Der Anfang, eli alku...
Täytyy mennä ajassa melko monta kuukautta, tai oikeastaan vuotta taaksepäin jotta voisin päästä alkuun tässä tarinassa.
Muutettiin perheen kanssa lokakuussa 2010 Saksaan, Bruchsalin kaupunkiin (tai "kylään" kuten paikalliset tätä kutsuu vaikka asukkaita on n. 300 000). Suomeen jäi sukulaiset, ystävät ja tutut. Sen vuoksi ajattelin aloittaa tämän blogin, jotta hekin voisivat seurata elämäämme täällä Saksassa. Toivottavasti kukaan ei pahastu siitä, etten kirjoita kenellekään henkilökohtaisesti, tulisi liian monta pitkää kirjettä kirjoitettavaksi :)
Jo vuosia sitten pohdimme mieheni kanssa että olisi ihan mukavaa vaihtelua ja hyvää kokemusta muuttaa muutamaksi vuodeksi johonkin toiseen maahan. Tiettyjä rajoituksia tietenkin mahdollisen uuden kohdemaan suhteen oli...esim. Kiinaan olisi ollut mahdollista työn puolesta lähteä vaikka heti, mutta se olisi ehkä ollut hieman liian eksoottinen kokemus. Kiinan kieltä emme kummatkaan puhu ja sen oppiminen olisi ilmeisesti ollut hankalaa, lisäksi en olisi voinut jatkaa harrastustani eli koiranäyttelyitä siellä.
Australia välähti hetken mahdollisuutena mutta kariutui oikeastaan minun päätökseeni - ei ainoastaan välimatka ollut yksi negatiivisista puolista, mutta myös se että koirat joutuisivat olemaan kuukauden karanteenikennelissä ja se että australiassa on liikaa kaikenlaisia myrkyllisiä otuksia... Ehkä olen liian herkkä, mutta ajatus siitä että koirat syövät halvausta aiheuttavan sammakon tai lapsia puree hämähäkki, oli liikaa. Ilmasto tosin olisi ollut iso plussa.
Hetken oli myös USA vaihtoehtona ja sinne olisin voinut lähteäkin. Mutta se vaihtoehto kariutui työsyistä. Ruotsi oli aina yksi mahdollisuus, aika vahvanakin sen vuoksi että olen siellä asunut ja sekä minä että lapset puhumme aikalailla 'flytande svenska'. Ystäviä ja sukulaisia siellä olisi jo valmiiksi odottamassa.
Alkuvuodesta mies bongasi työpaikkailmoituksen ja kysyi minulta sen ratkaisevan kysymyksen; "Miten olis Saksa?". Mikä jottei, eihän työpaikkahakemuksen laittaminen vielä edes tarkoittanut sitä että muuttamassa ollaan... Reilu puoli vuotta myöhemmin, täällä ollaan! :)
Tämä seutu on aika etelässä ja sijainti on kaikin puolin ihanteellinen; Ryanair lentää Hahnin kentältä suoraan kotikaupunkiin Tampereelle, Ranskan raja on 20 km päässä ja aika pikaseen pääsee Sveitsiin, Itävaltaan ja 'vaikka minne'. Koiranäyttelymahdollisuudet ovat myöskin sijainnin ansiosta lähes rajattomat!
Viimeiset viikot kotona Suomessa oli yhtä hulinaa. Tietenkin halusimme nähdä "kaikki" ennen lähtöä ja kaikki halusivat nähdä meitä. Ovi kävi jatkuvasti ja itse juoskimme asioita hoitamassa ja viime hetken tarpeita hankkimassa. Minulla ja miehellä oli tietenkin normityöt vielä hoidettavana. Kaikkia ei ehditty tapaamaan, heille suuret pahoittelut, mielessämme olette silti!
Oli aikamoinen projekti suunnitella meidän perheen (2 aikuista, 2 lasta ja 2 isoa koiraa) matkaa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkalaukkuja oli tietty maksimimäärä, eli neljä ruumaan menevää ja 4 trolleytä matkustamoon. Koirille oli tosi isot boksit Vantaalla (ei kuitenkaan kentällä) odottamassa ja nekin piti matkalla ottaa kyytiin. Jos jonkinlaista suunnitelmaa oli ja pähkäiltiin mikä olisi sitten järkevin, eikä niin kallis, vaihtoehto. Viime metreillä eräs ystäväperhe tarjosi kuskia sekä asuntoautoa käyttöön ja se oikeastaan ratkaisi ongelman - suurkiitos heille siitä!
20.10 kello 13.10 nousi Air Berlinin kone Helsingistä kohti Berliiniä jossa koko konkkaronkka oli kyydissä. Berliinissä olisi koneen vaihto ja siinä vaiheessa alkoi jännittämään että onko koirat vielä kyydissä vai ei - niitähän ei nähty välilaskun aikana ollenkaan vaan koirat bokseineen hoidettiin matkatavaroina suoraan seuraavalle lennolle...
Illalla olimme sitten perillä Karlsruhe-Badenin kentällä ja matkalaukut oli jo löydetty, kaikki tallessa. Siinä aulassa sitten kökötimme orpona ja odotettiin että tuodaanko koirat vai onkohan ne jäänyt jonnekin välille.
Onneksi koiratkin sitten tuotiin sinne aulaan! Helsingissä olimme viimeaikojen tapahtumien myötä (mäyräkoira karannut boksista ja juossut pitkin kenttää) otettu opiksi ja olimme varmistaneet boksien ovet nippusiteillä. Pojille oli jossain vaiheessa annettu vettä koska ovissa olevissa kipoissa oli vielä tilkat jäljellä. Pojat olivat iloisia päästessään bokseista ulos vaikkei mitenkään järkyttyneitä tms. Muilla kentälläolijoilla oli ihmettelemisen aihetta kun kaksi afgaania pyöri jaloissa.
Ensimmäisiksi päiviksi meille oli miehen työpaikan puolesta vuokrattu MB Vito joka oli ihan loistava ratkaisu. Sillä pääsimme kentältä hotellille ja seuraavina päivinä IKEAan - eihän meillä ollut mitään muuta kuin vaatetta mukana.
Ekat päivät olikin ihan heihulinaa.
Asunto meillä sentään oli valmiina odottamassa. Parin saamamme valokuvan perusteella oltiin tehty päätös vuokrata Bruchsalista 4h+k. Vuokrasopimus oli matkustanut Suomi-Saksa välilä muutaman kerran että se oli saatu allekirjoitettua. Olin siinä uskossa luettuani saksalaissuomalaisten foorumia että jokaisen tulee maalata vuokra-asunnon seinät kun lähtee - meillä ei kyllä todellakaan oltu maalattu. Keittiössä oli selvästi tupakoitu ja haju sen mukainen. Sain heti hakea Bauhaussista maalia ja peittää sekä seinät että katto sillä jotta saisimme hajun peitettyä. Muita huoneita en tosiaan jaksan ainakaan vielä maalata. Saksassa on lisäksi tapana että keittiön kalusteet revitään mukaan kun vaihdetaan kämppää. Tässä tapauksessa meidän onni, niin ei mennyt kalustuskin uusiksi.
Samaista foorumia luettuani, tiesin ottaa valokuvia asunnosta ja nimenomaan ns. vioista.
Etelän puolella on todella iso terassi - näen itseni jo ensi kesänä suunnilleen asuvani siinä.
Ensimmäiset huomiot maasta; täällä ei puhuta englantia juurikaan...eikä luottokortti käy suunnilleen missään...
Onneksi olimme aikaisemmin käyneet Saksassa ja huomanneet tuon luottokorttiasian, joten käteistä oli varattu reippaasti mukaan. Hieman kyllä jännitti matkustaa moisen käteisvarannon kanssa.
Saksaa olen onneksi koulussa lukenut ja yo-kokeissa kirjoittanut, mutta siitä on ikuisuus enkä koulun jälkeen saksankieltä ole juurikaan tarvinnut.
..ja heti tuli törkeä asiavirhe omaan tekstiin - täällä Bruchsalissa on 30 000 ihmistä, eikä 300 000. Karlsruhe, joka on isoin lähikaupunki ja jonka alueeseen tämä Bruchsal lasketaan, omaa tuon 300 000 asukasta.
VastaaPoista