Sveitsi

Koiranäyttelyharrastuksemme vei meidät viime viikonlopuksi Sveitsiin, Fribourg nimiseen kaupunkiin. Matkaa sinne meiltä täältä Bruchsalista on reilut 300 km.
Lähdimme reissuun lauantaina aamuyöstä. Rajan ylitys on muodollisuus, tosin autoilijoiden pitää ostaa tarra (40 Sveitsin frangia). Navigaattorin avulla löysimme hyvin perille.

Kehien piti alkaa 9.30 mutta aikataulukirjeeseen ei oltu eritelty alkaako afgaanit ensimmäisenä vai ei. Paikan päällä vasta selvisi missä kehässä ollaan ja että afgaanit ei todellakaan ollut ensimmäinen arvosteltava rotu kehässä. Kehässä oli 5 rotua ennen afgaaneita. Tuomarina oli rouva O. Kuprianova Sinko Sloveniasta.
Kun löysimme kehän alkoi paikan metsästys... Meillä ei ole kuin yksi kevythäkki joten emme tarvinneet isoa rakoa mutta kehänlaita oli jo ihan miinoitettu täyteen. Ihan kehän vieressä oli yksi kolo joten kävin kysymässä herralta joka kolon edessä istui että onkohan paikka vapaa, eihän se ollut vaan herra varasi paikka jollekin muulle.... Seuraavaksi bongattiin käytävän toiselta puolelta kolo johon meidän häkki varsin hyvin mahtuisi eikä kenenkään tarvitsisi siirtää häkkejään. No, kävin taas kysymässä vain ranskaa puhuvalta herralta että voimmeko laittaa häkkimme siihen - vastaus oli hyvin tyly Ei, kun tulee liian ahdasta. Herra sitten vielä suvaitsi näyttää suoraan kulkuväylää ilmoittaen että Menkää tuonne! Teki mieli siinä vaiheessa sadatella, mutta totesin että No way ja laitoimme häkkimme siihen koloon.
Sen verran vielä että tämä ranskaa puhuva herra istui yksi camping tuolissa jonka vieressa oli kaksi kokoontaitettavaa campingpöytä-tuoli hässäkkää ja ainoastaan kolme häkkiä joitten väleihin oli jätetty reilun metrin raot - yhteensä heidän "karavaani" vei muutenkin niukasta tilasta sellaiset 10 X 5 metrin tilan...oli varmaan rankkaa kun tulimme heidän "kylkeensä" yhden häkkimme kanssa ja heille tulivat niin tukalat olot...
Vive La Solidarité!!!
Sanotaanko että ihan lievästi höyry nousi minun korvistani siinä vaiheessa! Me tulemme yhden häkin kanssa ja kaksi lasta, niin juu ei kato...alkaa ahdistaan, ja minä taas pidän kaverille paikkaa... Todella töykeitä ihmisiä! Kukaan ei edes käynyt koko päivän aikana istumassa siinä heidän "camping alueella" ennenkuin kehät olivat ohi ja he alkoivat lounastamaan, ja siinä vaiheessa me pakkasimme kamamme ja lähdimme hotellia kohti.
En sano että Suomessa on niiiiiin paljon parempaa, mutta kyllä siellä sentään ollaan sen verran höveliäitä että ahtaassa sisänäyttelyhallissa teemme toisillekin tilaa. Eikä kenellekään tulisi edes mieleen perustaa kokonaista leiriä esim. keskelle messarin näyttelyn kehän laitaa!

No kehät alkoivat (harvoin ne pääsevät alkamaan ajallaan) ja saimme seisoskella aika kauan ennenkuin afgaanit alkoivat - välistä sitten puuttuikin yksi rotu ja tuli kiire harjata koiria.
Luokkakisat paljastuivatkin ihan kilpajuoksuksi. Tuomari juoksutti koko luokkaa ja poimi sitten väsyneimmät alimmille sijoille. Kun meinasi pysähtyä tuomari suuttui ja näytti että Juoskaa Juoskaa! Tunsin helpotuksen sekaista pettymystä kun tuomari osoitti minut ja Japin kolmannelle sijalle ja minun osalta juokseminen päättyi. Kehä ei meinaan ollut mikään pieni! Mies jatkoi vielä Eroksen kanssa ja heidän kilpakumppaninsa alkoi jo hyytymään. Harmillisesti kuitenkin he laitettiin voittamaan ja Eros jäi toiseksi (saaden kuitenki vara-sertin).
Meillä on aina pidetty huolta siitä että meidän koirat ovat huippukunnossa vaikkei emäntä ja isäntä itse olisi, joten oli pöyristyttävää nähdä että toiset afgaanit hyytyivät heti parin kierroksen jälkeen.

Lauantain näyttelyn jälkeen menimme tosiaan ensin hotellille, sitten kaupungille syömään ja ihmetteleen kaunista maisemaa. Kaunis kaupunki kyllä palkitsi koko päivän ja mieli alkoi olemaan hyvä. Illalla tuli kyllä meille kaikille uni aika nopeaa.

Olin varannut meille yhdeksi yöksi hotellin, Hotel Grand Pré, joka sijaitsi hieman Fribourgin ulkopuolella. Hotelli näytti kotisivuillansa ihan siistiltä paikalta eikä hinta paikalliseen hintatasoon nähden ollut paha, 160 euroa/yö (huoneessa yksi ekstravuode lapsille). Hintaan sisältyi myös aamiainen joka ei ole aina itsestäänselvyys täällä päin maailmaa. Tosin aamiainen ei ollut kovin runsas, mutta kelpasi.
Hotelli sijaitsi kuitenkin vähän epäsiistillä alueella ja oli muutenkin aika ankean ja kolkon näköinen ulkoapäin. Sisältä paikat olivat jo selvästi kuluneet, lamput vilkkuivat ja iltalenkillä koirien kanssa vähän jännitti oman turvallisuuden puolesta... No, oli meillä sentään ihan ok sängyt, puhtaat lakanat ja puhtaat pyyhkeet. Yhden yön siellä nukkui...ja oli sinne muitakin koiraihmisiä eksynyt.

Sunnuntaina yllättäen satoi. Koirat oli puettava täyteen varustukseen. Onneksi nyt ei ollut pitkä matka ajaa hallille. Kehä oli tällä kertaa hallin yläkerrassa, eipä sielläkään ollut yhtään paremmin tilaa... Saimme kuitenkin aivan säkällä pienen kolon ihan kehän sisäänkäynnin vierestä (ja moni olikin sitten jo tukkimassa koko sisäänkäyntiä). Paikalla kierteli koko ajan Securitas miehiä antamassa siirtokehoituksia jos häkkinsä ja tavaransa laittoi hätäuloskäyntien eteen tai käytäville.
Katselimme että samat ranskaa puhuvat ihmiset olivat levittäytyneet meitä vastapäätä kehän toiselle puolelle nyt vielä isommalle alueelle...
Tänään oli taas muutama rotu ennen afgaaneita. Tuomarina oli Annika Ulltveit-Moe.
Eros kirkasti sijaansa voittamalla avoimen luokan ja sai siten ensimmäisen Sveitsin sertin ja Japp oli taas kolmas. Eilisen luokanvoittajan (sunnuntaina kakkonen) omistaja-handleri oli selvästi vihoissaan että jäi tänään kakkoseksi vaikka eilen oli iloisesti voittaessaan kätellyt miestäni. Tänään mieheni tarjosi kättään ja kakkosen esittäjä hieman vaivautuneesti sen otti vastaan. Typerää käyttäytymistä.
Arvosteluita ei kehistä saa välttämättä ennenkuin koko kehä on ohi, eli kaikki sen kehän rodut on arvosteltu. Eli arvosteluaan saa helposti odottaa monta tuntia. Lisäksi koko näyttelypaikalta ei saa poistua ennen näyttelynjärjestäjien määrittämää aikaa, joka täällä oli klo 16. Eli oikeasti joutuu koko perheen kanssa viettämään päivän näyttelypaikalla. Sveistin näyttelyssä oli oikein Securitas miehiä ja naisia pysäyttämässä ovella jos yritit koirien kanssa ulos.
Pienen valkoisen valheen avulla ja tinkimisellä pääsimme ulos klo 15.30.

Kaupunki on todella näkemisen arvoinen! Kaupunki on vanha joten sillä on historiansa ja upea vanha kaupunki. Maana Sveitsi on kallis. Näyttelyilmoittautumisetkin maksoivat yhdelle koiralle kaksi päivää reilut 120 euroa.

Kevättä pukkaa!

Nyt onkin mennyt tovi siitä kun viimeksi tänne kirjoitin, pahoitteluni siitä. Joulun jälkeen olikin "kaikenlaista" ja aika meneekin sitten vauhdilla.
Sairastuin joulun jälkeen ja piti käydä ihan lääkärillä asti kun tunsin että se tulehdus meni poskionteloihin (kuten monet kerrat aikaisemmin). Täällä Bruchsalissa on ihan suomalaissyntyinen naislääkäri jonka vastaanotolle tietenkin varasin ajan - vielä on tuo saksankieli sen verran hakusessa että on helpompi suomeksi selitellä omat vaivansa... Täällähän ei ole mitään yleisiä lääkäriasemia joissa olisi kunnan määräämät ns. omalääkärit, vaan katsot itse kenelle menet ja maksat neljännesvuosittain 10 euroa vaikka sitten kävisit sen kerran neljännesvuosittain tai kymmenen kertaa.
Suomalaislääkärin vastaanotolla tuli käytyä pari kertaa, siellä tehtiin samalla ihan täysi kontrolli joka kuuluu heidän standardeihin, eli sydänkäyrä ja labrat myös.

Minun hieman parannettua sairastui mies ja sitten toinen lapsista. Joten hoivattavaa riitti.

Joulun jälkeen myös huomasimme että meidän yhteen, tai oikeastaan jopa kahteen, huoneeseen olikin tullut ihan reippaasti hometta seinille (siis sisäpuolelle). Se oli sitä mitä kutsutaan "mustaksi homeeksi" joka siis on ihan terveydelle vaarallista. Jouduin soittelemaan siis vuokranantajalle ja selittämään tilanteen.
En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta näissä saksalaistaloissa (ainakaan vanhemmissa) ei ole minkäänlaisia tuuletusräppänöitä missään, edes liesituulettimelle ei ole keittiössä paikkaa joten asunnot ovat lähes ilmatiiviitä. Yön jälkeen ilma on tunkkainen ja ikkunoiden alareunassa on ihan tiivistynyttä vettä.
Aamuisin siis näkee kaikissa taloissa avonaisia ikkunoita ja parvekkeenovia kun tuuletellaan kovasti... Tämähän talvella tietää sitä että lämmityskustannukset pompsahtavat pilviin, kun pitää toisaalta tuulettaa mutta ei voi kämppään jäätyäkään!
No täällä sitten juoksi sekä vuokranantaja että Herra Arkkitehti ihmettelemässä ja haastattelemassa että onko tuuletettu ja onko lämmitys ollut päällä, onko seinää vasten pidetty huonekaluja ym ym. No ollaan tuuletettu, ja ollaan pidetty lämmöt päällä eikä ole edes niin paljoa huonekaluja että niitä kasaantuisi seinän viereen... MUTTA eipä ole aikaisemmin tullut edes mieleen ettei ulkoseinää vasten voisi pitää huonekaluja!!!

Väkeä täällä sitten muutenkin juoksi harva se päivä ja aina sain olla imuri kädessä (koirista kun roskia tippuu heti lattioille) ja koiria pitämässä pois jaloista kun rouvat ja herrat ihmettelivät asuntoa ja tehtiin korjaussuunnitelmaa... Viime viikolla sitten vihdoin tuli pari remonttimiestä, olivat täällä kolme päivää ja pistivät kahdessa huoneessa pari seinää kuntoon.

En ole koskaan, Suomessakaan, nähnyt mitä kivitalojen seinät pitävät sisällään joten tämä oli uutta minulle. Olen kuitenkin nähnyt puutalojen rakenteita ja remontointeja ja joskus jopa piirtänyt rakennuspiirrustuksia (tai siis harjoitellut niitten piirtämistä), joten tiedän mitä talojen seinät pitävät sisällään. Kivitaloista tosiaan ei vain ole kokemusta joten en tiedä poikkeaako Suomen kivitalot Saksan kivitaloista.
Nyt kuitenkin siis näin mitä nämä seinät ovat niin sanotusti syöneet. Tuon kiviharkon (tai elementin) sisäpuolella ei ole kuin laasti ja siihen lyöty kuralla kiinni noin sentin ohut eristelevy jonka koostumusta en osaa sanoa. Se ei ole samaa polyuretaanilevyä mitä olen Suomessa nähnyt vaan harmaata, hieman kovempaa ainetta. Eristelevyjen raot ovat vain saumattu ja päälle lyödään saneeraustapetti ja maali. Nyt tämä vanha tapetti ja levy vain revittiin pois, ei mitään kuivauksia, ja uusi hieman paksumpi noin 3 sentin vanhvuinen levy lyötiin kuralla seinään, saaneeraustapetti pintaan ja seuraavana päivänä valkoinen maali. Että näin. Ei mitään ilmarakoja, useampia kerroksia tms, vain se levy suoraan kiveen kiinni ja that´s it.... Kai se sitten toimii tässä ilmastossa, mene ja tiedä.
Yritin sanoa että ulkopuolella tuota homeseinää on rappauksessa halkeamia (josta todennäköisesti vesi on sateella mennyt sisään), mutta niille halkeamille ei tehty mitään.
Onneksi ei ole oma asunto, eikä todennäköisesti olla täällä vuositolkulla.

Näitten kaikkien tapahtumien jälkeen minulla ilmeisesti laukesti stressi ja olinkin aika rajussa migreenissä josta toipuminen kesti aikansa vaikka lääkkeet  siihen olikin.

On tässä hienojakin hetkiä ollut välissä vaikka ylläolevasta aika synkän kuvan sai... Kevät on jo tuloillaan - viime sunnuntaina oli jopa +12 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävin jo ennakkoon lauantaina ostamassa itselleni aurinkotuolin tuonne takapihan terassille ja pääsin sunnuntaina sinne köllöttelemään, en tietenkään vielä ihan bikinit päällä mutta ihanaa se oli. Kävimme myös kylällä lounastamassa erään pienen italialaisravintolan terassilla. Siellä oli aivan taivaallinen lasagne!
Muutenkin tässä on ollut aurinkoisia päiviä ja kevätkukat pukkaavat kukkapenkissä kohti taivasta. Luntahan täällä ei ole ollut suunnilleen sitten uudenvuoden, joten se on aikoja sitten sulanut pois. Nyt lämpötilat ovat olleet siinä 0- +10. Paikalliset kulkevat edelleen ihan talvivarusteet päällä, itse olemme sen verran tinkineet että meillä on edes tennarit jalassa vaikka paikalliseen tapaan sitten olisikin toppatakki päällä. En muista koska olisin Suomessa vaikka +5 asteessa kulkenut talvitakki päällä. Mutta täytyy myöntää että kun mennään lähelle nollaa, niin se tuntuu ihan vietävän kylmältä! Kai sitä on jo sopeutunut tähän ilmastoon :)

Odotamme innolla kesää, saa nähdä millainen se täällä on. Olemme jo hieman suunnitelleet kesälomareissua - lähdetään ajelemaan tuolla Citroen C8:lla kohti etelää, reittinä suunnilleen: itävalta, italian dolomiitit, Venezia ja hieman siitä pohjoisitalian itärannikkoa ja sitten takaisin. Vielä täyty hioa tuota suunnitelmaa ja tehdä hotellivarauksia. Tässä on kuitenkin muutama koiranäyttelykin ennen kesälomareissua - on Sveitsiä ja maailmannäyttely Pariisissa... Tytöt on myös luvattu viedä Pariisin Disneylandiin.
Paljon nähtävää täällä on muutenkin ja jahka kevät oikein kunnolla tulee, niin sitten vasta kannattaa lähteä enemmän tutustumaan näihin ympäristöihin.

Reilun kolmen viikon päästä ovat myös ensimmäiset Suomivieraat tulossa käymään ja toivottavasti heitä tulee vielä kesän mittaan lisää...