..jatkuu...

Hypätään hieman ajassa eteenpäin.
Nyt olemme siis olleet täällä Saksassa kolme viikkoa. Mielestäni ollaan aika hyvin ehditty asioita hoitamaan ja asettautumaan tänne;
ollaan ilmoittauduttu asukkaiksi joten postikin kulkee, molemmilla on paikalliset verokortit, meillä on paikallinen pankkitili ja kohta pankkikortit, mies ja sitä myötä myös muu perhe on jo sairaskassan jäseniä, meillä on paikalliset kännynumerot, vanhempi tytöistä on jo koulussa ja nuorempi päiväkodissa, asunto oli jo tosiaan odottamassa ja nyt meillä on myös tärkeimmät huonekalut, olemme jo löytäneet isoimmat ja tärkeimmät kaupat.... Ollaan myös ehditty ensimmäiseen koiranäyttelyymme ranskan puolelle josta jo ongittiin toiselle koiralle eka serti!
Ollemme siis melkein paikallisia ;)

Miehen työpaikan puolesta meillä on nyt toinen auto, E350 farmari MB. Minähän sillä eniten olen ajanut kun kuskaan lapsia kouluun ja päikkyyn. Taisin miehellekin jo sanoa etten taida luopua laina-autosta ollenkaan, sen verran mukava vehje ajaa vaikka aika iso se onkin. Bensankulutus ei ole ihan pieni, mutta mitäs noista...*kröm*
Mies on saanut kulkea paikallisjunalla ja ratikalla töihin. Ei sillä, julkisliikenne toimii hyvin täällä ja on edullistakin.

Kaikenlaisia pieniä eroavuuksia Saksan ja Suomen välillä on vaikka molemmat länsimaisia sivistysvaltioita onkin. Paikallinen jätehuolto esimerkiksi oli meille ihan hepreaa, kunnes eilen mies sen googlasi ja löysi vastauksen :) Pihan perällä kun on vihreitä ja harmaita säiliöitä ja välillä toiset ovat olleet tien varressa ja toiset taas jonain muuna päivänä. Sitten on vielä ns. romunkeräyspäivä jolloin tien varteen voi lastata vaikka vanhan sohvan ja sieltä se haetaan pois...
Joka konttorissa täytetään aina iso nippu papereita (kuten kyllä Suomessakin), mutta täällä rakastetaan leimoja. Joka paperiin lyödään vähintään yksi leima, mielellään useampi. En tiedä mitä tapahtuisi jos jokin leima puuttuisi, varmaan vankilaan joutuisi...
Ilmanvaihto asunnoissa on ilmeisesti huono tai sitä ei ole otettu huomioon ollenkaan. Joka aamu näkee paikallisten talojen ikkunat apposen avoinna kun yön jäljiltä on tuuletettava. Enpä ole meidänkään asunnosta vielä löytänyt yhtään ilmanvaihtoräppänää, joten tuuletettava on. Onneksi tänne ei tule niitä 30 asteen pakkasia.
Ruoka on vähän halvempaa kuin Suomessa ja valikoimaa on selvästi enemmän. Alkoholi on halvempaa, selkeästikin. Älkää nyt hyvät ihmiset leimatko minua holistiksi, minun juomiset jää siihen että korkkaan punaviinipullon, juon lasillisen-kaksi ja loput menee yleensä viikon päästä viemäriin, mutta olen ällistellyt viinin hintaa täällä. Olen ilmeisesti niin tottunut suomen kiskurihintoihin että tuli oikein syyllinen olo kun ostin laatupunkkua pullon hintaan 1,99€ - tuntui siltä kuin olisin deeku joka ostaa halvinta mahdollista...mutta halvempaakin olisi ollut tarjolla!
Oluen hintaa en ole vertaillut, sillä en pahemmin tiedä mitä se Suomessa maksaa koska en sitä juo. Paikalliset tosin sotkevat olueensa vaikka mitä, esim. kolaa tai spriteä. Ehkä tuollaista sekoitusta voisi joskus maistaa. Siideriä en ole pahemmin nähnyt.
Vaatteetkin ovat edullisempia. Esimerkki; ostin eilen itselleni tummat suorat housut, tytöille yhden puseron, yhdet samettihousut ja 10 kpl paketin sukkia, yhteensä 35€. No siinä oli alennus -20%, mutta ei normihintakaan olisi ollut paha.

Ruokakulttuuri on tietenkin oma lukunsa.
Se mikä eniten ihmetyttää on ettei täällä ole enemmän ylipainoisia ihmisiä. Jokapaikkaan nimittäin tungetaan suklaata - jogurttiin, riisiin, jälkiruokiin, croisantteihin, pullaan, keksiin, Nutellaa (maapähkinäsuklaavoi) leivän päälle...jne. Päiväkodissa he järjestävät kerran kuussa aamiaisen, muuten viedään omat eväät, ja viimeksi ainakin oli tarjolla paahdettua leipää ja päällisinä kahta eri hilloa sekä tuota Nutellaa. Siis lapsille! Leipä oli sentään jotain monivilja, mutta siihen se terveydellisyys sitten päättyikin.
Olen päiväkodissa nähnyt mitä eväitä lapsille on annettu kotoa, hyvin usein jotain makeaa ja suklaista. Siinä tekevät kaikki kyllä ison palveluksen hoitotädeille kun pumpataan lapset sokerihumalaan heti aamusta...ensin lapset ovat luokkaa ADHD kunnes iskee väsykiukku kun verensokeri laskee, jolloin se taas pumpataan jollain makealla ylös. Kiva.

Kankea saksankieleni on aika hyvin tottunut jo kuuntelemaan sujuvasti saksaa, mutta puheen tuottaminen tökkii. Unohtui ostaa Suomesta joku taskusanakirja josta olisi kyllä ollut hyötyä.
Jatkuva teitittely on ollut todella vaikea muistaa, yhden virheen tein jo kerran mutta se taidettiin antaa huonon kielitaidon verukkeella anteeksi. Myös tämän vieraan kielen jatkuva kuuntelu ja puhuminen väsyttää aivan uskomattoman paljon, tarkoitan siis ihan fyysisesti väsyttää. Aivot ovat jatkuvassa rasitustilassa (karmeeta tällaiselle blondille) varsinkin kun se kieli ei vielä suju ihan yhtä hyvin kuin esim. englanti.

Lapset eivät osaa sanaakaan saksaa, mutta puhuvat kyllä suomea ja ruotsia sujuvasti. Nyt kyllä vanhempi on oppinut laskemaan kymmeneen saksaksi ja nuorempi tulee pian perässä. Ystäviä on kuitenkin jo löytynyt molemmille. Onneksi ruotsissa ja saksassa on sanoja jotka muistuttavat toisiaan joten se vähän helpottaa kielen oppimista.