"Rakas" Sitruunamme makaa edelleen ilman moottoria, tosin tällä hetkellä miehen kollegan autotallissa ja ilman kilpiä. Maattuaan tovin autohuollon edustalla joku pölli siitä takakilven. Kuulema yleistä jotta saadaan valekilpi "keikkoja" varten. Koska täällä autojen rekisterikilvet ovat henkilökohtaisia, jouduimme tekemään asiasta rikosilmoituksen (vaikka poliisin osalta asia tuskin etenee) jotta meitä ei syytetä jos joku jää vaikka huoltoaseman kameraan jättämättä maksetun polttoaineen takia. Auto otettiin samalla pois rekisteristä ja vakuutuksesta.
Lakimieskin palkattiin selvittelemään Sitruunan asiaa. Automyyjä edelleen vain voivottelee eikä voi asialle mitään kuulema... Mutta jos haluaisimme saada kauppa purettua tai kunnon korvaukset, joutuisimme menemään käräjille eikä sen tulos ole koskaan 100% varma. Joudumme siis nielemään tappiomme ja luultavasti myymään Sitruunan romu jollekin turkkilaiselle autokauppiaalle. Ne ostavat juuri tällaisia tapauksia, kuskaavat Romaniaan korjattavaksi ja tuovat takaisin Saksaan jossa ne sitten myydään suomalaisille jotka tulevat hakemaan Saksasta halpaa autoa ;) Jos siis olet tulossa Suomesta Saksaan ostamaan autoa, en suosittele näitä ns. häkkiautokauppoja joita noi katujen vierustat ovat täynnä...
Kaiken autosäädön jälkeen kyllästyimme autonvuokrailuun ja lainailuun. Vaikka auton vuokraaminen täällä on suhteellisen edullista, esim tuore VW Passat kaikilla herkuilla irtosi ADAC jäsenille viikoksi 220 eurolla, niin jokapäiväistä elämää helpottaa suunnattomasti jos on oma auto jolla kuskata sekä muksut että koirat.
Ostimme siis uuden tila-auton. Tällä kertaa luotamme saksalaiseen laatuun - VW Touran. Nyt kylän oma VW autokauppa hoiti auton rekisteröintihässäkän, eli ei tarvinnut (onneksi) itse jonotella rekisteröintitoimistolla.
Suomiloma
Koulujen kesälomat alkoivat täällä etelässä vasta 26. heinäkuuta. Parit koiranäyttelyt huitaistiin alta pois ennen lähtöä. Suomeen, tai oikeastaan kohti Travemündeä, autonnokka suunnisti 5. elokuuta.
Finnlines on taas tällä hetkellä ainoa laivayhtiö tuolla välillä joten hinnatkin sen mukaiset. Huippusesonkia ja meno-paluu meidän porukalle ateriapakettineen kustansi suunnilleen 2500 euroa. Lentämällä pääsisi paljon halvemmalla.
Automatkalle oli onneksi varattu reilusti aikaa nämä Saksan ruuhkat tuntien. Todellakin onneksi sillä noin 4 tunnin ajon jälkeen matkanteko tyssäsi. Autojono pysähtyi kuin seinään kaikilla kolmella kaistalla. Siellä sitten kaikki ottivat rennosti, ulkoilutettiin koiria tai muuten vain jaloiteltiin ja käytiin porukalla kyykkypissalla pöheikössä. Melkein kaksi tuntia siinä vierähti. Onneksi oli juomaa ja pikkupurtavaa mukana.
Laivat ovat äärimmäisen tylsiä, vain yksi kansi "viihdekäytössä". Tällä kannella siis yksi ravintola, minikahvio, baari, minimyymälä ja ankea leikkihuone ja pelihuone jossa kolme pelikonsolia. Paluumatkalla laivan henkilökunta oli vielä poistanut pelihuoneesta pelilaitteet koska olivat tietoisia että laivalla matkusti väkeä joka varastaisi laitteet. Kiva kun toiset sitten saavat kärsiä tällaisen porukan sekoiluista. Tämä porukka oli sitten yön aikana tyhjentänyt leikkihuoneen leikkikaluista ja kirjoista...
Koirilla oli taas yhdellä kannella legendaarinen hiekkalaatikko, jonne tuollaista isompaa koiraa on ihan turha yrittää saada tekemään tarpeitansa. Urokset ovat onneksi helppoja ja merkkaavat heti jos jossain on vähänkin hajuja, joten pojat merkkailivat kannella. Meidän tytsy sitten taas totesi kannen olevan sopimaton pissapaikka, eikä onneksi kuitenkaan tehnyt hyttiinkään mitään, ja pidätteli sitten koko 36-39 tuntia minkä laivamatka kaikkineen kesti.
Suomessaoloon ei ollut varattu kuin 10 päivää. Täällä Saksassa on turha luulla voivansa ottaa 3 tai jopa 4 viikkoa kesälomaa putkeen. Kaksi viikkoa on aikalailla maksimi jonka voi yhtäsoittoa olla pois töistä.
Siihen 10 päivään piti mahduttaa aika paljon ohjelmaa, mm meidän perheen naisväen synttärijuhlia ja "kaikki" sukulaiset ja kaverit piti nähdä. Toteutus oli sitten mitä oli. Koko 10 päivää mentiin lähes minuuttiaikataulun kanssa ja varmasti silti jotkut loukkaantuivat kun ei ehditty poikkeamaan. Olisihan sitä itsekin kovasti halunnut tavata kaikki ystävät mutta ei vaan aika riittänyt.
Tytöille oli tärkeintä nähdä isovanhempia ja heidän vanhat tarhakaverit, ja sen he onneksi ehtivätkin tekemään.
Minulle iski tänä vuonna kaipuu mökkimaisemiin.... Onkohan tämä Saksan uutuudenviehätys mennyt ohi kun kaipaa sitä luonnonrauhaa, mökkiä järven rannalla, saunaa, mustikanpoimintaa ja kaikkea mitä nyt mökillä tehdään. Täällä Saksassa kuitenkin saa tuota lämpöä ja aurinkoa, niin ne etelän rantalomat eivät kiinnosta enää.
Onneksi sitten ehdimme yhdeksi yöksi mökille saunomaan ja uimaan. Kyllä lapsetkin nauttivat vaikkei järvivesi ollut ihan yhtä lämmintä kuin täällä. Pääsimme mustikkametsään ja löytyi parit kantarellitkin. Sitä jään kaipamaan.
Yhtä sun toista maisemaa nyt nähneenä, voin sanoa että suomalainen maalaismaisema on kesäaikaa todella upeaa ja sitä pitäisi kyllä enemmän ulkomailla uskaltaa mainostaa. Nyt uusin silmin kun sitä katseli niin sielu todellakin lepäsi. Onhan niitä maalaismaisemia toki muuallakin, mutta kaikki ne ovat omalla tavallaan erilaisia. Kaupunkeja näkee joka puolella eikä siinä maalaisuudessa mitään häpeämistä ole.
Suomen hintataso jaksoi taas järkyttää. Mitenkähän tulee koskaan olemaan varaa asua taas Suomessa? Ruoan hinta on aivan liian korkea! Lisäksi laatu ei aina todellakaan ole sen hinnan mukainen. Vaatteet ja kengät ovat toinen asia joka hinnaltaan on paljon korkeampi kuin täällä.
Saksaan palasimme vasta myöhään illalla joten ajoimme ensin Lyypekkiin hotelliin yöksi. Viime vuonna tuli ajettua yötä vasten n. 700 km kotiin joka oli aivan kamalaa, joten samaa virhettä ei enää tehty.
Kuumuus ja kosteus iski vasten kasvoja kun astuimme autosta ulos. Kyllä se suomen "helle" on vaan erilaista :) Täällä oli taas reippaasti yli 30 astetta ja paahtava aurinko. Ainoa järkevä paikka päivisin on rantsu jossa edes välillä pääsee järveen viilentymään. Onneksi aiemmin kesällä tuli ostettua ilmastointilaite makuuhuoneeseen.
Pieni koti-ikävä jäi ehkä minua kaivelemaan. Suomessa kun on oma talo jossa oma iso piha ja täällä kämppä jossa pieni ankea keittiö eikä varsinaista omaa pihaa, niin paluu tuntui ankealta. Sen seurauksena iski sisustuskärpänen ja mietin juuri pääni puhki miten sen suomikodin sisustaisi uusiksi. Tähän kämppään ei viitsi energiaa ja rahoja enää tuhlata.
Täytyy miettiä suomikotiin uudet tapetit, uudet värit yms. Ainakin osa remppatarvikkeista kannattaa kuitenkin ostaa täältä Saksasta ja viedä sitten muuttokuormassa Suomeen.
Niin, ja paluu Suomeen näyttäisi nyt olevan päätetty - vielä yksi koulujen lukuvuosi täällä ja sitten heti kun kesälomat alkavat heinäkuun lopulla 2013 niin muuttokuorma lähtee kohti Suomea :) Tällä hetkellä ajatus tuntuu ihan mukavalta. Vielä yhden talven saamme olla täällä leppoisasti ilman lumitöitä ja hyisiä pakkasia.
