Päivitystä

Lauantaina lapset pääsivät ensimmäisen kerran suomikouluun.
Kovin isoa ryhmää siellä ei ole, alle 10 lasta mutta yllättävän samanikäisiä muutamaa taaperoa lukuunottamatta.
Tytöt olivat innoissaan kun oli muita ihmisiä joille pystyi puhumaan suomea ja joitten puhetta ymmärsi.
Minä ja mies käväisimme sillä välin kirjakaupassa (Thalia Bücher). Mies oli saanut vihiä amerikkalaiselta kollegaltaan että ko. kirjakaupasta saa englanninkielisiä kirjoja. Niitä ei meinaan ole ihan joka kaupassa...

Piipahdimme myös kahvilla ja leivoksilla eräässä aivan ihanassa kahviossa. Sisäänkäynti oli alakerrasta jossa oli pieni ja ahdas myymälä jonka hyllyt notkuivat ihanista leivonnaisista ja suklaasta. Kapeat portaat veivät yläkertaan jossa oli 1900-alun henkeen kahvio joka oli kuin jonkun olohuoneesta. Yllättävää oli että siellä oli väkeä aika paljon, useimmat syömässä ihan aamiaista (kello oli n. 11.30). Päätimme miehen kanssa tulla sinne aamiaiselle seuraavan suomikoulun aikaan :)

Olemme ottaneet tavaksi käydä sunnuntaikävelyllä lähimaastossa. Tänä sunnuntaina teimme 2 tunnin lenkin.
Sunnuntai-iltana tuntui tytöille tulevan ensimmäiset koti-ikävät... Olivat kuulema surullisia kun ei oltu omassa kodissa Suomessa - pari viikkoa siihen siis meni ennenkkuin isompi ikävä kotiin iski. Kyllähän siinä itsellekin pieni haikeus iski samalla, vaikkei asiat täällä hullummin ole. Kai se on ihan luonnollista.
Tosiaan asiat on ihan mukavasti täällä, vaikka vielä tarvittavia tavaroita vähän puuttuu. Nyt vaan ei ole mahdollisuutta noin vain lähteä ystäviä tapaamaan eikä ihan jatkuvasti viitsi soitellakaan ettei puhelinlaskut kasva ihan älyttömiksi.
Vanhemmalla tytöllä olikin sitten tänä aamuna vaikeaa jäädä kouluun - itku tuli kun mamma ei voinut jäädä. Kai se on turhauttavaa kun ei ymmärrä mitä muut puhuvat.

Kun olin vienyt nuorimmaisen päiväkotiin, menin "kylälle" aamiaiselle joka oli kyllä suussasulavan ihana ja sitten vihdoin oli aika kynsisalonkiin ja sain uudet geelikynnet. Pieni piristys päivääni :)