Näemmä silloin jo tämä Saksassa oleskelu jo "läheni loppuaan" (LOL) mutta täällä sitä edelleen ollaan. Niin sitä kohta on kolme vuotta oltu "väliaikaisesti" Saksassa...
Aika täällä on mennyt nopsaan. Asuntoa ei kaikesta homeongelmasta huolimatta olla vaihdettu kun koko ajan on odoteltu että koska Suomeen lähtö tulee.
Pahaonninen Sitruuna on myyty ja luultavasti se ajelee jossain päin Romaniaa parhaillaan. Tourani on meitä edelleen kuljetellut mukavasti ympäri Eurooppaa.
Tämän vuoden Pfingstferien vietimme Pariisissa. Loma alkoi koiranäyttelyllä Saarbrückenissä (josta saimme ihan hyvän potin voittoja) ja sieltä suuntasimme omalla autolla kohti Pariisin keskustaa.
Itse olen siellä kerran aikaisemmin käynyt ja Pariisin liikenne hirvitti jo etukäteen. Navigaattorin ja kylmäpäisen kuskin (kiitos miehelleni!) voimin selvisimme kuitenkin hotellille. Jätimme tavarat hotellille ja ajoimme auton valvottuun parkkitaloon jonne se sitten sai jäädä viideksi päiväksi.
Kaiken liikkumisen Pariisissa hoidimme jalkaisin ja metrolla. Täytyy sanoa että auton jättäminen parkkiin visiitin ajaksi oli ainoa oikea ratkaisu. Liikenne Pariisissa on todella hurjaa - joko seisot ruuhkassa tai puikkelehdit skoottereiden, taksien ja bussien seassa (virheille ei ole varaa), tai etsit korttelikaupalla parkkipaikkaa. Parkkiruutuja ei ole tilanpuutteen vuoksi kaduille maalattu, vaan sinun täytyy saada taiteltua autosi millin kokoiseen koloon ja siinä pariisilaiset kyllä ovat mestareita. Näimme yhden herran vääntävänsä (laakista!) farmarinsa sellaiseen väliin johon meistä kumpikaan ei KOSKAAN olisi lähtenyt edes yrittämään.
Hotellit ovat hurjan hintaisia Pariisissa, varsinkin jos haluat sellaisen löytää joltain järkevältä paikalta. Saimme suht järkevän hintaisen hotellihuoneen, mutta se tosiaan sitten paljastui ihan postimerkin kokoiseksi pläntiksi... Sinne ahtauduimme kolmen koiran kanssa. Pytyllä kun istui niin polvet melkein osuivat käsialtaaseen ja pienemmälläkin ihmisellä oli vaikeuksia kääntyä suihkussa. Onneksi vietimme enemmän aikaa kaupungilla kuin hotellihuoneessa.
Hotellia valitessa kannattaa ottaa hotelli lähellä metroasemaa. Metro on ehdottomasti se paras liikkumisväline paikasta toiseen. Kävellä toki silti saa/joutuu, sillä se metroverkosto on aivan valtava ja kun vaihdat linjasta toiseen, voit joutua kävelemään maan alla aikamoisiakin matkoja.
Ihanaa ruokaa löytyy ja jos pysyttelee ravintoloissa jotka eivät ole esim. Eiffeltornin välittömässä läheisyydessä, niin hinnat suomalaiselle eivät ole mitenkään kovia. Saksan ravintolahintoihin nähden toki hinnat olivat korkeita. Lapset olisivat joka aterialla voineet syödä crepesejä.
Matkavinkki naisille: jätä laukkuihisi tilaa kengille! Varmasti eri puolelta kaupunkia löytyy vastaavanlaisia kenkäkauppoja jossa itse kävin. Se oli lähellä Montmartrea. Olisin voinut ostaa kaupan tyhjäksi! Kaikkea ihanaa ihan tennareista korkokenkiin, eivätkä hinnat olleet pahoja. Ostin "blingbling" tennarit 19 eurolla ja ihania ballerinoja oli tarjolla 15 eurolla.
Shoppailu ei muuten ollut se meidän matkan tarkoitus, joten liikkeitä ei etsimällä etsitty.
Kaikki nähtävyydet tuli käytyä. Tämä vuodenaika oli kyllä hyvä koska missään ei ollut mitään älyttömiä jonoja. Eiffeltornin hissiin jouduimme ainoastaan jonottamaan, eikä sinnekään kuin ehkä puoli tuntia. Louvreen kävelimme suoraan sisään - toki väkeä siellä oli, mutta ei tungokseksi asti. Tosiaan Montmartre tuli nähtyä, samoin Notre Dame, riemukaari.... Kävimme myös kuuluisalla Pere-Lachaise hautausmaalla jonne mm. Jim Morrison on haudattu. Täytyy sanoa että Pariisin vilinässä tämä hautausmaa oli ihana rauhallisuuden keidas. Siellä voisi viettää puoli päivää kaikkia upeita hautaholveja ja -kiviä ihastellessa.
Myös Pariisin linnut tuli ruokittua. Oli yksi puisto Louvren takana jossa linnut olivat niin kesyjä että tulivat kädestä syömään leivän muruja. Lapsethan olisivat käyneet siellä vaikka joka päivä syöttämässä patonkia linnuille...
Löysimme erään pikkukadun varrelta ihanan juustomyymälän jossa käsieleillä sain ostettua muutamia juustoja joita sitten tuoreen patongin kera maisteltiin. Ihanaa oli muutenkin aina aamuisin koirien pissatuksen yhteydessä käydä ostamassa tuoretta patonkia tai leipää ja syödä sitten hotellihuoneessa aamupalaa.
Koirat saivat enimmäkseen positiivista huomiota (kuten afgaanit yleensäkin), ihmiset ottivat valokuvia ja "magnifique" kommetteja sai jatkuvasti. Ainoastaan kerran joku vanhempi hapan rouva kommentoi kun annoin koirani pissata rakennuksen seinää vasten - ensin ranskaksi, jolloin ilmoitin etten puhu ranskaa, ja sekunnin emmittyään rouva kyllä osasi ilmaista saman englannksi. Totesin siihen että "ja jotkut ihmisetkin kuseksivat"... Näemmä tarpeen vaatiessa pariisilainenkin englantia osaa. Puistoja koiran pissattamiseen oli kävelyetäisyydeltä mahdotonta löytää. Pariisilaiset itse tuntuvat harvemmin keräävänsä koiransa jätökset kävelyteiltä (tai mistään ylipäänsä) pois, "miinoja" sai siis varoa kadulla kävellessä ja me taas ulkoilutimme koirat tunnollisesti kakkapussit aina mukana.
Pariisi on todella ihana kaupunki jossa riittää nähtävää, mutta en haluaisi asua siellä. Minulle siellä oli liikaa hälinää ja liikenne ihan mahdoton. Seuraavan matkan Pariisiin yritän tehdä kyllä kaksin miehen kanssa. Ei sillä etteivätkö lapsetkin nauttineet hurjasti kaikesta näkemästään, mutta ehkä aikuisseurassa pääsee sitten esim. punaiseen myllyyn ;)
