Pariisin tunnelmia

Ohhoh! Ajattelin että edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta en tajunnut että siitä olisi lähes vuosi....
Näemmä silloin jo tämä Saksassa oleskelu jo "läheni loppuaan" (LOL) mutta täällä sitä edelleen ollaan. Niin sitä kohta on kolme vuotta oltu "väliaikaisesti" Saksassa...

Aika täällä on mennyt nopsaan. Asuntoa ei kaikesta homeongelmasta huolimatta olla vaihdettu kun koko ajan on odoteltu että koska Suomeen lähtö tulee.
Pahaonninen Sitruuna on myyty ja luultavasti se ajelee jossain päin Romaniaa parhaillaan. Tourani on meitä edelleen kuljetellut mukavasti ympäri Eurooppaa.

Tämän vuoden Pfingstferien vietimme Pariisissa. Loma alkoi koiranäyttelyllä Saarbrückenissä (josta saimme ihan hyvän potin voittoja) ja sieltä suuntasimme omalla autolla kohti Pariisin keskustaa.
Itse olen siellä kerran aikaisemmin käynyt ja Pariisin liikenne hirvitti jo etukäteen. Navigaattorin ja kylmäpäisen kuskin (kiitos miehelleni!) voimin selvisimme kuitenkin hotellille. Jätimme tavarat hotellille ja ajoimme auton valvottuun parkkitaloon jonne se sitten sai jäädä viideksi päiväksi.
Kaiken liikkumisen Pariisissa hoidimme jalkaisin ja metrolla. Täytyy sanoa että auton jättäminen parkkiin visiitin ajaksi oli ainoa oikea ratkaisu. Liikenne Pariisissa on todella hurjaa - joko seisot ruuhkassa tai puikkelehdit skoottereiden, taksien ja bussien seassa (virheille ei ole varaa), tai etsit korttelikaupalla parkkipaikkaa. Parkkiruutuja ei ole tilanpuutteen vuoksi kaduille maalattu, vaan sinun täytyy saada taiteltua autosi millin kokoiseen koloon ja siinä pariisilaiset kyllä ovat mestareita. Näimme yhden herran vääntävänsä (laakista!) farmarinsa sellaiseen väliin johon meistä kumpikaan ei KOSKAAN olisi lähtenyt edes yrittämään.

Hotellit ovat hurjan hintaisia Pariisissa, varsinkin jos haluat sellaisen löytää joltain järkevältä paikalta. Saimme suht järkevän hintaisen hotellihuoneen, mutta se tosiaan sitten paljastui ihan postimerkin kokoiseksi pläntiksi... Sinne ahtauduimme kolmen koiran kanssa.  Pytyllä kun istui niin polvet melkein osuivat käsialtaaseen ja pienemmälläkin ihmisellä oli vaikeuksia kääntyä suihkussa. Onneksi vietimme enemmän aikaa kaupungilla kuin hotellihuoneessa.
Hotellia valitessa kannattaa ottaa hotelli lähellä metroasemaa. Metro on ehdottomasti se paras liikkumisväline paikasta toiseen. Kävellä toki silti saa/joutuu, sillä se metroverkosto on aivan valtava ja kun vaihdat linjasta toiseen, voit joutua kävelemään maan alla aikamoisiakin matkoja.

Ihanaa ruokaa löytyy ja jos pysyttelee ravintoloissa jotka eivät ole esim. Eiffeltornin välittömässä läheisyydessä, niin hinnat suomalaiselle eivät ole mitenkään kovia. Saksan ravintolahintoihin nähden toki hinnat olivat korkeita. Lapset olisivat joka aterialla voineet syödä crepesejä.

Matkavinkki naisille: jätä laukkuihisi tilaa kengille! Varmasti eri puolelta kaupunkia löytyy vastaavanlaisia kenkäkauppoja jossa itse kävin. Se oli lähellä Montmartrea. Olisin voinut ostaa kaupan tyhjäksi! Kaikkea ihanaa ihan tennareista korkokenkiin, eivätkä hinnat olleet pahoja. Ostin "blingbling" tennarit 19 eurolla ja ihania ballerinoja oli tarjolla 15 eurolla.
Shoppailu ei muuten ollut se meidän matkan tarkoitus, joten liikkeitä ei etsimällä etsitty.

Kaikki nähtävyydet tuli käytyä. Tämä vuodenaika oli kyllä hyvä koska missään ei ollut mitään älyttömiä jonoja. Eiffeltornin hissiin jouduimme ainoastaan jonottamaan, eikä sinnekään kuin ehkä puoli tuntia. Louvreen kävelimme suoraan sisään - toki väkeä siellä oli, mutta ei tungokseksi asti. Tosiaan Montmartre tuli nähtyä, samoin Notre Dame, riemukaari.... Kävimme myös kuuluisalla Pere-Lachaise hautausmaalla jonne mm. Jim Morrison on haudattu. Täytyy sanoa että Pariisin vilinässä tämä hautausmaa oli ihana rauhallisuuden keidas. Siellä voisi viettää puoli päivää kaikkia upeita hautaholveja ja -kiviä ihastellessa.

Myös Pariisin linnut tuli ruokittua. Oli yksi puisto Louvren takana jossa linnut olivat niin kesyjä että tulivat kädestä syömään leivän muruja. Lapsethan olisivat käyneet siellä vaikka joka päivä syöttämässä patonkia linnuille...

Löysimme erään pikkukadun varrelta ihanan juustomyymälän jossa käsieleillä sain ostettua muutamia juustoja joita sitten tuoreen patongin kera maisteltiin. Ihanaa oli muutenkin aina aamuisin koirien pissatuksen yhteydessä käydä ostamassa tuoretta patonkia tai leipää ja syödä sitten hotellihuoneessa aamupalaa.

Koirat saivat enimmäkseen positiivista huomiota (kuten afgaanit yleensäkin), ihmiset ottivat valokuvia ja "magnifique" kommetteja sai jatkuvasti. Ainoastaan kerran joku vanhempi hapan rouva kommentoi kun annoin koirani pissata rakennuksen seinää vasten - ensin ranskaksi, jolloin ilmoitin etten puhu ranskaa, ja sekunnin emmittyään rouva kyllä osasi ilmaista saman englannksi. Totesin siihen että "ja jotkut ihmisetkin kuseksivat"... Näemmä tarpeen vaatiessa pariisilainenkin englantia osaa. Puistoja koiran pissattamiseen oli kävelyetäisyydeltä mahdotonta löytää. Pariisilaiset itse tuntuvat harvemmin keräävänsä koiransa jätökset kävelyteiltä (tai mistään ylipäänsä) pois, "miinoja" sai siis varoa kadulla kävellessä ja me taas ulkoilutimme koirat tunnollisesti kakkapussit aina mukana.

Pariisi on todella ihana kaupunki jossa riittää nähtävää, mutta en haluaisi asua siellä. Minulle siellä oli liikaa hälinää ja liikenne ihan mahdoton. Seuraavan matkan Pariisiin yritän tehdä kyllä kaksin miehen kanssa. Ei sillä etteivätkö lapsetkin nauttineet hurjasti kaikesta näkemästään, mutta ehkä aikuisseurassa pääsee sitten esim. punaiseen myllyyn ;)

Saksanelämän loppu häämöttää?

Kaikenlaista tapahtumaa on ollut sitten viime kirjoitusten. Mistähän sitä lähtisi purkaan asioita...?

"Rakas" Sitruunamme makaa edelleen ilman moottoria, tosin tällä hetkellä miehen kollegan autotallissa ja ilman kilpiä. Maattuaan tovin autohuollon edustalla joku pölli siitä takakilven. Kuulema yleistä jotta saadaan valekilpi "keikkoja" varten. Koska täällä autojen rekisterikilvet ovat henkilökohtaisia, jouduimme tekemään asiasta rikosilmoituksen (vaikka poliisin osalta asia tuskin etenee) jotta meitä ei syytetä jos joku jää vaikka huoltoaseman kameraan jättämättä maksetun polttoaineen takia. Auto otettiin samalla pois rekisteristä ja vakuutuksesta.

Lakimieskin palkattiin selvittelemään Sitruunan asiaa. Automyyjä edelleen vain voivottelee eikä voi asialle mitään kuulema... Mutta jos haluaisimme saada kauppa purettua tai kunnon korvaukset, joutuisimme menemään käräjille eikä sen tulos ole koskaan 100% varma. Joudumme siis nielemään tappiomme ja luultavasti myymään Sitruunan romu jollekin turkkilaiselle autokauppiaalle. Ne ostavat juuri tällaisia tapauksia, kuskaavat Romaniaan korjattavaksi ja tuovat takaisin Saksaan jossa ne sitten myydään suomalaisille jotka tulevat hakemaan Saksasta halpaa autoa ;) Jos siis olet tulossa Suomesta Saksaan ostamaan autoa, en suosittele näitä ns. häkkiautokauppoja joita noi katujen vierustat ovat täynnä...

Kaiken autosäädön jälkeen kyllästyimme autonvuokrailuun ja lainailuun. Vaikka auton vuokraaminen täällä on suhteellisen edullista, esim tuore VW Passat kaikilla herkuilla irtosi ADAC jäsenille viikoksi 220 eurolla, niin jokapäiväistä elämää helpottaa suunnattomasti jos on oma auto jolla kuskata sekä muksut että koirat.
Ostimme siis uuden tila-auton. Tällä kertaa luotamme saksalaiseen laatuun - VW Touran. Nyt kylän oma VW autokauppa hoiti auton rekisteröintihässäkän, eli ei tarvinnut (onneksi) itse jonotella rekisteröintitoimistolla.

Suomiloma

Koulujen kesälomat alkoivat täällä etelässä vasta 26. heinäkuuta. Parit koiranäyttelyt huitaistiin alta pois ennen lähtöä. Suomeen, tai oikeastaan kohti Travemündeä, autonnokka suunnisti 5. elokuuta.
Finnlines on taas tällä hetkellä ainoa laivayhtiö tuolla välillä joten hinnatkin sen mukaiset. Huippusesonkia ja meno-paluu meidän porukalle ateriapakettineen kustansi suunnilleen 2500 euroa. Lentämällä pääsisi paljon halvemmalla.
Automatkalle oli onneksi varattu reilusti aikaa nämä Saksan ruuhkat tuntien. Todellakin onneksi sillä noin 4 tunnin ajon jälkeen matkanteko tyssäsi. Autojono pysähtyi kuin seinään kaikilla kolmella kaistalla. Siellä sitten kaikki ottivat rennosti, ulkoilutettiin koiria tai muuten vain jaloiteltiin ja käytiin porukalla kyykkypissalla pöheikössä. Melkein kaksi tuntia siinä vierähti. Onneksi oli juomaa ja pikkupurtavaa mukana.

Laivat ovat äärimmäisen tylsiä, vain yksi kansi "viihdekäytössä". Tällä kannella siis yksi ravintola, minikahvio, baari, minimyymälä ja ankea leikkihuone ja pelihuone jossa kolme pelikonsolia. Paluumatkalla laivan henkilökunta oli vielä poistanut pelihuoneesta pelilaitteet koska olivat tietoisia että laivalla matkusti väkeä joka varastaisi laitteet. Kiva kun toiset sitten saavat kärsiä tällaisen porukan sekoiluista. Tämä porukka oli sitten yön aikana tyhjentänyt leikkihuoneen leikkikaluista ja kirjoista...

Koirilla oli taas yhdellä kannella legendaarinen hiekkalaatikko, jonne tuollaista isompaa koiraa on ihan turha yrittää saada tekemään tarpeitansa. Urokset ovat onneksi helppoja ja merkkaavat heti jos jossain on vähänkin hajuja, joten pojat merkkailivat kannella. Meidän tytsy sitten taas totesi kannen olevan sopimaton pissapaikka, eikä onneksi kuitenkaan tehnyt hyttiinkään mitään, ja pidätteli sitten koko 36-39 tuntia minkä laivamatka kaikkineen kesti.

Suomessaoloon ei ollut varattu kuin 10 päivää. Täällä Saksassa on turha luulla voivansa ottaa 3 tai jopa 4 viikkoa kesälomaa putkeen. Kaksi viikkoa on aikalailla maksimi jonka voi yhtäsoittoa olla pois töistä.
Siihen 10 päivään piti mahduttaa aika paljon ohjelmaa, mm meidän perheen naisväen synttärijuhlia ja "kaikki" sukulaiset ja kaverit piti nähdä. Toteutus oli sitten mitä oli. Koko 10 päivää mentiin lähes minuuttiaikataulun kanssa ja varmasti silti jotkut loukkaantuivat kun ei ehditty poikkeamaan. Olisihan sitä itsekin kovasti halunnut tavata kaikki ystävät mutta ei vaan aika riittänyt.
Tytöille oli tärkeintä nähdä isovanhempia ja heidän vanhat tarhakaverit, ja sen he onneksi ehtivätkin tekemään.

Minulle iski tänä vuonna kaipuu mökkimaisemiin.... Onkohan tämä Saksan uutuudenviehätys mennyt ohi kun kaipaa sitä luonnonrauhaa, mökkiä järven rannalla, saunaa, mustikanpoimintaa ja kaikkea mitä nyt mökillä tehdään. Täällä Saksassa kuitenkin saa tuota lämpöä ja aurinkoa, niin ne etelän rantalomat eivät kiinnosta enää.
Onneksi sitten ehdimme yhdeksi yöksi mökille saunomaan ja uimaan. Kyllä lapsetkin nauttivat vaikkei järvivesi ollut ihan yhtä lämmintä kuin täällä. Pääsimme mustikkametsään ja löytyi parit kantarellitkin. Sitä jään kaipamaan.
Yhtä sun toista maisemaa nyt nähneenä, voin sanoa että suomalainen maalaismaisema on kesäaikaa todella upeaa ja sitä pitäisi kyllä enemmän ulkomailla uskaltaa mainostaa. Nyt uusin silmin kun sitä katseli niin sielu todellakin lepäsi. Onhan niitä maalaismaisemia toki muuallakin, mutta kaikki ne ovat omalla tavallaan erilaisia. Kaupunkeja näkee joka puolella eikä siinä maalaisuudessa mitään häpeämistä ole.

Suomen hintataso jaksoi taas järkyttää. Mitenkähän tulee koskaan olemaan varaa asua taas Suomessa? Ruoan hinta on aivan liian korkea! Lisäksi laatu ei aina todellakaan ole sen hinnan mukainen. Vaatteet ja kengät ovat toinen asia joka hinnaltaan on paljon korkeampi kuin täällä.

Saksaan palasimme vasta myöhään illalla joten ajoimme ensin Lyypekkiin hotelliin yöksi. Viime vuonna tuli ajettua yötä vasten n. 700 km kotiin joka oli aivan kamalaa, joten samaa virhettä ei enää tehty.
Kuumuus ja kosteus iski vasten kasvoja kun astuimme autosta ulos. Kyllä se suomen "helle" on vaan erilaista :) Täällä oli taas reippaasti yli 30 astetta ja paahtava aurinko. Ainoa järkevä paikka päivisin on rantsu jossa edes välillä pääsee järveen viilentymään. Onneksi aiemmin kesällä tuli ostettua ilmastointilaite makuuhuoneeseen.


Pieni koti-ikävä jäi ehkä minua kaivelemaan. Suomessa kun on oma talo jossa oma iso piha ja täällä kämppä jossa pieni ankea keittiö eikä varsinaista omaa pihaa, niin paluu tuntui ankealta. Sen seurauksena iski sisustuskärpänen ja mietin juuri pääni puhki miten sen suomikodin sisustaisi uusiksi. Tähän kämppään ei viitsi energiaa ja rahoja enää tuhlata.
Täytyy miettiä suomikotiin uudet tapetit, uudet värit yms. Ainakin osa remppatarvikkeista kannattaa kuitenkin ostaa täältä Saksasta ja viedä sitten muuttokuormassa Suomeen.
Niin, ja paluu Suomeen näyttäisi nyt olevan päätetty - vielä yksi koulujen lukuvuosi täällä ja sitten heti kun kesälomat alkavat heinäkuun lopulla 2013 niin muuttokuorma lähtee kohti Suomea :) Tällä hetkellä ajatus tuntuu ihan mukavalta. Vielä yhden talven saamme olla täällä leppoisasti ilman lumitöitä ja hyisiä pakkasia.

Kevättä kerrakseen

Viime blogikirjoituksen tasoisia vastoinkäymisiä ei ole enää tullut (*koputanpas varuiksi puuta*). Pieniä haasteita toki on aina.
"Sitruunan" kohtalo ei vieläkään ole selvä. Kyllästyimme siinä määrin autottomuuteen että ostimme kauppakassin meikäläisen käyttöön - ei todellakaan mikään perhe-auto mutta toki minä, lapset ja pari kauppakassia mahdumme kyytiin. Haaveilin jo viime kesästä lähtien avoautosta joten sellainen ostettiin.
Saanko esitellä Mansikan, eli Peugeot 206 CC Platinum:

Ihan kätevä peli kaupungissa ja ihana ajaella katto auki ja näin hyödyntää tämä Saksan pitkä kesä. Tyttöjen ilme taitaa kertoa myös mitä mieltä he ovat uudesta menopelistä :)
Tämä auto on ihan kelpo myös talvella koska siinä on kuitenkin kova katto ja jopa etupenkin lämmitin löytyy. Täytyy ostaa pari turvavyöhön menevää koiravaljasta, niin voi päräyttää muutaman koirankin kanssa vaikka lähimetsään :)
Tuo autonosto on täällä aika erikoinen tapahtuma. Kun rahat on lyöty tiskiin ja kauppapaperit allekirjoitettu, saa ostaja auton paperit käteensä. Sen jälkeen myyjä ottaa auton rekisterikilvet, ne kun ovat henkilökohtaiset. Minä marssin sitten auton papereiden kanssa (ja kilvettömällä autollahan ei saa ajaa!) rekisteröintitoimistoon josta saan auton paperit ja passini esitettyäni uuden rekkarinumeron ja tuon vihreän tarran (Umweltplakatte) ja maksan siitä hyvästä about 36 euroa. Sitten marssin kuitin kanssa pajalle joka painaa rekisterikilpiä ja he painavat minulle uunituoreen kilven uudelle rekisterinumerolleni. Tämä maksaa myös muutaman kympin. Kilvet kainalossa marssin takaisin rekisteröintitoimistoon, tosin eri luukulle. Siellä sitten toimihenkilö liimaa tarrat kilpeen josta selviää katsastusajankohta autolleni.
Tämän kaiken tehtyä voin kiinnittää kilvet ja tarran autooni ja lähteä ajelemaan.... Noh, kyllähän tämä systeemin työllistää aika monta ihmistä ja valtio saa rahaa kassaan.

Miehen kanssa olemme vuoronperään reissanneet. Toistaiseksi kyllä miehen työreissut vievät voiton minun reissujen pituudessa. Seuraavaksi onneksi on minun vuoroni ja lennän perjantaina Kanadaan. Enpä ole ennen sielläpäin käynyt joten oikein mielenkiinnolla odotan uusia nähtävyyksiä.

Lapsilla on tällä hetkellä vielä viikko pääsiäislomaa - yhteensä sitä on 2 viikkoa. Tuntuu kovin pitkältä ajalta, varsinkin kun pääsiäisen kelit olivat aika kehnot eikä voinut pahemmin tehdä mitään kivoja päiväretkiä lähimaastoon. Minulla menisi pari päivää tässä ennen reissua vielä koiranpesuun...kukahan viihdyttäisi lapsia sillä aikaa...?
Muuten täällä on oikein ihana vuodenaika meneillään. Hedelmäpuut kukkivat ja tuoksi ilmassa on huumaava! Olen nyt yrittänyt valokuvailla kaikkia ihania puita, pensaita ja kukkia. Viime kevät meni valokuvauksen osalta ohi ja jälkikäteen harmitti. Täällä kun tuo kasvusto on niin erilaista kuin Suomessa.

Seuraava pitkä loma koulusta on tuo kevätloma, Pfingstferie. Suunnitelmissa oli josko silloin ajelisimme perheen kanssa Italian pohjoisrannikolle mutta koska autoasia on edelleen auki, hieman jänskättää että tuleeko reissusta yhtään mitään vai nökötämmekö silloinkin kaksi viikkoa kotosalla... Täällä kämpillä maleksiminen ei tosin tunnu varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Vastoinkäymisiä kerrakseen

Uusi vuosi ei sitten alkanutkaan kovin mukavasti.
Helmikuun puolessa välissä automme, Citroen C8 otti ja jätti miehen tien päälle. Itsekkäästi sanon että "onneksi" miehen, etten ollut minä pahimmassa tapauksessa lasten ja koirien kanssa liikenteessä kuten yleensä... Olemme ADAC autopalvelun jäseniä joten soitto sinne ja tovin odoteltua he tulivat hihaamaan auton ja miehen lähimmälle Citroen huoltoliikkeelle.
Otimme kahden vuoden takuun autolle kun ostimme sen reilu vuosi sitten täältä Saksasta. Mies sai siis soitella autoliikkelle myös että mitä tehdään. Auto sitten päätettiin kuljettaa isompaan kaupunkiin Karlsruheen ja merkkikorjaamoon jossa ollaan käytetty sitä huollossa. Aika pian selvisi että jakopäänhihna oli mennyt - suunnilleen ainoa osa jota myyjän takuu ei kata. Tosin tehtaan suositusten mukaan jakopäänhihna pitää vaihtaa vasta 160 000 kilometrissä. Eli yhteys valmistajaan...
Sillä välin korjaamossa yritettiin purkaa moottoria osiin jotta he näkisivät että mitä muuta sieltä on mennyt rikki.

Auton paperit saatuaan valmistaja ystävällisesti ilmoitti ettei he korvaa mitään sillä automme edellinen omistaja on teettänyt yhden huollon 7000km liian myöhään suosituksesta.
Sitten taas tutkittiin auton kauppakirjaa. Siellä onkin kaksi "rasti ruutuun" kohtaa; ensimmäinen on kohta jossa sanotaan että autoon on tehty kaikki tarvittavat huollot johon on laitettu rasti, toinen on että huollot ovat tehty huolto-ohjeen mukaisesti johon on myös laitettu rasti. Eli elämme taas mielenkiintoisia aikoja ja odottelemme miten automyyjä tähän reagoi. Kauppakirjassa on siis väärää tietoa.
Autokorjaamollakaan he eivät saa moottoria kokonaan purettua koska jotkut ihmemutterit ovat niin jumissa, eli täydellistä vahingon suuruutta ei tiedetä.
Tästä kaikesta rumbasta emme olisi yksin mitenkään selvinneet vaan itkisimme jo menetettyä rahaa ja aikaa. Miehen saksalainen kollega on onneksi auttanut tässä asioiden selvittelyssä todella paljon ja soitellut meidän puolestamme valmistajalle, korjaamolle ja myyjälle.
Aikaa on mennyt tähän kaikkeen jo kolme viikkoa ja tässä vaiheessa vasta ollaan, eikä tämä asia tule takuulla kovin nopeaa ratkeamaan. Sillä välin meidän autoton elämämme on aika vaikeaa. Olemme jo ehtineet välillä vuokrata autoa, lainata miehen työpaikalta autoa sekä nyt lainata miehen kollegan isän autoa.... Kesä on tulossa koiranäyttelyreissuineen ja kesälomareissuineen joten elämme mielenkiintoisia aikoja. Ei oikein uskalla marssia autokauppaankaan ostamaan uutta autoa kun pahimmassa tapauksessa meidän "Sitruuna" korjataan ja meidän myytäväksi se sitten jää.
Jos jotain positiivista tästä haluaa väkisin hakea ("positiivisuuden kautta" jne), niin ehkä se on sitten se että olen päässyt nyt ajamaan eri merkkisillä autoilla ja siis kokeilemaan miltä eri autot tuntuvat. Alla on ollut Skodaa, Mersua ja Bemaria... Helpottaa hieman tulevia autokauppoja.

Pari päivää auton hajoamisen jälkeen saimme soiton koto-Suomesta jossa yksi koiristamme kamppaili hengestään. Jouduimme puhelimitse tekemään sen raskaan päätöksen päästä koira tuskistaan ikiuneen. Maailmani romahti hetkeksi.

Olen huomannut että vastoinkäymiset tai onnettomuudet tulevat kolmen sarjoissa - mikähän se kolmas mahtaa olla, ehkä se kohta selviää?
Nyt kaivattais välillä kyllä hyviä uutisia tai onnistumisia.

Olen "saanut" käydä myös hammaslääkärissä täällä. Yksi hampaista lohkesi niin pahasti että se piti repiä pois kokonaan. Heti otettiin röntgenit hampaista ja hoidettiin se pois alta. Suomessa röntgenit on otettu viimeksi yliopisto aikoina jolloin viisaudenhampaita kiskottiin pois.
Seuraavalla käynnillä tehtiin täysi puhdistus - hammaskivet pois, joku ihme "hiekkapuhallus" ja yhtä sun toista nyhväystä. Sen jouduin  itse kustantamaan mutta maksoi onneksi vain 50 euroa. Yksi poskihammas olisi vielä josta on lähtenyt pieni pala. Siihen hammaslääkäri haluaisi istuttaa keraamisen kuoren joka köyhdyttäisi omaa lompakkoa 429 euroa. Löytyihän täältä Saksastakin siis jotain kallista terveyspalvelua jonka joutuu itse maksamaan! Hampaille pitäisi siis ottaa oma lisävakuutus jos haluaisi nämä vakuutuksen korvattaviksi.

Jotain positiivistakin jos hakisi tähän blogipäivitykseen - kevät on jo tullut. On ollut päiviä jolloin ollaan menty jo auringossa +15 asteeseen. Krookukset kukkivat ja luonto selvästikin heräilee. Löytyi jopa se vuoden ensimmäinen punkki yhdestä koirasta, joka nyt ei sinällään ole kiva asia mutta merkki siitä että ilma on lämmennyt.
Laina-autolla tuli käytyä taas Sveitsissä koiranäyttelyssä. Yövyimme pienessä Murten nimisessä kaupungissa joka olikin ihan helmi! Upea vanha kaupunki ja upea hotelli (Hotel Adler)!

Uusi vuosi, uudet suunnitelmat...

Vuosikin vaihtui, taas, kuin vaivihkaa... No eipä siinä suurempia juhlia ollut kun jo ennen joulua tuli ensimmäisenä nuorimmainen kipeäksi - kuume ja köhä. Sitten heti aaton jälkeen sairastuin minä ja vanhempi lapsi. Aika monta huonosti nukuttua yötä tuli vietettyä kun itse yskin ja yritin kuunnella että hengittäähän lapsi vielä yskänkohtauksen jälkeen.
Kaikki me vuoronperään söimme antibiootitkin mutta parantuminen oli silti tuskaisen hidasta.
Tosin Saksan lääkärisysteemiä tuli taas kiiteltyä kun avun sai nopeasti., eikä lasten lääkkeet ja lääkäri maksa mitään kun sairaskassa korvaa kaiken.
Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.

Käväsin lasten kanssa joulukuun alussa Suomessa - oli muuten aikamoinen byrokratia että sain lapsille vapaata koulusta viikon verran... Meidän reissun aikana mies oli kokkaillut täällä kaikki laatikot valmiiksi joten saimme perinteistä suomalaista jouluruokaakin pöytään!

Uuden vuoden vietto ei sen riehakkaampaa ollut kun kuumeisena seisoin muun perheen kanssa parvekkeella ihailemassa ilotulitusta. Siinä ihastellessa tuli myös mietittyä että minne elämä mahtaa ensi uudeksi vuodeksi viedä... Lupauksia en tee, ne ei kuitenkaan koskaan pidä - ainakaan ne ainaiset painonpudotushöpinät...

Ilotulitteet (myös) ovat täällä edullisia ja niitä myydään ihan vapaasti kauppojen hyllyillä. Raketteja ammutaan ainakin näillä seuduilla todella paljon. Suojalaseja en nähnyt kaupassa ja kun jotkut ampuvat rakettinsa suunnilleen omalta kotiovelta niin mietityttää turvallisuus. Pauke oli hurja ja näyttävä ja sitä kesti!

Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.



Anoppikin tulla pläjäytti kylään heti tammikuussa - Terveisiä vaan sinne! :) Olin varma ettei anoppi tulisi käymään mutta ilmeisesti tyttärien painostus oli sen verran suuri että kolmen hengen porukka sitten pääsi tänne asti. Tyttäret innostuivat edullisista vaatteista, kengistä ja kempsuista, joten kylä ostettiin lähes tyhjäksi :) Pari päivää armotonta shoppailua siinä vierähti...

Kunnon pakkasia tai lunta täällä ei tullut ennenkuin Siperia toi myös sinne Suomeen paukkupakkaset. Olin jo varma ettei talvea tänne tullutkaan, mutta on meillä nyt jopa paikoin ehkä 2 cm lunta maassa. Pakkasta on ollut pahimmillaan eräänä yönä -18 astetta. Pahin päivällä mitattu pakkaslukema taisi olla -14. Nämäkin lukemat ovat tuntuneet tosi hyiseltä, mutta seuratessamme Suomen lukemia (jopa -30) niin tämä ei tunnu enää niin pahalta :) Koko talven suolat on nyt viikon-parin aikana kylvetty pitkin katuja ja kävelyteitä. Inhottaa koirien tassuja ajatellen. Ajankin suosiolla metsään jossa on puhas lumi ja lenkitän koirat siellä.

Pikkuhiljaa saa jo suunnitella kesälomareissuja ja se lämmittää aika hyvin mieltä. Kohteita on ihan inhimillisen ajomatkan päässä aika paljon, joten valinnanvaraa riittää. Ehkä Italian joku rannikko (Liguria?) kuitenkin houkuttaa.Vinkkejä otetaan siis vastaan!
Suomenreissuakin tässä suunnitellaan - koko perheen ja koirien kanssa autolla lautalla yli jne. Se on sitten jo vähän puuduttavampi matka tylsällä autolautalla, mutta kohde on tärkeä.



Tänään oli ihan ensimmäinen keskustelutuokio kahden kesken tyttöjen opettajan kanssa.
Olen kuullut opettajien vaihtelevasta tasosta täällä - toiset ekaluokkalaiset eivät tee läksyjä ollenkaan, toiset tekevät tunnilla mitä lystäävät mutta meidän tytöillä on ainakin ollut läksyjä joka päivä ja nehän on tehty. Aika järjestelmällisesti he ovat asioissa menneet eteenpäin ja harjoitelleet kirjaimien kirjoittamista (sekä teksti että kauno), numeroita ja matematiikkaa.
Tämä tyttöjen miesopettaja vaikuttaa ainakin hyvin jämäkältä, mutta sympaattisen mukavalta jolla ilmeisesti on asiat hallussa. Ihan kohteeseen osui kaikki mitä hänellä oli meidän tytöistä sanottavaa. Tunnistin lapseni täysin.
Molemmat tytöt osaavat kuulema tosi hyvin kieltä, pientä kieliopillista ohjausta vielä tarvitsevat mutta ovat oppineet jo tässä reilussa vuodessa todella hyvin.
Muuten on ehkä väärin verrata lapsia toisiinsa kun ikäeroa on kuitenkin vuosi. Tuon ikäisillä vuoden ero on aika iso. Tottakai vanhempi jo hanskaa motoriikkansa hieman paremmin jne. Ihan mukava keskustelu opettajan kanssa siis.

Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös mahdollinen muutto vuoden lopussa takaisin Suomeen :) Siinäpä suunnitelmia kerrakseen!

Italia, Gardajärvi

Harrastakaamme hieman aikahyppäystä.
Ennen edellistä blogitekstiä kävimme siis Italiassa, Padenhge sul Garda nimisessä paikassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna...koiranäyttelyreissulla tietty ;)
En sen kummemmin matkaa selosta, se löytyy miehen blogista: http://aviomies.blogspot.com/2011/10/eraskin-reissu.html
Yövyimme hotellissa West Garda Hotel jonka omalla alueella FCI Eurosighthound näyttely oli. Puitteet näyttelylle olivat siis aivan upeat! Tytöilläkin oli kerrankin todella kivaa näyttelyssä koska alueella oli uima-altaat ja keli oli läkähdyttävä. +30 astetta lokakuussa!
Reissun päätteeksi tytöt pulahtivat myös itse Gardajärveen :)

Elämää

Ensimmäinen vuosipäivä Saksassa tuli ja meni. Vaikeaa sanoa minkälaisia tunteita se herätti - voi vain todeta että vuosi menee todella nopeaan! Tuntuu että toisaalta on ehtinyt nähdä ja tapahtua vaikka mitä, ja toisaalta aika vierähti ihan sekunnissa.

Hausfrau päivät käyvät välillä tylsiksi, Luulisi siis aikaa olevan kirjoittamiselle, mutta silti aikaa ei vain tunnu löytyvän :)
Koulut ovat hurahtaneet jo käyntiin "aikoja sitten" ja sen myötä on aamuheräämiset taas päivärutiineissa. Arkiaamuisin heräämme siis 6.30. Pikaiset pesut ja pukemiset, minä teen tytöille ja miehelle eväät mukaan ja sitten koirat mukaan autoon ja kuskaan miehen juna-asemalle josta hän suuntaa töihin, sitten tytöt "päivähoitoon" (saksaksi Hort). Tarhassa he saavat aamupalan josta maksetaan itse 5 euroa/kk/lapsi. Täällä ei ruisleipää tai puuroaamiaisia tunneta, joten yleensä se on jotain vaaleaa sämpylää.... Välillä mietityttää ruokakulttuuri täällä, miten lapsille syötetään "vehnämoskaa" ja muuta vähemmän terveellistä kuten hilloja tai suklaalevitettä leivän päälle...
Tarhasta tytöt kävelevät muitten lasten ja tätien kanssa koululle joka on parin korttelin päässä. Koulupäivä kestää noin 4 tuntia ja opetusohjelmassa on jo nyt ekalla luokalla englantia. Neljäs kieli meidän lapsille siis :)

Koulupäivän jälkeen hoitotädit hakevat taas lapset päiväkotiin jossa he saavat lämpimän lounaan, joka ei muuten ole täällä joka tarhassa itsestäänselvyys, ja sitten tehdään läksyt. Jo ekaluokkalaiset saavat joka päivä läksyjä. Kirjaimia, sekä tekstaus että kauno, harjoitellaan jo kovasti, samoin lukemista ja numeroita. Ottakaa siis huomioon että pääosin täällä mennään kouluun 6 vuotiaina.... Koulureput ovat hurjan kokoisia ja kaikkia vihkoja ja kirjoja kannetaan aina mukana.
Tällä hetkellä tytöt ovat myös kielihuollossa joka järjestetään koulun puolesta ma-to klo 15-15.45. Vien ja haen tytöt tarhalta koululle ja sitten kotiin. Tosin nyt tyttöjä hieman harmittaa mennä lähes joka päivä kielihuoltoon koska tarhalla järjestetään niin mielenkiintoista ohjelmaa. Esim. joka keskiviikkoiltapäivä he kokkaavat tai leipovat ja torstaisin askartelevat tai maalaavat. Tytöt haluaisivat osallistua enemmän tarhan toimintaan. Kielihuollon pitäisi kestää vielä koko kouluvuosi. Taidan lopettaa sen kuitenkin joululomaan.
Tytöt ovat kuitenkin oppineet saksankielen todella hyvin. Nuoremmalla on jo vaikeuksia ylläpitää suomenkieltä ja ruotsinkieltä.... Onneksi olen joulukuussa menossa Suomessa käymään tyttöjen kanssa.

Minun päivät sitten rullaavat arkea pyöritellessä; käytän koirat lenkillä pari kertaa päivässä, hoidan päiväsaikaan ruoka- ym ostokset, siivoukset (ja koirahuushollissa sitä riittää), pyykit, kokkaukset ja likkojen kuskaamiset. Siinähän ne päivät vierivät. Välillä tuntuu aika yksitoikkoselta ja tylsältä, mutta kyllä ajan näissä saa kulumaan.
Nyt olen ottanut itselleni kotirouvan edut ja käyn säännöllisesti kynsisalongissa laittamassa geelikynteni ja nyt uutuutena käyn 10 kerran sarjan lymfahoidossa. Hieman arjen ylellisyyttä siis :)

Viime viikonloppuna kävimme Luxembourgissa. Koiranäyttely oli se pääsyy matkalle (tietty), mutta menimme sinne päivän etuajassa ja tutustuimme hieman cityyn. Aivan mahtava kaupunki! Ihana vanhojen rakennusten keskusta ja keskustan liepeillä vanhat muurit ja tornit. Kyllähän tuonnekin voisi muuttaa.
Vähän maisemia Luxembourgista:

Kuten kuvistakin näkyy täällä on ollut ihanan valoisa syksy. Nyt vasta eilen ja tänään on ollut harmaata ja ankeaa ja lämpötila tippunut alle 10 asteen. Toivottavasti aurinko kohta tulee taas esiin.

Nyt tuleekin koiranäyttelyihin taukoa, joten reissutkin ehkä vähenevät. Joulua pitäisi tosin suunnitella. Viime joulunhan olimme Schwarzwaldissa ja mieli halajaa sinne taas....

Huomenna on meidän saksassaoloajan toinen Lanternen-juhla. Lasten kanssa on koululla kulkue lyhtyjen kanssa. Ihan mukava tapahtuma pimeään iltaan.
Täällä on tapana St.Martininpäivänä syödä hanhi-illallinen. Itse en moista osaa kokata, ehkä ensi vuonna varaamme paikat jostain ravintolasta ja mennään kokeilemaan paikallista erikoisuutta ;)