Päivitystä

Taas on ehtinyt tovi vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Nyt onkin mies työreissulla, joten on hetki aikaa muistella mitä kaikkea täällä on tapahtunut. Edellisen kerran kun mies oli työreissulla, niin jääkaapin ovi putosi, ihan oikein tippui saranoiltaa lattialle... Vähän vähemmän dramatiikkaa tällä kertaa, kiitos.

Helmi-maaliskuun vaihteessa meillä kävi ensimmäiset vieraat Suomesta. Oli oikein mukavaa kuulla päivityksiä kotinurkilta ja esitellä heille vähän meidän uusia kulmia.

3.3 oli päiväkodissa ja koulussa Faschingsfest, eli juhlitaan talven loppua. Se viikonloppu on muutenkin juhlia ja karnevaaleja vähän joka puolella. Päiväkodissa ja koulussa lapset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin ja pitivät hauskaa. Päiväkodissa itse asiassa lapset saivat pukeutua sekä torstaina (noidiksi) ja perjantaina (valinnainen asu).
Päiväkodista oli seuraava maanantain ja tiistai vapaata, tai siis päiväkoti oli kiinni ja vanhemmalla tytöllä oli koko seuraava viikko vapaa.

Koska se viikonloppu oli koko perheellä vapaa (ei koiranäyttelyitä tai suomikoulua), päätimme tehdä "jotain". Olin nähnyt että tuossa lähellä Speyer nimisessä kaupungissa olisi isohko akvaario. Ajattelimme että se voisi olla sopiva muutaman tunnin reissun kohde... Kun olimme melkein akvaariolla huomasimme matkan varrella mielenkiintoisen tekniikan museon jonka pihassa oli huikeita lentokoneita korkeiden pilareiden päässä.
Menimme kuitenkin ensin akvaarioon koska olimme siitä jo tyttöjen kanssa puhuneet.
Akvaario oli kyllä kiva vaikka siellä olikin jokin laajennusrakennus tekeillä.

Akvaarion jälkeen ajoimme sitten katsomaan josko se tekniikan museo olisi vielä auki, ja olihan se.
Suuntasimme siis sinne seuraavaksi.
Vaikka meillä on tyttölapsia niin he olivat kyllä haltioissaan museosta, varsinkin pihalla olevat lentokoneet tekivät vaikutuksen. Lentokoneet oli tosiaan nostettu tosi korkealle pilareiden varaan ja sinne sai kiivetä portaita pitkin ja mennä sisätiloihin katsomaan. Pihalla oli myös vanhoja junia.
Ison Boeing koneen alta lähti liukumäki alas - se oli siis todella huiman korkealla mutta meidän tytöt laskivat sen rohkeasti ja olivat aivan täpinöissään. Laski sieltä isommatkin pojat, oli se sen verran huikean näköistä.

Tuonne Boeingiin sai myös mennä. Kuvasta ei oikein näe, mutta kone on laitettu tuonne ylös vähän kallelleen...tai kallistus näytti pieneltä kun sitä ulkoapäin katseli mutta kun oli itse koneessa se kallistus oli aivan valtava. Sisällä oli tosi vaikeaa kävellä kun sai nojata koko ajan kallellaan. Koneessa pääsi myös ulos koneen siivelle.
Sisätiloissa oli sitten hävittäjää, venäläisten avaruussukkulaa, vanhoja autoja ym. Siellä olisi ollut myös IMAX teatteri mutta sinne emme menneet.


Omaa vapaa-aikaa sain päivän verran kun käväisin Englannissa, Briminghamissa legendaarisessa Cruftsin koiranäyttelyssä. Olin siellä ihan ensimmäistä kertaa vaikka olenkin vuosia haaveillut sinne pääseväni. Nyt en voinut enää välttää sinne menoa sillä näyttelyyn osallistui oma englannissa asuva kasvattini :) Crufts on näyttely johon ei "kuka vaan" voi ilmoittaa koiraansa, vaan koiran on täytynyt voittaa jossain tietyssä näyttelyssä joku tietty sija jotta se saa luvan ilmoittautua Cruftsin näyttelyyn.
Oli todella mielenkiintoista nähdä koiria jotka siellä kilpailivat ja muutenkin koko näyttely oli ihan oma elämyksensä. Myyntikojuja oli niin paljon että niitten kiertämiseen olisi tarvittu ihan oma päivänsä - ja pohjaton kukkaro... Ei sinällään kallista tavaraa, mutta kun valikoima on niin laaja että sieltä olisi voinut ostaa matkalaukullisen tavaraa ihan helposti. Ehkä ensi vuonna sitten pitää varata vielä toinen päivä näyttelyreissulle...

Päivät ovat lämmenneet todella - eilen oli huippu +19 astetta ja aurinko paistoi. Vähän tuuli mutta se ei haitannut ollenkaan. Narsissit kukkivat, samoin jotkut pensaat - en ole mikään viherpeukalo joten tarkempaa selostusta on turha odottaa ;)
Täällähän on ihan talvivihreitä pensaita ja puita, eli niissä on vihreä lehti läpi talven. Nyt näkee luonnossa jo vaaleanvihreän kajon kun moni muu pensas ja puu on jo isoilla nupuilla.
Sen verran kävin tänään puutarhamyymälässä että hain ison piharuukun ja rungollisen laventelin. Vielä täytyy miettiä mitä istuttaa laventelin ympärille :)

Sveitsi

Koiranäyttelyharrastuksemme vei meidät viime viikonlopuksi Sveitsiin, Fribourg nimiseen kaupunkiin. Matkaa sinne meiltä täältä Bruchsalista on reilut 300 km.
Lähdimme reissuun lauantaina aamuyöstä. Rajan ylitys on muodollisuus, tosin autoilijoiden pitää ostaa tarra (40 Sveitsin frangia). Navigaattorin avulla löysimme hyvin perille.

Kehien piti alkaa 9.30 mutta aikataulukirjeeseen ei oltu eritelty alkaako afgaanit ensimmäisenä vai ei. Paikan päällä vasta selvisi missä kehässä ollaan ja että afgaanit ei todellakaan ollut ensimmäinen arvosteltava rotu kehässä. Kehässä oli 5 rotua ennen afgaaneita. Tuomarina oli rouva O. Kuprianova Sinko Sloveniasta.
Kun löysimme kehän alkoi paikan metsästys... Meillä ei ole kuin yksi kevythäkki joten emme tarvinneet isoa rakoa mutta kehänlaita oli jo ihan miinoitettu täyteen. Ihan kehän vieressä oli yksi kolo joten kävin kysymässä herralta joka kolon edessä istui että onkohan paikka vapaa, eihän se ollut vaan herra varasi paikka jollekin muulle.... Seuraavaksi bongattiin käytävän toiselta puolelta kolo johon meidän häkki varsin hyvin mahtuisi eikä kenenkään tarvitsisi siirtää häkkejään. No, kävin taas kysymässä vain ranskaa puhuvalta herralta että voimmeko laittaa häkkimme siihen - vastaus oli hyvin tyly Ei, kun tulee liian ahdasta. Herra sitten vielä suvaitsi näyttää suoraan kulkuväylää ilmoittaen että Menkää tuonne! Teki mieli siinä vaiheessa sadatella, mutta totesin että No way ja laitoimme häkkimme siihen koloon.
Sen verran vielä että tämä ranskaa puhuva herra istui yksi camping tuolissa jonka vieressa oli kaksi kokoontaitettavaa campingpöytä-tuoli hässäkkää ja ainoastaan kolme häkkiä joitten väleihin oli jätetty reilun metrin raot - yhteensä heidän "karavaani" vei muutenkin niukasta tilasta sellaiset 10 X 5 metrin tilan...oli varmaan rankkaa kun tulimme heidän "kylkeensä" yhden häkkimme kanssa ja heille tulivat niin tukalat olot...
Vive La Solidarité!!!
Sanotaanko että ihan lievästi höyry nousi minun korvistani siinä vaiheessa! Me tulemme yhden häkin kanssa ja kaksi lasta, niin juu ei kato...alkaa ahdistaan, ja minä taas pidän kaverille paikkaa... Todella töykeitä ihmisiä! Kukaan ei edes käynyt koko päivän aikana istumassa siinä heidän "camping alueella" ennenkuin kehät olivat ohi ja he alkoivat lounastamaan, ja siinä vaiheessa me pakkasimme kamamme ja lähdimme hotellia kohti.
En sano että Suomessa on niiiiiin paljon parempaa, mutta kyllä siellä sentään ollaan sen verran höveliäitä että ahtaassa sisänäyttelyhallissa teemme toisillekin tilaa. Eikä kenellekään tulisi edes mieleen perustaa kokonaista leiriä esim. keskelle messarin näyttelyn kehän laitaa!

No kehät alkoivat (harvoin ne pääsevät alkamaan ajallaan) ja saimme seisoskella aika kauan ennenkuin afgaanit alkoivat - välistä sitten puuttuikin yksi rotu ja tuli kiire harjata koiria.
Luokkakisat paljastuivatkin ihan kilpajuoksuksi. Tuomari juoksutti koko luokkaa ja poimi sitten väsyneimmät alimmille sijoille. Kun meinasi pysähtyä tuomari suuttui ja näytti että Juoskaa Juoskaa! Tunsin helpotuksen sekaista pettymystä kun tuomari osoitti minut ja Japin kolmannelle sijalle ja minun osalta juokseminen päättyi. Kehä ei meinaan ollut mikään pieni! Mies jatkoi vielä Eroksen kanssa ja heidän kilpakumppaninsa alkoi jo hyytymään. Harmillisesti kuitenkin he laitettiin voittamaan ja Eros jäi toiseksi (saaden kuitenki vara-sertin).
Meillä on aina pidetty huolta siitä että meidän koirat ovat huippukunnossa vaikkei emäntä ja isäntä itse olisi, joten oli pöyristyttävää nähdä että toiset afgaanit hyytyivät heti parin kierroksen jälkeen.

Lauantain näyttelyn jälkeen menimme tosiaan ensin hotellille, sitten kaupungille syömään ja ihmetteleen kaunista maisemaa. Kaunis kaupunki kyllä palkitsi koko päivän ja mieli alkoi olemaan hyvä. Illalla tuli kyllä meille kaikille uni aika nopeaa.

Olin varannut meille yhdeksi yöksi hotellin, Hotel Grand Pré, joka sijaitsi hieman Fribourgin ulkopuolella. Hotelli näytti kotisivuillansa ihan siistiltä paikalta eikä hinta paikalliseen hintatasoon nähden ollut paha, 160 euroa/yö (huoneessa yksi ekstravuode lapsille). Hintaan sisältyi myös aamiainen joka ei ole aina itsestäänselvyys täällä päin maailmaa. Tosin aamiainen ei ollut kovin runsas, mutta kelpasi.
Hotelli sijaitsi kuitenkin vähän epäsiistillä alueella ja oli muutenkin aika ankean ja kolkon näköinen ulkoapäin. Sisältä paikat olivat jo selvästi kuluneet, lamput vilkkuivat ja iltalenkillä koirien kanssa vähän jännitti oman turvallisuuden puolesta... No, oli meillä sentään ihan ok sängyt, puhtaat lakanat ja puhtaat pyyhkeet. Yhden yön siellä nukkui...ja oli sinne muitakin koiraihmisiä eksynyt.

Sunnuntaina yllättäen satoi. Koirat oli puettava täyteen varustukseen. Onneksi nyt ei ollut pitkä matka ajaa hallille. Kehä oli tällä kertaa hallin yläkerrassa, eipä sielläkään ollut yhtään paremmin tilaa... Saimme kuitenkin aivan säkällä pienen kolon ihan kehän sisäänkäynnin vierestä (ja moni olikin sitten jo tukkimassa koko sisäänkäyntiä). Paikalla kierteli koko ajan Securitas miehiä antamassa siirtokehoituksia jos häkkinsä ja tavaransa laittoi hätäuloskäyntien eteen tai käytäville.
Katselimme että samat ranskaa puhuvat ihmiset olivat levittäytyneet meitä vastapäätä kehän toiselle puolelle nyt vielä isommalle alueelle...
Tänään oli taas muutama rotu ennen afgaaneita. Tuomarina oli Annika Ulltveit-Moe.
Eros kirkasti sijaansa voittamalla avoimen luokan ja sai siten ensimmäisen Sveitsin sertin ja Japp oli taas kolmas. Eilisen luokanvoittajan (sunnuntaina kakkonen) omistaja-handleri oli selvästi vihoissaan että jäi tänään kakkoseksi vaikka eilen oli iloisesti voittaessaan kätellyt miestäni. Tänään mieheni tarjosi kättään ja kakkosen esittäjä hieman vaivautuneesti sen otti vastaan. Typerää käyttäytymistä.
Arvosteluita ei kehistä saa välttämättä ennenkuin koko kehä on ohi, eli kaikki sen kehän rodut on arvosteltu. Eli arvosteluaan saa helposti odottaa monta tuntia. Lisäksi koko näyttelypaikalta ei saa poistua ennen näyttelynjärjestäjien määrittämää aikaa, joka täällä oli klo 16. Eli oikeasti joutuu koko perheen kanssa viettämään päivän näyttelypaikalla. Sveistin näyttelyssä oli oikein Securitas miehiä ja naisia pysäyttämässä ovella jos yritit koirien kanssa ulos.
Pienen valkoisen valheen avulla ja tinkimisellä pääsimme ulos klo 15.30.

Kaupunki on todella näkemisen arvoinen! Kaupunki on vanha joten sillä on historiansa ja upea vanha kaupunki. Maana Sveitsi on kallis. Näyttelyilmoittautumisetkin maksoivat yhdelle koiralle kaksi päivää reilut 120 euroa.

Kevättä pukkaa!

Nyt onkin mennyt tovi siitä kun viimeksi tänne kirjoitin, pahoitteluni siitä. Joulun jälkeen olikin "kaikenlaista" ja aika meneekin sitten vauhdilla.
Sairastuin joulun jälkeen ja piti käydä ihan lääkärillä asti kun tunsin että se tulehdus meni poskionteloihin (kuten monet kerrat aikaisemmin). Täällä Bruchsalissa on ihan suomalaissyntyinen naislääkäri jonka vastaanotolle tietenkin varasin ajan - vielä on tuo saksankieli sen verran hakusessa että on helpompi suomeksi selitellä omat vaivansa... Täällähän ei ole mitään yleisiä lääkäriasemia joissa olisi kunnan määräämät ns. omalääkärit, vaan katsot itse kenelle menet ja maksat neljännesvuosittain 10 euroa vaikka sitten kävisit sen kerran neljännesvuosittain tai kymmenen kertaa.
Suomalaislääkärin vastaanotolla tuli käytyä pari kertaa, siellä tehtiin samalla ihan täysi kontrolli joka kuuluu heidän standardeihin, eli sydänkäyrä ja labrat myös.

Minun hieman parannettua sairastui mies ja sitten toinen lapsista. Joten hoivattavaa riitti.

Joulun jälkeen myös huomasimme että meidän yhteen, tai oikeastaan jopa kahteen, huoneeseen olikin tullut ihan reippaasti hometta seinille (siis sisäpuolelle). Se oli sitä mitä kutsutaan "mustaksi homeeksi" joka siis on ihan terveydelle vaarallista. Jouduin soittelemaan siis vuokranantajalle ja selittämään tilanteen.
En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta näissä saksalaistaloissa (ainakaan vanhemmissa) ei ole minkäänlaisia tuuletusräppänöitä missään, edes liesituulettimelle ei ole keittiössä paikkaa joten asunnot ovat lähes ilmatiiviitä. Yön jälkeen ilma on tunkkainen ja ikkunoiden alareunassa on ihan tiivistynyttä vettä.
Aamuisin siis näkee kaikissa taloissa avonaisia ikkunoita ja parvekkeenovia kun tuuletellaan kovasti... Tämähän talvella tietää sitä että lämmityskustannukset pompsahtavat pilviin, kun pitää toisaalta tuulettaa mutta ei voi kämppään jäätyäkään!
No täällä sitten juoksi sekä vuokranantaja että Herra Arkkitehti ihmettelemässä ja haastattelemassa että onko tuuletettu ja onko lämmitys ollut päällä, onko seinää vasten pidetty huonekaluja ym ym. No ollaan tuuletettu, ja ollaan pidetty lämmöt päällä eikä ole edes niin paljoa huonekaluja että niitä kasaantuisi seinän viereen... MUTTA eipä ole aikaisemmin tullut edes mieleen ettei ulkoseinää vasten voisi pitää huonekaluja!!!

Väkeä täällä sitten muutenkin juoksi harva se päivä ja aina sain olla imuri kädessä (koirista kun roskia tippuu heti lattioille) ja koiria pitämässä pois jaloista kun rouvat ja herrat ihmettelivät asuntoa ja tehtiin korjaussuunnitelmaa... Viime viikolla sitten vihdoin tuli pari remonttimiestä, olivat täällä kolme päivää ja pistivät kahdessa huoneessa pari seinää kuntoon.

En ole koskaan, Suomessakaan, nähnyt mitä kivitalojen seinät pitävät sisällään joten tämä oli uutta minulle. Olen kuitenkin nähnyt puutalojen rakenteita ja remontointeja ja joskus jopa piirtänyt rakennuspiirrustuksia (tai siis harjoitellut niitten piirtämistä), joten tiedän mitä talojen seinät pitävät sisällään. Kivitaloista tosiaan ei vain ole kokemusta joten en tiedä poikkeaako Suomen kivitalot Saksan kivitaloista.
Nyt kuitenkin siis näin mitä nämä seinät ovat niin sanotusti syöneet. Tuon kiviharkon (tai elementin) sisäpuolella ei ole kuin laasti ja siihen lyöty kuralla kiinni noin sentin ohut eristelevy jonka koostumusta en osaa sanoa. Se ei ole samaa polyuretaanilevyä mitä olen Suomessa nähnyt vaan harmaata, hieman kovempaa ainetta. Eristelevyjen raot ovat vain saumattu ja päälle lyödään saneeraustapetti ja maali. Nyt tämä vanha tapetti ja levy vain revittiin pois, ei mitään kuivauksia, ja uusi hieman paksumpi noin 3 sentin vanhvuinen levy lyötiin kuralla seinään, saaneeraustapetti pintaan ja seuraavana päivänä valkoinen maali. Että näin. Ei mitään ilmarakoja, useampia kerroksia tms, vain se levy suoraan kiveen kiinni ja that´s it.... Kai se sitten toimii tässä ilmastossa, mene ja tiedä.
Yritin sanoa että ulkopuolella tuota homeseinää on rappauksessa halkeamia (josta todennäköisesti vesi on sateella mennyt sisään), mutta niille halkeamille ei tehty mitään.
Onneksi ei ole oma asunto, eikä todennäköisesti olla täällä vuositolkulla.

Näitten kaikkien tapahtumien jälkeen minulla ilmeisesti laukesti stressi ja olinkin aika rajussa migreenissä josta toipuminen kesti aikansa vaikka lääkkeet  siihen olikin.

On tässä hienojakin hetkiä ollut välissä vaikka ylläolevasta aika synkän kuvan sai... Kevät on jo tuloillaan - viime sunnuntaina oli jopa +12 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävin jo ennakkoon lauantaina ostamassa itselleni aurinkotuolin tuonne takapihan terassille ja pääsin sunnuntaina sinne köllöttelemään, en tietenkään vielä ihan bikinit päällä mutta ihanaa se oli. Kävimme myös kylällä lounastamassa erään pienen italialaisravintolan terassilla. Siellä oli aivan taivaallinen lasagne!
Muutenkin tässä on ollut aurinkoisia päiviä ja kevätkukat pukkaavat kukkapenkissä kohti taivasta. Luntahan täällä ei ole ollut suunnilleen sitten uudenvuoden, joten se on aikoja sitten sulanut pois. Nyt lämpötilat ovat olleet siinä 0- +10. Paikalliset kulkevat edelleen ihan talvivarusteet päällä, itse olemme sen verran tinkineet että meillä on edes tennarit jalassa vaikka paikalliseen tapaan sitten olisikin toppatakki päällä. En muista koska olisin Suomessa vaikka +5 asteessa kulkenut talvitakki päällä. Mutta täytyy myöntää että kun mennään lähelle nollaa, niin se tuntuu ihan vietävän kylmältä! Kai sitä on jo sopeutunut tähän ilmastoon :)

Odotamme innolla kesää, saa nähdä millainen se täällä on. Olemme jo hieman suunnitelleet kesälomareissua - lähdetään ajelemaan tuolla Citroen C8:lla kohti etelää, reittinä suunnilleen: itävalta, italian dolomiitit, Venezia ja hieman siitä pohjoisitalian itärannikkoa ja sitten takaisin. Vielä täyty hioa tuota suunnitelmaa ja tehdä hotellivarauksia. Tässä on kuitenkin muutama koiranäyttelykin ennen kesälomareissua - on Sveitsiä ja maailmannäyttely Pariisissa... Tytöt on myös luvattu viedä Pariisin Disneylandiin.
Paljon nähtävää täällä on muutenkin ja jahka kevät oikein kunnolla tulee, niin sitten vasta kannattaa lähteä enemmän tutustumaan näihin ympäristöihin.

Reilun kolmen viikon päästä ovat myös ensimmäiset Suomivieraat tulossa käymään ja toivottavasti heitä tulee vielä kesän mittaan lisää...

Erilainen joulu

Olin varannut koko perheelle Schwarzwaldin vuoristosta hotellihuoneen jotta saisimme 100% varmuudella valkoisen joulun. Täällä Bruchsalissa talvi on ollut aika vaihtelevaa, vaikka juuri nyt jouluaattona satoikin lunta niin että maa peittyi.
Minulla oli muutama vaihtoehto kun mietin paikkoja mihin perhe voisi suunnistaa. Mies ei halunnut kovin kauas lähteä ajamaan, joten Schwarzwald tuntui sopivalta - sinne on meiltä noin 1,5 tunnin ajomatka.
Olin varannut hotellihuoneen ihan vain heidän nettisivujensa perusteella ja sähköpostin välityksellä, joten jännitti hieman se että minkä tason hotelli oikeasti on kyseessä.
Matkaan lähdimme siis aattona puolenpäivän aikaa. Google maps näytti ajomatkaksi 1 tunti 40 minuuttia 125 km matkalle.... Aattona kuitenkin alkoi täällä pyryttämään lunta aikalailla. Ihan normaalia Suomen talven tasoa, mutta tännehän tuollainen pyry on aika ekstremeä - talvirenkaat ei ole ihan suomalaisten renkaitten tasoa, vaan kitkarenkaat jotka ovat hieman heikommalla pidolla kuin suomalaiset. Autobahnilla matka mene siis matelemalla eteenpäin. Autobahnilta navigaattori ohjasi meidän Baden-Badenin läpi ja ylös serpenttiinitietä vuoristoon...

Tästä alkoi vuoristotie. Kuten kuvasta näkyy, niin lunta tuli aikalailla eikä tietä ihan juuri ole aurattu. Kyltti vielä rohkaisevasti varoittaa putoamisvaarasta jos kurvit menee liian pitkiksi.... Onneksi kiirettä ei meillä ollut ja matelu vuoristotietä jatkui.
Matkaan kului kaiken kaikkiaan kolme tuntia, eli tuplat enemmän mitä Google maps kertoi - se ei tainnut ottaa huomioon talvea ja keliolosuhteita ;)

Hotelli oli todella upeissa maisemissa ja sisältä hieno, kodikas ja lämmintunnelmallinen.

Huoneen hintaan kuului vapaa käyttö hotellin uima-altaalle (sisä) ja saunalle - sauna ei ihan suomalainen sauna ollut, tasainen 60 astetta ja jos yritti heittää vettä kiukaalle niin kuului vain pihahdus. Kävimme kuitenkin heti polskimassa ja lämmittelemässä saunassa ennen jouluillallista.
Huone oli iso ja mahduimme sinne enemmän kuin hyvin vaikka siellä olikin kaksi varavuodetta. Kylppärikin oli iso ja siisti.

Aikuisille oli varattuna puolihoito ja lapsille sisältyi aamiainen. Hotellin ravintolassa oli sitten lasten lista jolta sai valita ruoat tytöille. Aikuisille oli aattoillalliselle neljän ruokalajin illallinen. Juomat sai itse tilata oman maun mukaan. Taisin ekan kerran maistaa Jägermaister snapsia.
En tiedä kuinka tyypillisiä saksalaisia jouluruokia meille tarjottiin mutta ruokalista oli suunnilleen tällainen; ensin savustettua ankanrintaa ja salaattia, sitten tomaattikeitto höystettynä jollain valkoviinillä, sitten hieman erikoisesti mansikkasorbet tilkalla kuohuviiniä, pääruokana maissikanaa ja perunagratiinia ja jälkiruoaksi jokin kanelilla maustettu kotijäätelö ja lämmintä luumukastiketta. Kaikki kyllä maistui.
Ennen jälkiruokaa koko väki siirrettiin aulaan laulamaan muutama joululaulu - tulipahan laulettua mm. Stille Nacht, Heilige Nacht saksaksi :) Muutaman hollantilaisen kanssa tuli jutusteltua, hekin olivat tulleet Schwarzwaldiin valkoisen joulun perässä. Väkeä oli ihan mukavasti, vaikkei hotelli täynnä ollutkaan. Taisimme olla ainoa lapsiperhe.
Joulupukki itse ei ehtinyt pysähtymään meillä, mutta tontut jättivät hotellihuoneen oven taakse yllätyskassin...

Seuraavana päivänä lähdimme etsimään sopivaa kävelyreittiä ja liukurimäkeä. Olimme ekan lumentulon jälkeen ostaneet tytöille liukurit joita oli ehditty kerran lähimetsässä testata. Ajoimme hieman ylemmäs vuorelle Oberer Zwieselberg nimiseen kylään josta lähti jos jonkinlaista kävelyreittiä - tosin suurin osa kaikista kävelyreiteistä ei ollut talvisaikaan auki. No, me pääsimme kävelemään ja koirat pääsivät myös vähän irroittelemaan.

Liukureitakin vähän kokeiltiin.

Tunnin lenkin jälkeen sekä kaksi- että nelijalkaiset olivat ihan puhki. Hotellilla omat eväät lounaaksi, sauna ja allas. Mies ja tytöt näyttivät paikallisille hieman mallia ja kävivät lumihangessa kierimässä! "Hulluja suomalaisia"... Saunan jälkeen olikin jo melkein aika illalliselle. Koirat vetelivät tyytyväisenä päiväunia sängyssä :)
Täksi illaksi oli aikuisille kolmen ruokalajin illallinen ja pääruoalle oli kaksi vaihtoehtoa. Tänään alkuruokana oli maultachenkeitto, valitsimme pääruoaksi cordon bleun maalaisranskalaisilla ja jälkiruoaksi oli jotain ihanaa keltaista jäätelöä (ei ollut kuitenkaan banaanijäätelöä) ja suklaakastiketta.

Sunnuntaiaamuna maukkaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme vielä tutkimaan ympäristöä. Saimme hotellinpitäjän rouvalta vinkin vesiputoukselle joka oli aika lähellä. Matka sinne on kesällä varmaan ihan pala kakkua, mutta oli aikas extreme nyt talviaikaan. Kovin moni siellä ei ilmeisesti nyt lumentulon jälkeen ollut käynyt sillä polku oli polvenkorkusen lumen peitossa, ja HUOM! nousua oli siinä hangessa 300 metriä - ei kuulosta paljolta mutta kun paikoin se nousu on sellaista 75% mäkeä, niin reidet on kovilla. Muutamalla puuskutuksella, kirosanalla ja suomalaisella sisulla pääsimme kuitenkin perille. Näky oli kyllä huikea.

Putous on ehkä siinä 25 metrinen.

Autolla oli pakko vaihtaa vaatteita kun ne olivat niin lumiset, muuten olisi auto kohta märkää väkeä täynnä.
Miehen kanssa päätimme pienen palaverin jälkeen ajaa hieman toista reittiä kotiin - piipahdimme Strassburgiin lounaalle ja sitten vasta kotiin. Oli hämmentävää piipahtaa pieneen ravintolaan ja saimme palvelua ja jopa ruokalistan englanniksi! Paikka täytyy nähdä keväällä uudemman kerran ja kierrellä siellä vähän paremmin.

Oli siis kaikenkaikkiaan erilainen mutta todella mukava joulu! Näin perheenäidille joulu oli myös helppo - ei stressiä joulusiivouksista ja kokkailuista...aaaah... :)

Pikkupotilaita

Nyt ollaan ensimmäiset kunnon sairastelut koettu täällä ja samalla todettu että Saksalainen terveydenhoito voitti Suomalaisen ihan 100-0.
Ainakin kotikaupungissa Tampereella toimii omalääkäri ja ensiapu aivan surkeasti. Omalääkäri on lähiterveysasemalla arkisin aamusta kello kolmeen iltapäivällä, ellei juuri satu olemaan koulutusta tai lomaa...kuten kesällä jolloin omalääkäri on heti 3 kk lomalla. Älä siis sairastu kesällä.
Jos päivystysaikaan tulet kipeäksi, niin tie vie Acutaan jossa jonotat vähintään 4 tuntia ellet sitten ole kirjaimellisesti pää kainalossa tai käsivarsi roiku irti...
Nuorempi tytär alkoi oireilemaan torstaina, olimme jo päiväkodin pihassa kun oksu yhtääkkiä tuli.
Tyttö jäi pihalle kun juoksin sanomaan tädeille ettei tänään tullakaan... Loppupäivän sitten kuitenkin tyttö oli ihan kunnossa.

Perjantaina lähdettiin kohti Kasselia jossa lauantaina olisi koiranäyttely. Täältä Rheininlaaksosta kun lähdimme pohjoista kohti, mahtui matkaan aika monta nousua ja laskua - ihan siis kunnon mäkeä, välillä meni korvatkin lukkoon. Kelikin vaihteli korkeuseron mukaan; korkeammalla tuli joko lunta tai räntää ja alemmalla tuli vettä...mukavaa ajoa autobahnilla...
Oli vähän eri kokoluokan näyttely mitä kotosuomessa...sen kertoi jo se tosiasia että kun yritin löytää meille yöksi hotellia, sain jo kahdesta hotellista eioota. Meidän hotellikin tuntui olevan aika täynnä koiravieraita.
Koiranäyttelyyn oli järjestetty lapsille oikein trampoliini sekä pomppulinna ja joulupukkikin kierteli siellä jakaen suklaatonttuja lapsivieraille.
Muuten ei tullut menestystä tällä kertaa...huono tuomari... :)

Lauantai-iltana oli molemmat tytöt kuumeisia sekä väsyneitä. Vanhempi nukkui todella huonosti kun yskä oli kova ja nuorempi ei oikein syönyt kun kurkkuun sattui. Huonosti nukutun yön jälkeen aloin päätimme yrittää etsiä lääkärin.
Paikallislehdestä bongasin päivystävän lääkäriaseman ja soitin sinne.
Lääkäri oli juuri silloin ambulanssikeikalla ja vastaanottoapulainen otti numeromme ylös ja lupasi soittaa kun lääkäri saapuu paikalle, ei siis tarvetta mennä sinne paikan päälle turhaan odottamaan. Noin tunnin päästä meille soitettiin että tohtori olisi kohta paikalla ja voimme tulla.
Vaatteet niskaan ja menoksi - pääsimme paikalle ja emme edes olleet ehtineet kaikkia papereita täyttää kun lääkäri pyysi huoneeseen.
Tytöt tutkittiin ja määrättiin lääkkeet. Kiitos, maksu 0€ (menee suoraan Krankenkassen maksettavaksi), apteekin kautta ja lääkkeistä 2,50€ (kahdet antibiootit, kahdet kuume/kipulääkkeet ja yhdet pahoivointisupot)!Loistavaa! Täällä sopii sairastaa! No toivotaan kuitenkin että taudit menee nyt ohi eikä enää sairasteltaisi.

Sunnuntaina piti mennä tapaamaan miehen tuttuja Müncheniin, mutta se jäi tosiaan sitten väliin. Tammikuussa uusi yritys.

Sivistyksessä taas

Saimme vihdoin television! Tai siis meillä on toki parisen viikkoa ollut jo videotykki ja dvd soitin joten vähän leffaa/ lastenohjelmia olemme päässet näkemään, mutta perjantaina saimme vihdoin ip-tv yhteyden ja samalla kunnon nettiyhteyden käyttöön. Ei tarvitse surffata netissä enää pelkän nettitikun voimin.
Ip-tv:n kautta näkyy...mitähän se olisi...parisensataa kanavaa, suurin osa tosin ihan saksaksi dubattuna, mutta kuitenkin. Lapsia ei tunnu haittaavan vaikkeivat he ymmärrä kaikkea mitä lastenohjelmissa puhutaan, yhtä hypnoottisesti silti kuvaa tuijotetaan.
Muutama kanava, TNT, Bloomberg, CNN ym, on ihan englanninkielellä vaikka tarjonta niissä ei ihan suosikkisarjoista koostu. On kuitenkin mukava katsella säätiedotukset 112 tuumaiselta kuvalta :)

Vaikka nettitikulla ihan perussurffauksen ja sähköpostien lukeminen onnistui, oli silti aika kiviaikainen olo. Niin sitä vaan on ihminen tottunut olemaan ajan hermolla koko maailman tapahtumista netin välityksellä. Suosikkisarjojakin kun voi katsella netistä! Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan kovin monessa vuodessa ole päästy, vai olenko tullut vanhaksi kun ajattelen "ei vaan meidän nuoruudessa ollut internettiä..." ?

Muuten päivät ovat rullailleet tasaisen tappavaa tahtia eteenpäin. Kohta on tulossa koulun ja päiväkodin adventtijuhlia, ensi lauantaina taas lasten suomikoulu ja meikäläiselle töitäkin vähän pukkaa (ihan pikkuhomma vaan). Freelancerin huono ja hyvä puoli on se että voi silloin tällöin tehdä jonkun toimeksiannon oman ehtimisen mukaan, toki paineita on ottaa joka työ jota tarjotaan ettei ne pikkuhommatkaan kokonaan sitten katoaisi. Meikäläisen harteilla on kuitenkin väkisinkin arjen rullaaminen johon sitten mies parhaansa mukaan osallistuu sitten kun on kotona. Minulla on nyt jo jokusen päivän hakenut flunssa tuloaan eikä kai oikein vieläkään osaa päättää puhjetako kunnolla vai ei. Vie vaan voimia aika hyvin tällainen olotila.
Tytöillä on ollut aika paljon päänsärkyjä - välillä on kyllä nukuttu liian vähän kun illalla tytöt vielä jatsaavat sängystä pois ja takas, ja ehkä vielä pienoinen stressi voi painaa ympäristönvaihdon johdosta - tai niin ainakin itse epäilen. Tytöt ovat perineet taipumuksen päänsärkyihin meiltä molemmilta vanhemmilta, mutta ihan näin usein päänsärkyjä tytöillä ei ole aikaisemmin ollut.
Olemme päässeet nyt ulkoilemaan ihan hyvin. Tänään oli päivällä -1 astetta, vähän lunta ja aurinko paistoi. Oikein idyllinen talvipäivä! Nyt vähän olostani johtuen fuskasin ja ajelin tyttöjen kanssa autolla lähelle paikallista golfkenttää, kävelimme siellä jonkin matkaa ja päästettiin koiria pellolle juoksemaan.
Kotona tytöt jäivät vielä pihalle puuhastelemaan.

Tällä hetkellä kaipaan eniten; puuroja! :) Täytyy katsoa isommasta realista löytyisikö sieltä kaurahiutaleita tms. LähiLidlistä ei löytynyt mitään puuroaineksia, ainoastaan maitoriisin aineksia...

Tulee se joulu sittenkin

Viime viikkoina ei ole oikein ollut sellainen olo että joulu on jo kynnyksellä vaikka joulurompetta on joka kaupassa ollut hyllyttäin tyrkyllä jo lokakuun lopusta lähtien. Ehkä se johtuu siitä että vielä parisen viikkoa sitten oli lähes t-paitakelit...
Torstai-iltana saimme jo hieman esimakua talvesta kun illalla meni sen verrran kylmäksi keli että satoi vähän lunta. Toki aamulla se oli jo sulanut. Perjantaina oli onneksi auton talvirenkaitten vaihto (homma pelaa kun on firman auto) ja perjantai-iltana sitä lunta tulikin vähän enemmän. Ei sitä edelleenkään ole kuin just ja just sen verran että maassa näkyy vähän valkoista. Tuo se silti talven ja joulun tunnelmaa. Lapset tuostakin lumimäärästä olivat jo innoissaan - yksi pelko heillä ennen tänne tuloa oli se ettei lunta olisi talvella ollenkaan.

Perjantai-iltana avattiin meidän "kylän" joulutori. Joka kylällä ja kaupungilla tuntuu olevan omat joulutorinsa, toiset ovat suositumpia ja isompia kuin muut. Me halusimme tietenkin osallistua oman kylän tapahtumaan.
Suuntasimme siis koko perheen voimin miehen töitten jälkeen torille. Tunnelma oli oikein lämmin, pieniä kojuja oli vieri vieressä ja osassa myytiin joulukoristeita tai muuta sälää, oli ruokakojuja ja juomakojuja. Suosituin juoma oli tietenkin Glühwein eli hehkuviini joista löytyi myös lasten versio. Muutama karusellikin oli tuotu paikalle ja tytöt halusivat tietenkin kyytiin. Tytöt siis karuselliin ja aikuisille hehkuviiniä lämmikkeeksi, kätevää. Myös pientä syötävää saimme torilta ja jälkkäriksi toisesta kojusta crépesit, nam!

Kohta on aika luopua miehen työedusta, eli autosta...eikä siis kyseessä mikä tahansa auto vaan Mersedes Benz E350, iso musta farmari johon olen jo rakastunut... Aikaisemmin en ole tykännyt siitä mielikuvasta mikä mersuihmisistä syntyy (anteeksi kauheasti mersuihmisille!) ja mersu on ollut mielestäni karmea klohmo, traktorista seuraava, mutta tämä auto...voi luoja sentään! :) Ei tarvitse kuin hipaista kaasupoljinta ja jo mennään. Vaihdelaatikko on ehkä hieman hidas jos kunnolla polkaisee, mutta on sillä silti päässyt. Voi olla ettei minua saa konepellistä irti kun autoa palautetaan.
Noh, siis asiaan, tänään olimme autokaupoilla. Alkuperäinen tarkoitus, ja varmaan pidämme kuitenkin siitä kiinni, on että ostamme tila-auton vaikka olenkin nyt lämmennyt mersulle.

Seuraava etappi tänään lauantaina oli taas IKEA. En ikinä uskonut sanovani tätä, mutta alan jo kyllästyä IKEAssa ramppaamiseen...Puolessa välissä tulee ahdistus ja halu päästä äkkiä sieltä ulos, ei kiinnosta tehdä päätöksiä kaapien ym suhteen ja kuuma tuskastuttaa. Valitettavasti meillä ei vieläkään ole kaikkia tarvittavia huonekaluja kasassa, joten vielä on edessä IKEAn reissuja... Tältä reissulta tarttui mukaan mm. ulkovalot, sellaiset lumihiutaleen malliset jotka nyt koristavat parvekkeen kaidetta. Ne ovat oikein nätit ja tuovat kyllä taas lisää joulun tunnelmaa. Ikean ruokapuolelta löysin myös pipareita ja niitä onkin jo maisteltu tänään.