Sveitsi

Koiranäyttelyharrastuksemme vei meidät viime viikonlopuksi Sveitsiin, Fribourg nimiseen kaupunkiin. Matkaa sinne meiltä täältä Bruchsalista on reilut 300 km.
Lähdimme reissuun lauantaina aamuyöstä. Rajan ylitys on muodollisuus, tosin autoilijoiden pitää ostaa tarra (40 Sveitsin frangia). Navigaattorin avulla löysimme hyvin perille.

Kehien piti alkaa 9.30 mutta aikataulukirjeeseen ei oltu eritelty alkaako afgaanit ensimmäisenä vai ei. Paikan päällä vasta selvisi missä kehässä ollaan ja että afgaanit ei todellakaan ollut ensimmäinen arvosteltava rotu kehässä. Kehässä oli 5 rotua ennen afgaaneita. Tuomarina oli rouva O. Kuprianova Sinko Sloveniasta.
Kun löysimme kehän alkoi paikan metsästys... Meillä ei ole kuin yksi kevythäkki joten emme tarvinneet isoa rakoa mutta kehänlaita oli jo ihan miinoitettu täyteen. Ihan kehän vieressä oli yksi kolo joten kävin kysymässä herralta joka kolon edessä istui että onkohan paikka vapaa, eihän se ollut vaan herra varasi paikka jollekin muulle.... Seuraavaksi bongattiin käytävän toiselta puolelta kolo johon meidän häkki varsin hyvin mahtuisi eikä kenenkään tarvitsisi siirtää häkkejään. No, kävin taas kysymässä vain ranskaa puhuvalta herralta että voimmeko laittaa häkkimme siihen - vastaus oli hyvin tyly Ei, kun tulee liian ahdasta. Herra sitten vielä suvaitsi näyttää suoraan kulkuväylää ilmoittaen että Menkää tuonne! Teki mieli siinä vaiheessa sadatella, mutta totesin että No way ja laitoimme häkkimme siihen koloon.
Sen verran vielä että tämä ranskaa puhuva herra istui yksi camping tuolissa jonka vieressa oli kaksi kokoontaitettavaa campingpöytä-tuoli hässäkkää ja ainoastaan kolme häkkiä joitten väleihin oli jätetty reilun metrin raot - yhteensä heidän "karavaani" vei muutenkin niukasta tilasta sellaiset 10 X 5 metrin tilan...oli varmaan rankkaa kun tulimme heidän "kylkeensä" yhden häkkimme kanssa ja heille tulivat niin tukalat olot...
Vive La Solidarité!!!
Sanotaanko että ihan lievästi höyry nousi minun korvistani siinä vaiheessa! Me tulemme yhden häkin kanssa ja kaksi lasta, niin juu ei kato...alkaa ahdistaan, ja minä taas pidän kaverille paikkaa... Todella töykeitä ihmisiä! Kukaan ei edes käynyt koko päivän aikana istumassa siinä heidän "camping alueella" ennenkuin kehät olivat ohi ja he alkoivat lounastamaan, ja siinä vaiheessa me pakkasimme kamamme ja lähdimme hotellia kohti.
En sano että Suomessa on niiiiiin paljon parempaa, mutta kyllä siellä sentään ollaan sen verran höveliäitä että ahtaassa sisänäyttelyhallissa teemme toisillekin tilaa. Eikä kenellekään tulisi edes mieleen perustaa kokonaista leiriä esim. keskelle messarin näyttelyn kehän laitaa!

No kehät alkoivat (harvoin ne pääsevät alkamaan ajallaan) ja saimme seisoskella aika kauan ennenkuin afgaanit alkoivat - välistä sitten puuttuikin yksi rotu ja tuli kiire harjata koiria.
Luokkakisat paljastuivatkin ihan kilpajuoksuksi. Tuomari juoksutti koko luokkaa ja poimi sitten väsyneimmät alimmille sijoille. Kun meinasi pysähtyä tuomari suuttui ja näytti että Juoskaa Juoskaa! Tunsin helpotuksen sekaista pettymystä kun tuomari osoitti minut ja Japin kolmannelle sijalle ja minun osalta juokseminen päättyi. Kehä ei meinaan ollut mikään pieni! Mies jatkoi vielä Eroksen kanssa ja heidän kilpakumppaninsa alkoi jo hyytymään. Harmillisesti kuitenkin he laitettiin voittamaan ja Eros jäi toiseksi (saaden kuitenki vara-sertin).
Meillä on aina pidetty huolta siitä että meidän koirat ovat huippukunnossa vaikkei emäntä ja isäntä itse olisi, joten oli pöyristyttävää nähdä että toiset afgaanit hyytyivät heti parin kierroksen jälkeen.

Lauantain näyttelyn jälkeen menimme tosiaan ensin hotellille, sitten kaupungille syömään ja ihmetteleen kaunista maisemaa. Kaunis kaupunki kyllä palkitsi koko päivän ja mieli alkoi olemaan hyvä. Illalla tuli kyllä meille kaikille uni aika nopeaa.

Olin varannut meille yhdeksi yöksi hotellin, Hotel Grand Pré, joka sijaitsi hieman Fribourgin ulkopuolella. Hotelli näytti kotisivuillansa ihan siistiltä paikalta eikä hinta paikalliseen hintatasoon nähden ollut paha, 160 euroa/yö (huoneessa yksi ekstravuode lapsille). Hintaan sisältyi myös aamiainen joka ei ole aina itsestäänselvyys täällä päin maailmaa. Tosin aamiainen ei ollut kovin runsas, mutta kelpasi.
Hotelli sijaitsi kuitenkin vähän epäsiistillä alueella ja oli muutenkin aika ankean ja kolkon näköinen ulkoapäin. Sisältä paikat olivat jo selvästi kuluneet, lamput vilkkuivat ja iltalenkillä koirien kanssa vähän jännitti oman turvallisuuden puolesta... No, oli meillä sentään ihan ok sängyt, puhtaat lakanat ja puhtaat pyyhkeet. Yhden yön siellä nukkui...ja oli sinne muitakin koiraihmisiä eksynyt.

Sunnuntaina yllättäen satoi. Koirat oli puettava täyteen varustukseen. Onneksi nyt ei ollut pitkä matka ajaa hallille. Kehä oli tällä kertaa hallin yläkerrassa, eipä sielläkään ollut yhtään paremmin tilaa... Saimme kuitenkin aivan säkällä pienen kolon ihan kehän sisäänkäynnin vierestä (ja moni olikin sitten jo tukkimassa koko sisäänkäyntiä). Paikalla kierteli koko ajan Securitas miehiä antamassa siirtokehoituksia jos häkkinsä ja tavaransa laittoi hätäuloskäyntien eteen tai käytäville.
Katselimme että samat ranskaa puhuvat ihmiset olivat levittäytyneet meitä vastapäätä kehän toiselle puolelle nyt vielä isommalle alueelle...
Tänään oli taas muutama rotu ennen afgaaneita. Tuomarina oli Annika Ulltveit-Moe.
Eros kirkasti sijaansa voittamalla avoimen luokan ja sai siten ensimmäisen Sveitsin sertin ja Japp oli taas kolmas. Eilisen luokanvoittajan (sunnuntaina kakkonen) omistaja-handleri oli selvästi vihoissaan että jäi tänään kakkoseksi vaikka eilen oli iloisesti voittaessaan kätellyt miestäni. Tänään mieheni tarjosi kättään ja kakkosen esittäjä hieman vaivautuneesti sen otti vastaan. Typerää käyttäytymistä.
Arvosteluita ei kehistä saa välttämättä ennenkuin koko kehä on ohi, eli kaikki sen kehän rodut on arvosteltu. Eli arvosteluaan saa helposti odottaa monta tuntia. Lisäksi koko näyttelypaikalta ei saa poistua ennen näyttelynjärjestäjien määrittämää aikaa, joka täällä oli klo 16. Eli oikeasti joutuu koko perheen kanssa viettämään päivän näyttelypaikalla. Sveistin näyttelyssä oli oikein Securitas miehiä ja naisia pysäyttämässä ovella jos yritit koirien kanssa ulos.
Pienen valkoisen valheen avulla ja tinkimisellä pääsimme ulos klo 15.30.

Kaupunki on todella näkemisen arvoinen! Kaupunki on vanha joten sillä on historiansa ja upea vanha kaupunki. Maana Sveitsi on kallis. Näyttelyilmoittautumisetkin maksoivat yhdelle koiralle kaksi päivää reilut 120 euroa.