Pariisin tunnelmia

Ohhoh! Ajattelin että edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta en tajunnut että siitä olisi lähes vuosi....
Näemmä silloin jo tämä Saksassa oleskelu jo "läheni loppuaan" (LOL) mutta täällä sitä edelleen ollaan. Niin sitä kohta on kolme vuotta oltu "väliaikaisesti" Saksassa...

Aika täällä on mennyt nopsaan. Asuntoa ei kaikesta homeongelmasta huolimatta olla vaihdettu kun koko ajan on odoteltu että koska Suomeen lähtö tulee.
Pahaonninen Sitruuna on myyty ja luultavasti se ajelee jossain päin Romaniaa parhaillaan. Tourani on meitä edelleen kuljetellut mukavasti ympäri Eurooppaa.

Tämän vuoden Pfingstferien vietimme Pariisissa. Loma alkoi koiranäyttelyllä Saarbrückenissä (josta saimme ihan hyvän potin voittoja) ja sieltä suuntasimme omalla autolla kohti Pariisin keskustaa.
Itse olen siellä kerran aikaisemmin käynyt ja Pariisin liikenne hirvitti jo etukäteen. Navigaattorin ja kylmäpäisen kuskin (kiitos miehelleni!) voimin selvisimme kuitenkin hotellille. Jätimme tavarat hotellille ja ajoimme auton valvottuun parkkitaloon jonne se sitten sai jäädä viideksi päiväksi.
Kaiken liikkumisen Pariisissa hoidimme jalkaisin ja metrolla. Täytyy sanoa että auton jättäminen parkkiin visiitin ajaksi oli ainoa oikea ratkaisu. Liikenne Pariisissa on todella hurjaa - joko seisot ruuhkassa tai puikkelehdit skoottereiden, taksien ja bussien seassa (virheille ei ole varaa), tai etsit korttelikaupalla parkkipaikkaa. Parkkiruutuja ei ole tilanpuutteen vuoksi kaduille maalattu, vaan sinun täytyy saada taiteltua autosi millin kokoiseen koloon ja siinä pariisilaiset kyllä ovat mestareita. Näimme yhden herran vääntävänsä (laakista!) farmarinsa sellaiseen väliin johon meistä kumpikaan ei KOSKAAN olisi lähtenyt edes yrittämään.

Hotellit ovat hurjan hintaisia Pariisissa, varsinkin jos haluat sellaisen löytää joltain järkevältä paikalta. Saimme suht järkevän hintaisen hotellihuoneen, mutta se tosiaan sitten paljastui ihan postimerkin kokoiseksi pläntiksi... Sinne ahtauduimme kolmen koiran kanssa.  Pytyllä kun istui niin polvet melkein osuivat käsialtaaseen ja pienemmälläkin ihmisellä oli vaikeuksia kääntyä suihkussa. Onneksi vietimme enemmän aikaa kaupungilla kuin hotellihuoneessa.
Hotellia valitessa kannattaa ottaa hotelli lähellä metroasemaa. Metro on ehdottomasti se paras liikkumisväline paikasta toiseen. Kävellä toki silti saa/joutuu, sillä se metroverkosto on aivan valtava ja kun vaihdat linjasta toiseen, voit joutua kävelemään maan alla aikamoisiakin matkoja.

Ihanaa ruokaa löytyy ja jos pysyttelee ravintoloissa jotka eivät ole esim. Eiffeltornin välittömässä läheisyydessä, niin hinnat suomalaiselle eivät ole mitenkään kovia. Saksan ravintolahintoihin nähden toki hinnat olivat korkeita. Lapset olisivat joka aterialla voineet syödä crepesejä.

Matkavinkki naisille: jätä laukkuihisi tilaa kengille! Varmasti eri puolelta kaupunkia löytyy vastaavanlaisia kenkäkauppoja jossa itse kävin. Se oli lähellä Montmartrea. Olisin voinut ostaa kaupan tyhjäksi! Kaikkea ihanaa ihan tennareista korkokenkiin, eivätkä hinnat olleet pahoja. Ostin "blingbling" tennarit 19 eurolla ja ihania ballerinoja oli tarjolla 15 eurolla.
Shoppailu ei muuten ollut se meidän matkan tarkoitus, joten liikkeitä ei etsimällä etsitty.

Kaikki nähtävyydet tuli käytyä. Tämä vuodenaika oli kyllä hyvä koska missään ei ollut mitään älyttömiä jonoja. Eiffeltornin hissiin jouduimme ainoastaan jonottamaan, eikä sinnekään kuin ehkä puoli tuntia. Louvreen kävelimme suoraan sisään - toki väkeä siellä oli, mutta ei tungokseksi asti. Tosiaan Montmartre tuli nähtyä, samoin Notre Dame, riemukaari.... Kävimme myös kuuluisalla Pere-Lachaise hautausmaalla jonne mm. Jim Morrison on haudattu. Täytyy sanoa että Pariisin vilinässä tämä hautausmaa oli ihana rauhallisuuden keidas. Siellä voisi viettää puoli päivää kaikkia upeita hautaholveja ja -kiviä ihastellessa.

Myös Pariisin linnut tuli ruokittua. Oli yksi puisto Louvren takana jossa linnut olivat niin kesyjä että tulivat kädestä syömään leivän muruja. Lapsethan olisivat käyneet siellä vaikka joka päivä syöttämässä patonkia linnuille...

Löysimme erään pikkukadun varrelta ihanan juustomyymälän jossa käsieleillä sain ostettua muutamia juustoja joita sitten tuoreen patongin kera maisteltiin. Ihanaa oli muutenkin aina aamuisin koirien pissatuksen yhteydessä käydä ostamassa tuoretta patonkia tai leipää ja syödä sitten hotellihuoneessa aamupalaa.

Koirat saivat enimmäkseen positiivista huomiota (kuten afgaanit yleensäkin), ihmiset ottivat valokuvia ja "magnifique" kommetteja sai jatkuvasti. Ainoastaan kerran joku vanhempi hapan rouva kommentoi kun annoin koirani pissata rakennuksen seinää vasten - ensin ranskaksi, jolloin ilmoitin etten puhu ranskaa, ja sekunnin emmittyään rouva kyllä osasi ilmaista saman englannksi. Totesin siihen että "ja jotkut ihmisetkin kuseksivat"... Näemmä tarpeen vaatiessa pariisilainenkin englantia osaa. Puistoja koiran pissattamiseen oli kävelyetäisyydeltä mahdotonta löytää. Pariisilaiset itse tuntuvat harvemmin keräävänsä koiransa jätökset kävelyteiltä (tai mistään ylipäänsä) pois, "miinoja" sai siis varoa kadulla kävellessä ja me taas ulkoilutimme koirat tunnollisesti kakkapussit aina mukana.

Pariisi on todella ihana kaupunki jossa riittää nähtävää, mutta en haluaisi asua siellä. Minulle siellä oli liikaa hälinää ja liikenne ihan mahdoton. Seuraavan matkan Pariisiin yritän tehdä kyllä kaksin miehen kanssa. Ei sillä etteivätkö lapsetkin nauttineet hurjasti kaikesta näkemästään, mutta ehkä aikuisseurassa pääsee sitten esim. punaiseen myllyyn ;)

Saksanelämän loppu häämöttää?

Kaikenlaista tapahtumaa on ollut sitten viime kirjoitusten. Mistähän sitä lähtisi purkaan asioita...?

"Rakas" Sitruunamme makaa edelleen ilman moottoria, tosin tällä hetkellä miehen kollegan autotallissa ja ilman kilpiä. Maattuaan tovin autohuollon edustalla joku pölli siitä takakilven. Kuulema yleistä jotta saadaan valekilpi "keikkoja" varten. Koska täällä autojen rekisterikilvet ovat henkilökohtaisia, jouduimme tekemään asiasta rikosilmoituksen (vaikka poliisin osalta asia tuskin etenee) jotta meitä ei syytetä jos joku jää vaikka huoltoaseman kameraan jättämättä maksetun polttoaineen takia. Auto otettiin samalla pois rekisteristä ja vakuutuksesta.

Lakimieskin palkattiin selvittelemään Sitruunan asiaa. Automyyjä edelleen vain voivottelee eikä voi asialle mitään kuulema... Mutta jos haluaisimme saada kauppa purettua tai kunnon korvaukset, joutuisimme menemään käräjille eikä sen tulos ole koskaan 100% varma. Joudumme siis nielemään tappiomme ja luultavasti myymään Sitruunan romu jollekin turkkilaiselle autokauppiaalle. Ne ostavat juuri tällaisia tapauksia, kuskaavat Romaniaan korjattavaksi ja tuovat takaisin Saksaan jossa ne sitten myydään suomalaisille jotka tulevat hakemaan Saksasta halpaa autoa ;) Jos siis olet tulossa Suomesta Saksaan ostamaan autoa, en suosittele näitä ns. häkkiautokauppoja joita noi katujen vierustat ovat täynnä...

Kaiken autosäädön jälkeen kyllästyimme autonvuokrailuun ja lainailuun. Vaikka auton vuokraaminen täällä on suhteellisen edullista, esim tuore VW Passat kaikilla herkuilla irtosi ADAC jäsenille viikoksi 220 eurolla, niin jokapäiväistä elämää helpottaa suunnattomasti jos on oma auto jolla kuskata sekä muksut että koirat.
Ostimme siis uuden tila-auton. Tällä kertaa luotamme saksalaiseen laatuun - VW Touran. Nyt kylän oma VW autokauppa hoiti auton rekisteröintihässäkän, eli ei tarvinnut (onneksi) itse jonotella rekisteröintitoimistolla.

Suomiloma

Koulujen kesälomat alkoivat täällä etelässä vasta 26. heinäkuuta. Parit koiranäyttelyt huitaistiin alta pois ennen lähtöä. Suomeen, tai oikeastaan kohti Travemündeä, autonnokka suunnisti 5. elokuuta.
Finnlines on taas tällä hetkellä ainoa laivayhtiö tuolla välillä joten hinnatkin sen mukaiset. Huippusesonkia ja meno-paluu meidän porukalle ateriapakettineen kustansi suunnilleen 2500 euroa. Lentämällä pääsisi paljon halvemmalla.
Automatkalle oli onneksi varattu reilusti aikaa nämä Saksan ruuhkat tuntien. Todellakin onneksi sillä noin 4 tunnin ajon jälkeen matkanteko tyssäsi. Autojono pysähtyi kuin seinään kaikilla kolmella kaistalla. Siellä sitten kaikki ottivat rennosti, ulkoilutettiin koiria tai muuten vain jaloiteltiin ja käytiin porukalla kyykkypissalla pöheikössä. Melkein kaksi tuntia siinä vierähti. Onneksi oli juomaa ja pikkupurtavaa mukana.

Laivat ovat äärimmäisen tylsiä, vain yksi kansi "viihdekäytössä". Tällä kannella siis yksi ravintola, minikahvio, baari, minimyymälä ja ankea leikkihuone ja pelihuone jossa kolme pelikonsolia. Paluumatkalla laivan henkilökunta oli vielä poistanut pelihuoneesta pelilaitteet koska olivat tietoisia että laivalla matkusti väkeä joka varastaisi laitteet. Kiva kun toiset sitten saavat kärsiä tällaisen porukan sekoiluista. Tämä porukka oli sitten yön aikana tyhjentänyt leikkihuoneen leikkikaluista ja kirjoista...

Koirilla oli taas yhdellä kannella legendaarinen hiekkalaatikko, jonne tuollaista isompaa koiraa on ihan turha yrittää saada tekemään tarpeitansa. Urokset ovat onneksi helppoja ja merkkaavat heti jos jossain on vähänkin hajuja, joten pojat merkkailivat kannella. Meidän tytsy sitten taas totesi kannen olevan sopimaton pissapaikka, eikä onneksi kuitenkaan tehnyt hyttiinkään mitään, ja pidätteli sitten koko 36-39 tuntia minkä laivamatka kaikkineen kesti.

Suomessaoloon ei ollut varattu kuin 10 päivää. Täällä Saksassa on turha luulla voivansa ottaa 3 tai jopa 4 viikkoa kesälomaa putkeen. Kaksi viikkoa on aikalailla maksimi jonka voi yhtäsoittoa olla pois töistä.
Siihen 10 päivään piti mahduttaa aika paljon ohjelmaa, mm meidän perheen naisväen synttärijuhlia ja "kaikki" sukulaiset ja kaverit piti nähdä. Toteutus oli sitten mitä oli. Koko 10 päivää mentiin lähes minuuttiaikataulun kanssa ja varmasti silti jotkut loukkaantuivat kun ei ehditty poikkeamaan. Olisihan sitä itsekin kovasti halunnut tavata kaikki ystävät mutta ei vaan aika riittänyt.
Tytöille oli tärkeintä nähdä isovanhempia ja heidän vanhat tarhakaverit, ja sen he onneksi ehtivätkin tekemään.

Minulle iski tänä vuonna kaipuu mökkimaisemiin.... Onkohan tämä Saksan uutuudenviehätys mennyt ohi kun kaipaa sitä luonnonrauhaa, mökkiä järven rannalla, saunaa, mustikanpoimintaa ja kaikkea mitä nyt mökillä tehdään. Täällä Saksassa kuitenkin saa tuota lämpöä ja aurinkoa, niin ne etelän rantalomat eivät kiinnosta enää.
Onneksi sitten ehdimme yhdeksi yöksi mökille saunomaan ja uimaan. Kyllä lapsetkin nauttivat vaikkei järvivesi ollut ihan yhtä lämmintä kuin täällä. Pääsimme mustikkametsään ja löytyi parit kantarellitkin. Sitä jään kaipamaan.
Yhtä sun toista maisemaa nyt nähneenä, voin sanoa että suomalainen maalaismaisema on kesäaikaa todella upeaa ja sitä pitäisi kyllä enemmän ulkomailla uskaltaa mainostaa. Nyt uusin silmin kun sitä katseli niin sielu todellakin lepäsi. Onhan niitä maalaismaisemia toki muuallakin, mutta kaikki ne ovat omalla tavallaan erilaisia. Kaupunkeja näkee joka puolella eikä siinä maalaisuudessa mitään häpeämistä ole.

Suomen hintataso jaksoi taas järkyttää. Mitenkähän tulee koskaan olemaan varaa asua taas Suomessa? Ruoan hinta on aivan liian korkea! Lisäksi laatu ei aina todellakaan ole sen hinnan mukainen. Vaatteet ja kengät ovat toinen asia joka hinnaltaan on paljon korkeampi kuin täällä.

Saksaan palasimme vasta myöhään illalla joten ajoimme ensin Lyypekkiin hotelliin yöksi. Viime vuonna tuli ajettua yötä vasten n. 700 km kotiin joka oli aivan kamalaa, joten samaa virhettä ei enää tehty.
Kuumuus ja kosteus iski vasten kasvoja kun astuimme autosta ulos. Kyllä se suomen "helle" on vaan erilaista :) Täällä oli taas reippaasti yli 30 astetta ja paahtava aurinko. Ainoa järkevä paikka päivisin on rantsu jossa edes välillä pääsee järveen viilentymään. Onneksi aiemmin kesällä tuli ostettua ilmastointilaite makuuhuoneeseen.


Pieni koti-ikävä jäi ehkä minua kaivelemaan. Suomessa kun on oma talo jossa oma iso piha ja täällä kämppä jossa pieni ankea keittiö eikä varsinaista omaa pihaa, niin paluu tuntui ankealta. Sen seurauksena iski sisustuskärpänen ja mietin juuri pääni puhki miten sen suomikodin sisustaisi uusiksi. Tähän kämppään ei viitsi energiaa ja rahoja enää tuhlata.
Täytyy miettiä suomikotiin uudet tapetit, uudet värit yms. Ainakin osa remppatarvikkeista kannattaa kuitenkin ostaa täältä Saksasta ja viedä sitten muuttokuormassa Suomeen.
Niin, ja paluu Suomeen näyttäisi nyt olevan päätetty - vielä yksi koulujen lukuvuosi täällä ja sitten heti kun kesälomat alkavat heinäkuun lopulla 2013 niin muuttokuorma lähtee kohti Suomea :) Tällä hetkellä ajatus tuntuu ihan mukavalta. Vielä yhden talven saamme olla täällä leppoisasti ilman lumitöitä ja hyisiä pakkasia.

Kevättä kerrakseen

Viime blogikirjoituksen tasoisia vastoinkäymisiä ei ole enää tullut (*koputanpas varuiksi puuta*). Pieniä haasteita toki on aina.
"Sitruunan" kohtalo ei vieläkään ole selvä. Kyllästyimme siinä määrin autottomuuteen että ostimme kauppakassin meikäläisen käyttöön - ei todellakaan mikään perhe-auto mutta toki minä, lapset ja pari kauppakassia mahdumme kyytiin. Haaveilin jo viime kesästä lähtien avoautosta joten sellainen ostettiin.
Saanko esitellä Mansikan, eli Peugeot 206 CC Platinum:

Ihan kätevä peli kaupungissa ja ihana ajaella katto auki ja näin hyödyntää tämä Saksan pitkä kesä. Tyttöjen ilme taitaa kertoa myös mitä mieltä he ovat uudesta menopelistä :)
Tämä auto on ihan kelpo myös talvella koska siinä on kuitenkin kova katto ja jopa etupenkin lämmitin löytyy. Täytyy ostaa pari turvavyöhön menevää koiravaljasta, niin voi päräyttää muutaman koirankin kanssa vaikka lähimetsään :)
Tuo autonosto on täällä aika erikoinen tapahtuma. Kun rahat on lyöty tiskiin ja kauppapaperit allekirjoitettu, saa ostaja auton paperit käteensä. Sen jälkeen myyjä ottaa auton rekisterikilvet, ne kun ovat henkilökohtaiset. Minä marssin sitten auton papereiden kanssa (ja kilvettömällä autollahan ei saa ajaa!) rekisteröintitoimistoon josta saan auton paperit ja passini esitettyäni uuden rekkarinumeron ja tuon vihreän tarran (Umweltplakatte) ja maksan siitä hyvästä about 36 euroa. Sitten marssin kuitin kanssa pajalle joka painaa rekisterikilpiä ja he painavat minulle uunituoreen kilven uudelle rekisterinumerolleni. Tämä maksaa myös muutaman kympin. Kilvet kainalossa marssin takaisin rekisteröintitoimistoon, tosin eri luukulle. Siellä sitten toimihenkilö liimaa tarrat kilpeen josta selviää katsastusajankohta autolleni.
Tämän kaiken tehtyä voin kiinnittää kilvet ja tarran autooni ja lähteä ajelemaan.... Noh, kyllähän tämä systeemin työllistää aika monta ihmistä ja valtio saa rahaa kassaan.

Miehen kanssa olemme vuoronperään reissanneet. Toistaiseksi kyllä miehen työreissut vievät voiton minun reissujen pituudessa. Seuraavaksi onneksi on minun vuoroni ja lennän perjantaina Kanadaan. Enpä ole ennen sielläpäin käynyt joten oikein mielenkiinnolla odotan uusia nähtävyyksiä.

Lapsilla on tällä hetkellä vielä viikko pääsiäislomaa - yhteensä sitä on 2 viikkoa. Tuntuu kovin pitkältä ajalta, varsinkin kun pääsiäisen kelit olivat aika kehnot eikä voinut pahemmin tehdä mitään kivoja päiväretkiä lähimaastoon. Minulla menisi pari päivää tässä ennen reissua vielä koiranpesuun...kukahan viihdyttäisi lapsia sillä aikaa...?
Muuten täällä on oikein ihana vuodenaika meneillään. Hedelmäpuut kukkivat ja tuoksi ilmassa on huumaava! Olen nyt yrittänyt valokuvailla kaikkia ihania puita, pensaita ja kukkia. Viime kevät meni valokuvauksen osalta ohi ja jälkikäteen harmitti. Täällä kun tuo kasvusto on niin erilaista kuin Suomessa.

Seuraava pitkä loma koulusta on tuo kevätloma, Pfingstferie. Suunnitelmissa oli josko silloin ajelisimme perheen kanssa Italian pohjoisrannikolle mutta koska autoasia on edelleen auki, hieman jänskättää että tuleeko reissusta yhtään mitään vai nökötämmekö silloinkin kaksi viikkoa kotosalla... Täällä kämpillä maleksiminen ei tosin tunnu varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Vastoinkäymisiä kerrakseen

Uusi vuosi ei sitten alkanutkaan kovin mukavasti.
Helmikuun puolessa välissä automme, Citroen C8 otti ja jätti miehen tien päälle. Itsekkäästi sanon että "onneksi" miehen, etten ollut minä pahimmassa tapauksessa lasten ja koirien kanssa liikenteessä kuten yleensä... Olemme ADAC autopalvelun jäseniä joten soitto sinne ja tovin odoteltua he tulivat hihaamaan auton ja miehen lähimmälle Citroen huoltoliikkeelle.
Otimme kahden vuoden takuun autolle kun ostimme sen reilu vuosi sitten täältä Saksasta. Mies sai siis soitella autoliikkelle myös että mitä tehdään. Auto sitten päätettiin kuljettaa isompaan kaupunkiin Karlsruheen ja merkkikorjaamoon jossa ollaan käytetty sitä huollossa. Aika pian selvisi että jakopäänhihna oli mennyt - suunnilleen ainoa osa jota myyjän takuu ei kata. Tosin tehtaan suositusten mukaan jakopäänhihna pitää vaihtaa vasta 160 000 kilometrissä. Eli yhteys valmistajaan...
Sillä välin korjaamossa yritettiin purkaa moottoria osiin jotta he näkisivät että mitä muuta sieltä on mennyt rikki.

Auton paperit saatuaan valmistaja ystävällisesti ilmoitti ettei he korvaa mitään sillä automme edellinen omistaja on teettänyt yhden huollon 7000km liian myöhään suosituksesta.
Sitten taas tutkittiin auton kauppakirjaa. Siellä onkin kaksi "rasti ruutuun" kohtaa; ensimmäinen on kohta jossa sanotaan että autoon on tehty kaikki tarvittavat huollot johon on laitettu rasti, toinen on että huollot ovat tehty huolto-ohjeen mukaisesti johon on myös laitettu rasti. Eli elämme taas mielenkiintoisia aikoja ja odottelemme miten automyyjä tähän reagoi. Kauppakirjassa on siis väärää tietoa.
Autokorjaamollakaan he eivät saa moottoria kokonaan purettua koska jotkut ihmemutterit ovat niin jumissa, eli täydellistä vahingon suuruutta ei tiedetä.
Tästä kaikesta rumbasta emme olisi yksin mitenkään selvinneet vaan itkisimme jo menetettyä rahaa ja aikaa. Miehen saksalainen kollega on onneksi auttanut tässä asioiden selvittelyssä todella paljon ja soitellut meidän puolestamme valmistajalle, korjaamolle ja myyjälle.
Aikaa on mennyt tähän kaikkeen jo kolme viikkoa ja tässä vaiheessa vasta ollaan, eikä tämä asia tule takuulla kovin nopeaa ratkeamaan. Sillä välin meidän autoton elämämme on aika vaikeaa. Olemme jo ehtineet välillä vuokrata autoa, lainata miehen työpaikalta autoa sekä nyt lainata miehen kollegan isän autoa.... Kesä on tulossa koiranäyttelyreissuineen ja kesälomareissuineen joten elämme mielenkiintoisia aikoja. Ei oikein uskalla marssia autokauppaankaan ostamaan uutta autoa kun pahimmassa tapauksessa meidän "Sitruuna" korjataan ja meidän myytäväksi se sitten jää.
Jos jotain positiivista tästä haluaa väkisin hakea ("positiivisuuden kautta" jne), niin ehkä se on sitten se että olen päässyt nyt ajamaan eri merkkisillä autoilla ja siis kokeilemaan miltä eri autot tuntuvat. Alla on ollut Skodaa, Mersua ja Bemaria... Helpottaa hieman tulevia autokauppoja.

Pari päivää auton hajoamisen jälkeen saimme soiton koto-Suomesta jossa yksi koiristamme kamppaili hengestään. Jouduimme puhelimitse tekemään sen raskaan päätöksen päästä koira tuskistaan ikiuneen. Maailmani romahti hetkeksi.

Olen huomannut että vastoinkäymiset tai onnettomuudet tulevat kolmen sarjoissa - mikähän se kolmas mahtaa olla, ehkä se kohta selviää?
Nyt kaivattais välillä kyllä hyviä uutisia tai onnistumisia.

Olen "saanut" käydä myös hammaslääkärissä täällä. Yksi hampaista lohkesi niin pahasti että se piti repiä pois kokonaan. Heti otettiin röntgenit hampaista ja hoidettiin se pois alta. Suomessa röntgenit on otettu viimeksi yliopisto aikoina jolloin viisaudenhampaita kiskottiin pois.
Seuraavalla käynnillä tehtiin täysi puhdistus - hammaskivet pois, joku ihme "hiekkapuhallus" ja yhtä sun toista nyhväystä. Sen jouduin  itse kustantamaan mutta maksoi onneksi vain 50 euroa. Yksi poskihammas olisi vielä josta on lähtenyt pieni pala. Siihen hammaslääkäri haluaisi istuttaa keraamisen kuoren joka köyhdyttäisi omaa lompakkoa 429 euroa. Löytyihän täältä Saksastakin siis jotain kallista terveyspalvelua jonka joutuu itse maksamaan! Hampaille pitäisi siis ottaa oma lisävakuutus jos haluaisi nämä vakuutuksen korvattaviksi.

Jotain positiivistakin jos hakisi tähän blogipäivitykseen - kevät on jo tullut. On ollut päiviä jolloin ollaan menty jo auringossa +15 asteeseen. Krookukset kukkivat ja luonto selvästikin heräilee. Löytyi jopa se vuoden ensimmäinen punkki yhdestä koirasta, joka nyt ei sinällään ole kiva asia mutta merkki siitä että ilma on lämmennyt.
Laina-autolla tuli käytyä taas Sveitsissä koiranäyttelyssä. Yövyimme pienessä Murten nimisessä kaupungissa joka olikin ihan helmi! Upea vanha kaupunki ja upea hotelli (Hotel Adler)!

Uusi vuosi, uudet suunnitelmat...

Vuosikin vaihtui, taas, kuin vaivihkaa... No eipä siinä suurempia juhlia ollut kun jo ennen joulua tuli ensimmäisenä nuorimmainen kipeäksi - kuume ja köhä. Sitten heti aaton jälkeen sairastuin minä ja vanhempi lapsi. Aika monta huonosti nukuttua yötä tuli vietettyä kun itse yskin ja yritin kuunnella että hengittäähän lapsi vielä yskänkohtauksen jälkeen.
Kaikki me vuoronperään söimme antibiootitkin mutta parantuminen oli silti tuskaisen hidasta.
Tosin Saksan lääkärisysteemiä tuli taas kiiteltyä kun avun sai nopeasti., eikä lasten lääkkeet ja lääkäri maksa mitään kun sairaskassa korvaa kaiken.
Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.

Käväsin lasten kanssa joulukuun alussa Suomessa - oli muuten aikamoinen byrokratia että sain lapsille vapaata koulusta viikon verran... Meidän reissun aikana mies oli kokkaillut täällä kaikki laatikot valmiiksi joten saimme perinteistä suomalaista jouluruokaakin pöytään!

Uuden vuoden vietto ei sen riehakkaampaa ollut kun kuumeisena seisoin muun perheen kanssa parvekkeella ihailemassa ilotulitusta. Siinä ihastellessa tuli myös mietittyä että minne elämä mahtaa ensi uudeksi vuodeksi viedä... Lupauksia en tee, ne ei kuitenkaan koskaan pidä - ainakaan ne ainaiset painonpudotushöpinät...

Ilotulitteet (myös) ovat täällä edullisia ja niitä myydään ihan vapaasti kauppojen hyllyillä. Raketteja ammutaan ainakin näillä seuduilla todella paljon. Suojalaseja en nähnyt kaupassa ja kun jotkut ampuvat rakettinsa suunnilleen omalta kotiovelta niin mietityttää turvallisuus. Pauke oli hurja ja näyttävä ja sitä kesti!

Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.



Anoppikin tulla pläjäytti kylään heti tammikuussa - Terveisiä vaan sinne! :) Olin varma ettei anoppi tulisi käymään mutta ilmeisesti tyttärien painostus oli sen verran suuri että kolmen hengen porukka sitten pääsi tänne asti. Tyttäret innostuivat edullisista vaatteista, kengistä ja kempsuista, joten kylä ostettiin lähes tyhjäksi :) Pari päivää armotonta shoppailua siinä vierähti...

Kunnon pakkasia tai lunta täällä ei tullut ennenkuin Siperia toi myös sinne Suomeen paukkupakkaset. Olin jo varma ettei talvea tänne tullutkaan, mutta on meillä nyt jopa paikoin ehkä 2 cm lunta maassa. Pakkasta on ollut pahimmillaan eräänä yönä -18 astetta. Pahin päivällä mitattu pakkaslukema taisi olla -14. Nämäkin lukemat ovat tuntuneet tosi hyiseltä, mutta seuratessamme Suomen lukemia (jopa -30) niin tämä ei tunnu enää niin pahalta :) Koko talven suolat on nyt viikon-parin aikana kylvetty pitkin katuja ja kävelyteitä. Inhottaa koirien tassuja ajatellen. Ajankin suosiolla metsään jossa on puhas lumi ja lenkitän koirat siellä.

Pikkuhiljaa saa jo suunnitella kesälomareissuja ja se lämmittää aika hyvin mieltä. Kohteita on ihan inhimillisen ajomatkan päässä aika paljon, joten valinnanvaraa riittää. Ehkä Italian joku rannikko (Liguria?) kuitenkin houkuttaa.Vinkkejä otetaan siis vastaan!
Suomenreissuakin tässä suunnitellaan - koko perheen ja koirien kanssa autolla lautalla yli jne. Se on sitten jo vähän puuduttavampi matka tylsällä autolautalla, mutta kohde on tärkeä.



Tänään oli ihan ensimmäinen keskustelutuokio kahden kesken tyttöjen opettajan kanssa.
Olen kuullut opettajien vaihtelevasta tasosta täällä - toiset ekaluokkalaiset eivät tee läksyjä ollenkaan, toiset tekevät tunnilla mitä lystäävät mutta meidän tytöillä on ainakin ollut läksyjä joka päivä ja nehän on tehty. Aika järjestelmällisesti he ovat asioissa menneet eteenpäin ja harjoitelleet kirjaimien kirjoittamista (sekä teksti että kauno), numeroita ja matematiikkaa.
Tämä tyttöjen miesopettaja vaikuttaa ainakin hyvin jämäkältä, mutta sympaattisen mukavalta jolla ilmeisesti on asiat hallussa. Ihan kohteeseen osui kaikki mitä hänellä oli meidän tytöistä sanottavaa. Tunnistin lapseni täysin.
Molemmat tytöt osaavat kuulema tosi hyvin kieltä, pientä kieliopillista ohjausta vielä tarvitsevat mutta ovat oppineet jo tässä reilussa vuodessa todella hyvin.
Muuten on ehkä väärin verrata lapsia toisiinsa kun ikäeroa on kuitenkin vuosi. Tuon ikäisillä vuoden ero on aika iso. Tottakai vanhempi jo hanskaa motoriikkansa hieman paremmin jne. Ihan mukava keskustelu opettajan kanssa siis.

Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös mahdollinen muutto vuoden lopussa takaisin Suomeen :) Siinäpä suunnitelmia kerrakseen!

Italia, Gardajärvi

Harrastakaamme hieman aikahyppäystä.
Ennen edellistä blogitekstiä kävimme siis Italiassa, Padenhge sul Garda nimisessä paikassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna...koiranäyttelyreissulla tietty ;)
En sen kummemmin matkaa selosta, se löytyy miehen blogista: http://aviomies.blogspot.com/2011/10/eraskin-reissu.html
Yövyimme hotellissa West Garda Hotel jonka omalla alueella FCI Eurosighthound näyttely oli. Puitteet näyttelylle olivat siis aivan upeat! Tytöilläkin oli kerrankin todella kivaa näyttelyssä koska alueella oli uima-altaat ja keli oli läkähdyttävä. +30 astetta lokakuussa!
Reissun päätteeksi tytöt pulahtivat myös itse Gardajärveen :)

Elämää

Ensimmäinen vuosipäivä Saksassa tuli ja meni. Vaikeaa sanoa minkälaisia tunteita se herätti - voi vain todeta että vuosi menee todella nopeaan! Tuntuu että toisaalta on ehtinyt nähdä ja tapahtua vaikka mitä, ja toisaalta aika vierähti ihan sekunnissa.

Hausfrau päivät käyvät välillä tylsiksi, Luulisi siis aikaa olevan kirjoittamiselle, mutta silti aikaa ei vain tunnu löytyvän :)
Koulut ovat hurahtaneet jo käyntiin "aikoja sitten" ja sen myötä on aamuheräämiset taas päivärutiineissa. Arkiaamuisin heräämme siis 6.30. Pikaiset pesut ja pukemiset, minä teen tytöille ja miehelle eväät mukaan ja sitten koirat mukaan autoon ja kuskaan miehen juna-asemalle josta hän suuntaa töihin, sitten tytöt "päivähoitoon" (saksaksi Hort). Tarhassa he saavat aamupalan josta maksetaan itse 5 euroa/kk/lapsi. Täällä ei ruisleipää tai puuroaamiaisia tunneta, joten yleensä se on jotain vaaleaa sämpylää.... Välillä mietityttää ruokakulttuuri täällä, miten lapsille syötetään "vehnämoskaa" ja muuta vähemmän terveellistä kuten hilloja tai suklaalevitettä leivän päälle...
Tarhasta tytöt kävelevät muitten lasten ja tätien kanssa koululle joka on parin korttelin päässä. Koulupäivä kestää noin 4 tuntia ja opetusohjelmassa on jo nyt ekalla luokalla englantia. Neljäs kieli meidän lapsille siis :)

Koulupäivän jälkeen hoitotädit hakevat taas lapset päiväkotiin jossa he saavat lämpimän lounaan, joka ei muuten ole täällä joka tarhassa itsestäänselvyys, ja sitten tehdään läksyt. Jo ekaluokkalaiset saavat joka päivä läksyjä. Kirjaimia, sekä tekstaus että kauno, harjoitellaan jo kovasti, samoin lukemista ja numeroita. Ottakaa siis huomioon että pääosin täällä mennään kouluun 6 vuotiaina.... Koulureput ovat hurjan kokoisia ja kaikkia vihkoja ja kirjoja kannetaan aina mukana.
Tällä hetkellä tytöt ovat myös kielihuollossa joka järjestetään koulun puolesta ma-to klo 15-15.45. Vien ja haen tytöt tarhalta koululle ja sitten kotiin. Tosin nyt tyttöjä hieman harmittaa mennä lähes joka päivä kielihuoltoon koska tarhalla järjestetään niin mielenkiintoista ohjelmaa. Esim. joka keskiviikkoiltapäivä he kokkaavat tai leipovat ja torstaisin askartelevat tai maalaavat. Tytöt haluaisivat osallistua enemmän tarhan toimintaan. Kielihuollon pitäisi kestää vielä koko kouluvuosi. Taidan lopettaa sen kuitenkin joululomaan.
Tytöt ovat kuitenkin oppineet saksankielen todella hyvin. Nuoremmalla on jo vaikeuksia ylläpitää suomenkieltä ja ruotsinkieltä.... Onneksi olen joulukuussa menossa Suomessa käymään tyttöjen kanssa.

Minun päivät sitten rullaavat arkea pyöritellessä; käytän koirat lenkillä pari kertaa päivässä, hoidan päiväsaikaan ruoka- ym ostokset, siivoukset (ja koirahuushollissa sitä riittää), pyykit, kokkaukset ja likkojen kuskaamiset. Siinähän ne päivät vierivät. Välillä tuntuu aika yksitoikkoselta ja tylsältä, mutta kyllä ajan näissä saa kulumaan.
Nyt olen ottanut itselleni kotirouvan edut ja käyn säännöllisesti kynsisalongissa laittamassa geelikynteni ja nyt uutuutena käyn 10 kerran sarjan lymfahoidossa. Hieman arjen ylellisyyttä siis :)

Viime viikonloppuna kävimme Luxembourgissa. Koiranäyttely oli se pääsyy matkalle (tietty), mutta menimme sinne päivän etuajassa ja tutustuimme hieman cityyn. Aivan mahtava kaupunki! Ihana vanhojen rakennusten keskusta ja keskustan liepeillä vanhat muurit ja tornit. Kyllähän tuonnekin voisi muuttaa.
Vähän maisemia Luxembourgista:

Kuten kuvistakin näkyy täällä on ollut ihanan valoisa syksy. Nyt vasta eilen ja tänään on ollut harmaata ja ankeaa ja lämpötila tippunut alle 10 asteen. Toivottavasti aurinko kohta tulee taas esiin.

Nyt tuleekin koiranäyttelyihin taukoa, joten reissutkin ehkä vähenevät. Joulua pitäisi tosin suunnitella. Viime joulunhan olimme Schwarzwaldissa ja mieli halajaa sinne taas....

Huomenna on meidän saksassaoloajan toinen Lanternen-juhla. Lasten kanssa on koululla kulkue lyhtyjen kanssa. Ihan mukava tapahtuma pimeään iltaan.
Täällä on tapana St.Martininpäivänä syödä hanhi-illallinen. Itse en moista osaa kokata, ehkä ensi vuonna varaamme paikat jostain ravintolasta ja mennään kokeilemaan paikallista erikoisuutta ;)

Päivitystä

Taas on mennyt aika paljon aikaa edellisestiä kirjoituksesta. Koskahan sitä jaksaisi hieman tiheämmin kirjoitella ja päivitellä mitä täällä tapahtuu? Puolet asioista ehdin unohtaakin näitten kirjoitteluiden välillä :)

Lähdetäänpäs kelaamaan pikakelauksella tapahtumia tuosta Pfingstferiestä josta aiemmin kirjoittelin... Juhannus tuli ja meni, täällähän juhannusta ei pahemmin vietellä joten kotona hengaillessa se meni. Paikallinen suomiseura olisi kyllä järjestänyt viikko varsinaisesta juhannuksesta juhannusjuhlan mutta emme osallistuneet.

Heinäkuun 7.-10. päivä olimme Ranskassa. 8. päivä oli koirien maailmannäyttely Pariisissa johon koiramme osallistui ja 9. päivä "piipahdimme" Pariisin Disneylandissa. Se Eurodisney oli kyllä huikean kokoinen paikka. Käytimme alueen tutkimiseen päivän emmekä silti ehtineet nähdä läheskään kaikkea. Vaikka tuolloin ei ollut se pahin lomasesonki vielä alkanut, oli paikan päällä ihan reippaasti väkeä ja suosituimpiin laitteisiin oli aikamoiset jonot. Ihan isompiin vuoristoratoihin ei meidän tarvinnut lasten kanssa jonottaa mutta pienimpiinkin laitteisiin saattoi olla 15 minuutin jono, sitä ei ihan jokapäivä Särkänniemessä näe ;)

Alue on kyllä hyvin tehty, paljon näkemistä ja tekemistä...ja ostamista, joten ihan edulliseksi päiväkään tuolla ei käy... Puisto kun sulki ovensa klo 22.00, lähdimme ajamaan kotia kohti. Miehen kanssa totesimme matkalla ettemme kyllä jaksa enää raskaan päivän päälle ajaa turvallisesti kotiin asti ja näpyttelin navigaattoriin ohjeet ajaa lähimmälle hotellille. Navigaattorissa ei tosin ollutkaan ihan tuoreimmat hotellitiedot kohdallaan mutta onneksi hieman ajeltuamme pimeitä maalaisteitä tulimme hieman isompaan kylään jossa oli jo opasteet lähimmälle ketjuhotellille. Auto parkkiin, minä kipaisin respaan kysymään huonetta, onneksi sellainen löytyi, lasten herätys ja kamat hotellihuoneeseen. Kiitos. Ihana pelastus!
Sunnuntai-aamuna sitten uusi yritys kotia kohti.

Jokunen koiranäyttelys tässä kesän aikana vielä oli, sekä Saksassa että Sveitsissä ja sieltä tuloksia löytyy kotisivuilta - ihan hyviä tuloksia siis!

Heinäkuun 28. pvä täällä alkoi koulujen kesälomat. Vietin lasten kanssa kesäloman aika tiiviisti kotona. Kuumimpina päivinä kun mitään ei pystynyt tekemään kun mittari oli jo yli +30 astetta, tehtiin retkiä rannalle. Meidän lähellä on Baggersee joka on aika pieni järvi. Sinne ei ole maksuja, mutta parkkimaksu autoille klo 18.00 asti. Rannalla viihtyy paljon villihanhia joten niitten suhteellisen isoja jätöksiä on pitkin rantaa. Vesi on kuulema kuitenkin tutkittu puhtaaksi. Siellä kävimme usein iltaisin viilentymässä kun ei parkkimaksua enää mene.
Noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä Ubstadtissa on vähän isompi järvi jonka rannalle on pääsymaksu. (Välikommentti; saksalaiset on kyllä siinä mielessä sairaita että nää ainoat järvet aidataan ja laitetaan maksullisiksi - kokeilkaapas samaa Suomessa niin nousee kyllä kapina). No, tämä ranta on todella iso ja puhdas ja hyvin huollettu. Siellä on myös leikkipuisto jos lapsia ei koko ajan huvita olla vedessä.
Pääsymaksusta huolimatta ranta on todella suosittu.

Ihana äitini kävi täällä elokuun alussa, juuri kun sain kesän ainoan ja kamalimman flunssan ikinä. Köhin keuhkojani pihalle ja sain antibiootit. No, onneksi oli äiti täällä avustamassa. Vanhempi tyttö sairastui myös, sai samat lääkkeet mutta onneksi muut säästyivät taudilta.

Tytöillä alkoi koulu nyt 19. syyskuuta. Molemmat menivät samalle luokalle. Täällä on traditiona antaa tai askarrella ekaluokkalaisille Schultüte, eli sellainen iso koristeellinen tötterö johon sitten kun koulut alkavat laitetaan karkkia.... Karkkia täällä kyllä syötetään lapsille joka välissä. En itse ymmärrä miten karkki liittyy koulunalkuun - lahjotaanko sillä lapset tykkäämään kouluumenosta vai mitä??? Jos meidän tyttöjen Schultütet olisi täytetty karkeilla, niillä olisi koko vuoden karkkivarasto siinä.... Karkkia annetaan lapsille muutenkin joka paikassa; apteekissa jos käyt asioimassa, lääkärissä, jotkut kauppiaat... Ison marketin liha-juusto tiskiltä he sentään antavat joko viipaleen makkaraa tai juustoa ettei aina sitä karkkia tuputeta. Meillä kuitenkin yritetään pitää kiinni karkkipäivästä joten välillä se suunnitelma romuttuu.

Mies on ollut aika paljon työmatkoilla. Silloin huomaan kuinka yksin sitä vieraassa maassa onkaan; ei ole perhettä tai ystäviä joilta pyytää apua lastenhoidon tms. kanssa.

Saksalaiset

En ole tainnut liiemmin kommentoida saksalaisia ihmisiä mitenkään. Ehkä meidän oleskelumme on ollut toistaiseksi niin lyhyt että vaikea antaa mitään yleispätevää mielipidettä paikallisista.
Tänä aamuna tuli tarve hieman avautua....
En halua luoda mitään stereotyyppiä, ei "tyypillistä" saksalaista olekaan, ei myöskään "tyypillistä" suomalaista.
Puhutaan että suomalaiset ovat juroja eivätkä puhu eikä pussaa, tosin aiheuttaako tämä myös sen että suomalaiset eivät osaa, tai kehtaa, olla röyhkeitä ja etuilla jonoissa ym (ok, kyllähän jotkut "iällä olevat rouvasihmiset" osaavat kiilaamisen jalon taidon, mutta noin yleensä) vaan jono muodostetaan kiltisti jos tarve vaatii. En ole myöskään kuullut kenenkään (aikuisen) huutelevan toisten tuntemattomien perään asiattomia kadulla. Auton ratissa suomalaisilta kyllä löytyy ns. road rage, eli ratin takana ollaan aikas agressiivisia - tyyliin "perkele, munhan eteen et tuu!".
Täällä saksassa nyt viimeisen 8 kuukauden aikana olen törmännyt törkeimpiin ihmisiin ikinä. En ainakaan muista että olisin Suomessa tai muualla asuessani tai käydessäni törmännyt yhtä epäkohteliaisiin ja törkeästi käyttäytyviin ihmisiin mitä täällä. Toki nämä ovat yksittäisiä tapauksia mutta silti ihmettelen että jo kahdeksaan kuukauteen mahtuu useampi ääliö.... On toki hyvin kohteliaitakin saksalaisia, mutta kyllä suomestakin sentään vielä löytyy niitä jotka kiittävät jos pitää ovea heille auki jne.
Valitettavasti saksankieleni ei vielä taivu niin hyvin että voisin näpäyttää näille ääliöille kun tilanne tulee, vaan palautteeni jää aika tyngäksi.
Auton ratissa saksalaiset ovat yleensä taas tottuneet siihen että liikennettä on, joten siellä on turha riehua. Laissakin pakolliseksi säädetty "vetoketjuperiaate" kaistojen päättymisessä toimii lähes moitteetta - toki poikkeustapauksia löytyy ja on parempi pitää silmät auki kuin laskea varman päälle. Jos toinen tulee lujempaa takaa, niin hänelle annetaan tietä jne. Parkkipaikoista saat kyllä sitten taistella kynsin hampain....

En ole suoraan saanut vielä osaani sovinismista, tai en ole ainakaan huomannut, mutta mitä olen toisiin kohdistuneista puheista huomioinut,on  että saksalaiset ovat aikas sovinistisia. Yleinen asenne tahtoo olla että naiset ovat vähän avuttomia eivätkä osaa tekniikkaa sitten ollenkaan.... Onneksi kukaan ei ole vielä "pikkurouvitellut" minua, tai kukaan ei ole uskaltanut.... Itsenäiseksi kasvatettu suomalaisnainen voisi hieman tulistua.

Pfingstferie 2011

Täällä Saksassahan koulujen varsinaiset kesälomat alkavat vasta heinäkuun lopulla. Nyt kesäkuussa on aina parin viikon Pfingstferie, vähän pienempi loma jolloin moni lapsiperhe lähtee reissaamaan. Kuitenkin elokuussa, joka on koko keski- ja eteläeuroopan lomakuukausi, kaikki tiet ja lomanviettopaikat ovat väkeä pullollaan - ihan siis aikuisten oikeesti... Kesäkuussa yleensä majoituksetkin ovat vielä hieman huokeampia kun ei ole vielä se huippusesonki. Kelit ovat kuitenkin jo ihan kohdallaan, joten ainakaan yleensä ei näin etelässä tarvitse palella.

Täällä meilläpäin koko viime viikko kuitenkin sateli, joten onneksi olimme mekin reissun päällä :)

Olin itse "lomailemassa" Suomessa 9.-12.6. Maanantain pidimme vapaapäivää pakaten. Hieman töpeksimme, sillä ajattelimme että voimme maanantaina tehdä matkaostokset, mutta sepäs olikin pyhäpäivä... Vielä ei ole nämä Saksan pyhäpäivät hanskassa. No, saimme kuitenkin pakattua ja minä myös koirat pestyä (koirathan tulisivat mukaan) joten tiistaina auton nokka suuntasi ensimmäiseksi kohti Garmisch-Partenkircheniä.
Täytyy sanoa että vaikka menimme Alppien alkupäässä, maisemat olivat todella vaikuttavia. Kuvat eivät anna oikeutta niitten mahtavuudelle...

Vietimme Garmischissa kaksi yötä, hotelli Rosengartenissa joka oli ennemminkin majatalo kuin varsinainen hotelli. Rosengarten sijaitsi rauhallisen kadun varella josta oli vain parisensataa metriä kuuluisille mäkihyppytorneille. Siellä hyppytornien juurella olevassa ravintolassa tuli syötyä oikein hyvä lounas.
Talo on vanhahko, mutta huone tilava ja isolla parvekkeella varustettu. Aamiaisvalikoima oli ihan mukava ja majatalon isäntä oikein kohtelias vanha herra :)
Teimme Garmischin toisena päivänä vaellusreissun Partnachklammin rotkoon. Rotko on reippaat 700 metriä pitkä ja ajoittain jopa 80 metriä syvä.

Rotkon pohjalla oli voimakas ja syvän näköinen koski joten meteli oli välillä korvia huumaava. Kaiteet eivät olleet ihan kaikkein lapsiturvallisimmat joten mammaa välillä hieman jännitti ettei koirat tai lapset astu liian lähelle reunaa. Kaiteen alta olisi helposti voinut lipsahtaa koskeen.... Välillä mentiin ahtaistankin koloista ja onkaloista ja vettä tippui niskaan. Onneksi oli lämmin päivä joten se vain viilensi... :)
Rotkosta päästyämme lähdettiin toista, korkeampaa, reittiä takaisin. Reitti meni rotkon toista puolta ja tosiaan nousua ylös oli ensin noin 250 metriä aika jyrkkää mäkeä. Polkukin oli tehty siksakkia ylös.
Tässä on miehen puhelimen ohjelmasta reitti ja pari kuvaa.
Kun sitten oli laskun paikka, oli reidet jo aika hapoilla. Kun taas olimme rotkon alkupisteellä, jalat tärisi...

Torstaina jatkoimme matkaa. Aikomuksena oli piipahtaa Neuschwansteinin prinsessalinnassa ennen pohjois-Italiaa.
Linnaan myydään lippuja ainoastaa opastetuille kierroksille. Onneksi siellä on tarjolla myös englanninkieliset kierrokset. Tosin kierroksia oli puolen tunnin välein ja jonotusaikana kierrokset alkoivat täyttymään. Me saimme heti seuraavalle mahdolliselle kierrokselle paikat, odotusaikaa kierroksen alkuun "vain" 2 tuntia...ja ajatella ettei tämä ollut edes huippusesonkia...
Linna kylältä katsottuna:

Neuschwansteinin linnan rakennutti Bajerin kuningas Ludwig II joka ei välittänyt olla ihmisten kanssa tekemisissä ja siksi linna rakennettiin ylös syrjäiselle paikalle... Rakennusprojekti kesti ja oli tuhottoman kallis, joten linna ei ollut edes kokonaan valmis kun kuningas epäilyttävissä olosuhteissa kuoli.

Ylös linnalle oli onneksi bussikuljetus sillä edellispäivän kiipely rotkolla painoi vielä jaloissa ja kohta sen jälkeen kun saimme liput linnalle ostettua, alkoi satamaan... Turisteja oli ihan kiitettävä määrä. Linnan kierros oli aika pikainen ja opas selosti välillä sen verran epäselvästi että osa meni minulta ainakin ohi. Kierroksella ei ehtinyt kyllä yksityiskohtia ihailemaan ja linnan sisällä olisi kyllä ollut reilusti nähtävää. Hieman jäi harmittamaan... Toiste tuonne ei kuitenkaan tule mentyä, sen verran jonottelua ja turistimäärää siellä oli.

Matkamme jatkui Hohenschwangaun kylästä Itävallan läpi kohti pohjois-Italian vuoristoa. Alkumatka meni ihan mukavasti suhteellisen isoja teitä pitkin, mutta sitten pääsimmekin Italian serpenttiiniteitten makuun.
Maisemat olivat mahtavia!

Alaspäin ei tien reunalta pahemmin uskaltanut katsoa, sen verran hurjaa nousu oli! Vihdoin pääsimme lähikylään Passo Di Mendolaan joka on reilun 1300 metrin korkeudessa. Sieltä oli vielä hieman matkaa hotellille, joka pettymykseksi olikin ihan metsän keskellä. Tie meni kyllä vierestä, mutta mitään nähtävää heti hotellin läheisyydessä ei ollut. Onneksi hotelli sentää oli ollut edullinen, 198 euroa puolihoidolla kolme yötä koko porukalle (2 lasta ja 2 aikuista). Huone oli uusittu, todella siisti ja hotellilla oli myös saunoja ja allas. Muuten ei varmaan oltais kolmeksi yöksi jääty. Ilma vaihteli sen kolmen päivän ajan ja välillä oli aika koleaa ja sateista. Jonkinverran ajelimme läpi lähikyliä ja kävimme mm. Tretin vesiputouksella (70 metriä korkea) päiväkävelyllä.

Kolmen päivän jälkeen jatkui taas matkamme ja nyt kohti Sloveniaa, Portorozin kaupunkiin. Välttääksemme Italian moottoriteitten maksua ajelimme pikkuteitä pitkin joten matka taittui aika hitaasti. Tosin siinä tuli nähtyäkin yhtä sun toista. 

Portorozista meillä oli varattuna huoneisto jossa oli olohuone, makuuhuone, kylppäri ja pieni keittiö. Vain 67 euroa/vrk. Huoneisto oli hieman ylempänä rantakadusta, mutta ihan kävelymatkan päässä ja se oli erittäin siisti ja hyvin varusteltu. Käytössä oli myös pesukone joka helpotti lapsiperheen tuskaa, pyykkiä oli kuitenkin jo kertynyt aikalailla.

Näkymiä Portorozista:

Ranta oli vähän erilainen; kävelytie kulki rantaviivan ja auringonottoalueen välissä joten mitään leveää hiekkarantaa ei varsinaisesti ollut. Lapset pääsivät kuitenkin hyvin uimaan koska vesi oli ihan matala sen kävelytien jälkeen.

Lämpötilat huitelivat 30 asteen korvilla ja vesi oli jo ihan siedettävän lämpöistä - ei palellut kun nousi vedestä, mutta se kuitenkin vielä vilvoitti mukavasti kun siellä välillä kävi kastautumassa. Lapsethan siellä viihtyivät koko ajan.
Yhtenä päivänä piipahdettiin päiväkävelyllä Kroatian puolella Umagin kylässä.

Siellä oli heti rantakadulla myynnissä jäljitelmätuotteita joita tyrkytettiin hurjin hinnoin. Sorruin ostamaan "Burberry" bikinit joista ensin tyttö pyysi 35 euroa. Mies lähti pihinä miehenä tinkimään hintaan ja tyttö kovasti selitteli että onhan nämä nyt sentään Burberryt! :) Bikinit lähtivät mukaan 25 euroa niistä maksettuani ja tyttö oli aika nyrpeän oloinen :)
Hintataso Sloveniassa on aika edullinen, diesel oli myös halpaa. Rannalla saa rantatuoleista ja varjosta kyllä maksaa - nyt taisi hinta olla kahdesta tuolista ja varjosta lähes 20 euroa päivältä. Suosittelen lämpimästi tätä kohdetta kaikille. Jos ei jaksa rannassa maata joka päivä, ympäristössä riittää nähtävää. Piranin kaupunki on lähellä ja tosiaan Kroatia on kivenheiton päässä. Suunnittelimme jo että ensi vuonna suuntaamme suoraan Portoroziin ja vietämme siellä koko viikon, ja mielellään samassa huoneistossa :)

Suomikoulun retki ym.

Tuossa huhtikuussa meidän vanhempi tyttö oli kovin nuhaisen oloinen, mutta ei flunssainen. Lastenlääkäri tuumasi että kokeillaan allergialääkitystä, aluksi vain nenäsuihke, silmätipat ja keuhkoputkia hieman laajentava mikstuura. Alkukesän niiskutteluihin ja silmien kutinaan ne auttoivatkin heti. Aikaisempina kesinä Suomessa ei allergialääkitystä ole tyttö tarvinnut. Tällä hetkellä tyttö ei tarvitse edes noita enää.

Itselläni kävi niin että normaali Kestine ei enää riitä. Suomessa se 1-2 tablettia päivässä on yleensä riittänyt kesäisi hyvin. Nyt varsinkin heinäaikaan täällä tarvitsen lisäksi silmätipat ja nenäsuihkeen. Nyt on iltaisin hengitys vielä rohissut sen verran että avaava lääkekin olisi tarpeen. Ilmeisesti heinäpölyä on niin paljon enemmän ilmassa täällä kuin Suomessa.

21. toukokuuta oli Suomikoulun retki Durlachin Turmbergille. Ylös vuorelle pääsisi kesäaikaan hienolla "junalla". Itse linnakkeessa on nykyään ravintola - aika turistipaikka ja hinnat sen mukaiset.
Ylhäällä vuorella on myös iso ihana leikkipuisto lapsille:

Leikkipuiston vieressä on hieman isommille köysirata josta löytyy eri ratoja eri vaatimustasojen mukaan:
www.waldseilpark-karlsruhe.de
Vaativimmat radat näyttivät jopa vähän hurjilta mutta siellä olisi isommille lapsille ja aikuisille varmasti todella kivaa ja kuntoa kohentavaa tekemistä.

Tällä viikolla on helatorstai ja mies otti myös perjantain vapaaksi, joten olemme tehneet jo muutaman retken - raportoin niistä myöhemmin. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni tämän perjantain. Katsotaan mitä vielä lauantaille ja sunnuntaille keksimme....

Kesä

Jahas, huhtikuu meni enkä kirjoitellut tänne kertaakaan....
Aika paljon on taas tapahtumaa, isompaa ja pienempää, ollut.
Äitini kävi täällä maalis-huhtikuun vaihteessa ja se oli kaikenpuolin odotettu ja mukava visiitti. Hän sai Tampere-Hahn-Tampere lennot Ryanairilta todella edullisesti. Menopaluu veroineen kaikkineen ja yksi laukku ruumassa, 80 euroa.
Toisen suomalaisperheen vihjeestä kävimme syömässä Wimmersillä, josta kyllä täytyy pöytä varata hyvissä ajoin etukäteen. Tarjolla siellä on seisovista pöydistä ja suoraan grillistä saksalaistyyppistä ruokaa runsaanpuoleisesti. Hintakaan ei ole paha.

Seuraavalla viikolla meille tuli jo seuraavat suomalaisvieraat johon kuului pari lapsivierasta, joten meidän tytöt olivat erittäin mielissään.

Sitten olikin melkein pääsiäinen ja meillä oli ensimmäinen koko perheen suomenreissu edessä. Varattuna oli laivamatka Rostock-Helsinki, joten heti alkuun oli ajomatkaa 800 kilometriä täältä Rostockiin. Päivä meni ajaessa. Onneksi lähdimme hyvin löysällä aikataululla liikenteeseen. Auto starttasi tasan 13.15 iltapäivällä Bruchsalista ja alkumatka oli aika nykimistä. Varsinaisia ruuhkia (stau) ei ollut, mutta mm juuri tapahtunut peräänajo tökkäsi liikenteen. On "mielenkiintoista" ajaa 130 km/h ja yhtääkkiä jonon pää painaa jarrun pohjaan ja lyö hätävilkut päälle.... Täällä saa kyllä liikenteessä oli tosi tarkkana ja hereillä. Ei sovi katsella  maisemia tai keskittyä radion räpläämiseen tai huonosti käy.
Olimme Rostockissa klo 23 ja matkalla pysähdyimme kerran syömään pikaruokaa ja pari vessareissua oli lisäksi. Laiva lähti vasta 02.00 mutta laiva lastattiin heti siinä klo 23 jälkeen, onneksi, niin pääsimme suoraan hyttiin nukkumaan.
Kaikki ateriapaketit oli varattu, mutta eipä niistä kauheasti iloa ollut sillä ruoka oli todella ala-arvoista. Vetistä sulatettua pakasteruokaa.... Mutta ainakin nyt ei edes ollut muuta ravintolaa laivassa kuin buffet.

Suomessa kevät ei ollut vielä päässyt alkuun joten maisemat tuntuivat todella värittömän ankealta. Saksassa samaan aikaan hedelmäpuut kukkivat ja lehdet puskivat jo esiin.
Olimme viikon suomessa ja se oli yhtä minuuttiaikataulun kanssa elämistä. Viikko meni aivan liian nopeaan eikä kaikkia ystäviä ja sukulaisia ehditty näkemään.

Paluumatka olikin jo selvästi rankempi sillä laiva oli Rostockissa 21.30 illalla, joten ajaa piti koko yö.Ajo meni toki nopeammin sillä liikennettä oli vähemmän.
Tytöillä oli vielä reissun jälkeen viikko vapaata koulusta ja päiväkodista, joten vietettiin viikko ihan naisvoimin.

Harmittaa etten ottanut kuvia näiltä kulmilta tuohon kevätkukintojen aikaan, kaikki oli niin uutta ja kaunista. Mutta itse kun sen kaiken kukkaloiston näki päivittäin, niin ei tullut mieleen ottaa kameraa lenkille mukaan ja ikuistaa se kaikki muittenkin nähtäväksi.

Jo maaliskuun lopulla alkoi ilma selvästi lämpenemään. Silloin jo oli muutamia ns hellepäiviä jolloin lämpö nousi +25 ja yli.
Ekat kerrat bikinikeliä oli huhtikuun lopulla ja nyt toukokuussa on jo ihan kesä. Useampia viikkoja on ollut jo lähemmäs +30 astetta ja aurinko on polttavan kuuma. Pilvisinäkin päivinä on lämpötila pysytellyt yli +20 mutta tietenkin se tuntuu nyt aika viileältä :)
On mainittava myös että eilen ostin Lidlistä kotimaisia, eli saksalaisia, mansikoita hintaan 1,11e puolen kilo rasia :) 

Viime viikonloppu (14.-15.5) olimme taas Sveitsissä koiranäyttelyssä. Tällä kertaa St.Gallenin kaupungissa. Olin varannut meille hotellin Bodenseen läheltä Rorsachin kylästä. Tosin koko lauantai-illan satoi kaatamalla, joten kaupunkikierros jäi väliin eikä hotellin maisemistakaan päässyt kauheasti nauttimaan. Valokuviakaan ei sitten tullut otettua.

Päivitystä

Taas on ehtinyt tovi vierähtää edellisestä kirjoituksesta. Nyt onkin mies työreissulla, joten on hetki aikaa muistella mitä kaikkea täällä on tapahtunut. Edellisen kerran kun mies oli työreissulla, niin jääkaapin ovi putosi, ihan oikein tippui saranoiltaa lattialle... Vähän vähemmän dramatiikkaa tällä kertaa, kiitos.

Helmi-maaliskuun vaihteessa meillä kävi ensimmäiset vieraat Suomesta. Oli oikein mukavaa kuulla päivityksiä kotinurkilta ja esitellä heille vähän meidän uusia kulmia.

3.3 oli päiväkodissa ja koulussa Faschingsfest, eli juhlitaan talven loppua. Se viikonloppu on muutenkin juhlia ja karnevaaleja vähän joka puolella. Päiväkodissa ja koulussa lapset olivat pukeutuneet naamiaisasuihin ja pitivät hauskaa. Päiväkodissa itse asiassa lapset saivat pukeutua sekä torstaina (noidiksi) ja perjantaina (valinnainen asu).
Päiväkodista oli seuraava maanantain ja tiistai vapaata, tai siis päiväkoti oli kiinni ja vanhemmalla tytöllä oli koko seuraava viikko vapaa.

Koska se viikonloppu oli koko perheellä vapaa (ei koiranäyttelyitä tai suomikoulua), päätimme tehdä "jotain". Olin nähnyt että tuossa lähellä Speyer nimisessä kaupungissa olisi isohko akvaario. Ajattelimme että se voisi olla sopiva muutaman tunnin reissun kohde... Kun olimme melkein akvaariolla huomasimme matkan varrella mielenkiintoisen tekniikan museon jonka pihassa oli huikeita lentokoneita korkeiden pilareiden päässä.
Menimme kuitenkin ensin akvaarioon koska olimme siitä jo tyttöjen kanssa puhuneet.
Akvaario oli kyllä kiva vaikka siellä olikin jokin laajennusrakennus tekeillä.

Akvaarion jälkeen ajoimme sitten katsomaan josko se tekniikan museo olisi vielä auki, ja olihan se.
Suuntasimme siis sinne seuraavaksi.
Vaikka meillä on tyttölapsia niin he olivat kyllä haltioissaan museosta, varsinkin pihalla olevat lentokoneet tekivät vaikutuksen. Lentokoneet oli tosiaan nostettu tosi korkealle pilareiden varaan ja sinne sai kiivetä portaita pitkin ja mennä sisätiloihin katsomaan. Pihalla oli myös vanhoja junia.
Ison Boeing koneen alta lähti liukumäki alas - se oli siis todella huiman korkealla mutta meidän tytöt laskivat sen rohkeasti ja olivat aivan täpinöissään. Laski sieltä isommatkin pojat, oli se sen verran huikean näköistä.

Tuonne Boeingiin sai myös mennä. Kuvasta ei oikein näe, mutta kone on laitettu tuonne ylös vähän kallelleen...tai kallistus näytti pieneltä kun sitä ulkoapäin katseli mutta kun oli itse koneessa se kallistus oli aivan valtava. Sisällä oli tosi vaikeaa kävellä kun sai nojata koko ajan kallellaan. Koneessa pääsi myös ulos koneen siivelle.
Sisätiloissa oli sitten hävittäjää, venäläisten avaruussukkulaa, vanhoja autoja ym. Siellä olisi ollut myös IMAX teatteri mutta sinne emme menneet.


Omaa vapaa-aikaa sain päivän verran kun käväisin Englannissa, Briminghamissa legendaarisessa Cruftsin koiranäyttelyssä. Olin siellä ihan ensimmäistä kertaa vaikka olenkin vuosia haaveillut sinne pääseväni. Nyt en voinut enää välttää sinne menoa sillä näyttelyyn osallistui oma englannissa asuva kasvattini :) Crufts on näyttely johon ei "kuka vaan" voi ilmoittaa koiraansa, vaan koiran on täytynyt voittaa jossain tietyssä näyttelyssä joku tietty sija jotta se saa luvan ilmoittautua Cruftsin näyttelyyn.
Oli todella mielenkiintoista nähdä koiria jotka siellä kilpailivat ja muutenkin koko näyttely oli ihan oma elämyksensä. Myyntikojuja oli niin paljon että niitten kiertämiseen olisi tarvittu ihan oma päivänsä - ja pohjaton kukkaro... Ei sinällään kallista tavaraa, mutta kun valikoima on niin laaja että sieltä olisi voinut ostaa matkalaukullisen tavaraa ihan helposti. Ehkä ensi vuonna sitten pitää varata vielä toinen päivä näyttelyreissulle...

Päivät ovat lämmenneet todella - eilen oli huippu +19 astetta ja aurinko paistoi. Vähän tuuli mutta se ei haitannut ollenkaan. Narsissit kukkivat, samoin jotkut pensaat - en ole mikään viherpeukalo joten tarkempaa selostusta on turha odottaa ;)
Täällähän on ihan talvivihreitä pensaita ja puita, eli niissä on vihreä lehti läpi talven. Nyt näkee luonnossa jo vaaleanvihreän kajon kun moni muu pensas ja puu on jo isoilla nupuilla.
Sen verran kävin tänään puutarhamyymälässä että hain ison piharuukun ja rungollisen laventelin. Vielä täytyy miettiä mitä istuttaa laventelin ympärille :)

Sveitsi

Koiranäyttelyharrastuksemme vei meidät viime viikonlopuksi Sveitsiin, Fribourg nimiseen kaupunkiin. Matkaa sinne meiltä täältä Bruchsalista on reilut 300 km.
Lähdimme reissuun lauantaina aamuyöstä. Rajan ylitys on muodollisuus, tosin autoilijoiden pitää ostaa tarra (40 Sveitsin frangia). Navigaattorin avulla löysimme hyvin perille.

Kehien piti alkaa 9.30 mutta aikataulukirjeeseen ei oltu eritelty alkaako afgaanit ensimmäisenä vai ei. Paikan päällä vasta selvisi missä kehässä ollaan ja että afgaanit ei todellakaan ollut ensimmäinen arvosteltava rotu kehässä. Kehässä oli 5 rotua ennen afgaaneita. Tuomarina oli rouva O. Kuprianova Sinko Sloveniasta.
Kun löysimme kehän alkoi paikan metsästys... Meillä ei ole kuin yksi kevythäkki joten emme tarvinneet isoa rakoa mutta kehänlaita oli jo ihan miinoitettu täyteen. Ihan kehän vieressä oli yksi kolo joten kävin kysymässä herralta joka kolon edessä istui että onkohan paikka vapaa, eihän se ollut vaan herra varasi paikka jollekin muulle.... Seuraavaksi bongattiin käytävän toiselta puolelta kolo johon meidän häkki varsin hyvin mahtuisi eikä kenenkään tarvitsisi siirtää häkkejään. No, kävin taas kysymässä vain ranskaa puhuvalta herralta että voimmeko laittaa häkkimme siihen - vastaus oli hyvin tyly Ei, kun tulee liian ahdasta. Herra sitten vielä suvaitsi näyttää suoraan kulkuväylää ilmoittaen että Menkää tuonne! Teki mieli siinä vaiheessa sadatella, mutta totesin että No way ja laitoimme häkkimme siihen koloon.
Sen verran vielä että tämä ranskaa puhuva herra istui yksi camping tuolissa jonka vieressa oli kaksi kokoontaitettavaa campingpöytä-tuoli hässäkkää ja ainoastaan kolme häkkiä joitten väleihin oli jätetty reilun metrin raot - yhteensä heidän "karavaani" vei muutenkin niukasta tilasta sellaiset 10 X 5 metrin tilan...oli varmaan rankkaa kun tulimme heidän "kylkeensä" yhden häkkimme kanssa ja heille tulivat niin tukalat olot...
Vive La Solidarité!!!
Sanotaanko että ihan lievästi höyry nousi minun korvistani siinä vaiheessa! Me tulemme yhden häkin kanssa ja kaksi lasta, niin juu ei kato...alkaa ahdistaan, ja minä taas pidän kaverille paikkaa... Todella töykeitä ihmisiä! Kukaan ei edes käynyt koko päivän aikana istumassa siinä heidän "camping alueella" ennenkuin kehät olivat ohi ja he alkoivat lounastamaan, ja siinä vaiheessa me pakkasimme kamamme ja lähdimme hotellia kohti.
En sano että Suomessa on niiiiiin paljon parempaa, mutta kyllä siellä sentään ollaan sen verran höveliäitä että ahtaassa sisänäyttelyhallissa teemme toisillekin tilaa. Eikä kenellekään tulisi edes mieleen perustaa kokonaista leiriä esim. keskelle messarin näyttelyn kehän laitaa!

No kehät alkoivat (harvoin ne pääsevät alkamaan ajallaan) ja saimme seisoskella aika kauan ennenkuin afgaanit alkoivat - välistä sitten puuttuikin yksi rotu ja tuli kiire harjata koiria.
Luokkakisat paljastuivatkin ihan kilpajuoksuksi. Tuomari juoksutti koko luokkaa ja poimi sitten väsyneimmät alimmille sijoille. Kun meinasi pysähtyä tuomari suuttui ja näytti että Juoskaa Juoskaa! Tunsin helpotuksen sekaista pettymystä kun tuomari osoitti minut ja Japin kolmannelle sijalle ja minun osalta juokseminen päättyi. Kehä ei meinaan ollut mikään pieni! Mies jatkoi vielä Eroksen kanssa ja heidän kilpakumppaninsa alkoi jo hyytymään. Harmillisesti kuitenkin he laitettiin voittamaan ja Eros jäi toiseksi (saaden kuitenki vara-sertin).
Meillä on aina pidetty huolta siitä että meidän koirat ovat huippukunnossa vaikkei emäntä ja isäntä itse olisi, joten oli pöyristyttävää nähdä että toiset afgaanit hyytyivät heti parin kierroksen jälkeen.

Lauantain näyttelyn jälkeen menimme tosiaan ensin hotellille, sitten kaupungille syömään ja ihmetteleen kaunista maisemaa. Kaunis kaupunki kyllä palkitsi koko päivän ja mieli alkoi olemaan hyvä. Illalla tuli kyllä meille kaikille uni aika nopeaa.

Olin varannut meille yhdeksi yöksi hotellin, Hotel Grand Pré, joka sijaitsi hieman Fribourgin ulkopuolella. Hotelli näytti kotisivuillansa ihan siistiltä paikalta eikä hinta paikalliseen hintatasoon nähden ollut paha, 160 euroa/yö (huoneessa yksi ekstravuode lapsille). Hintaan sisältyi myös aamiainen joka ei ole aina itsestäänselvyys täällä päin maailmaa. Tosin aamiainen ei ollut kovin runsas, mutta kelpasi.
Hotelli sijaitsi kuitenkin vähän epäsiistillä alueella ja oli muutenkin aika ankean ja kolkon näköinen ulkoapäin. Sisältä paikat olivat jo selvästi kuluneet, lamput vilkkuivat ja iltalenkillä koirien kanssa vähän jännitti oman turvallisuuden puolesta... No, oli meillä sentään ihan ok sängyt, puhtaat lakanat ja puhtaat pyyhkeet. Yhden yön siellä nukkui...ja oli sinne muitakin koiraihmisiä eksynyt.

Sunnuntaina yllättäen satoi. Koirat oli puettava täyteen varustukseen. Onneksi nyt ei ollut pitkä matka ajaa hallille. Kehä oli tällä kertaa hallin yläkerrassa, eipä sielläkään ollut yhtään paremmin tilaa... Saimme kuitenkin aivan säkällä pienen kolon ihan kehän sisäänkäynnin vierestä (ja moni olikin sitten jo tukkimassa koko sisäänkäyntiä). Paikalla kierteli koko ajan Securitas miehiä antamassa siirtokehoituksia jos häkkinsä ja tavaransa laittoi hätäuloskäyntien eteen tai käytäville.
Katselimme että samat ranskaa puhuvat ihmiset olivat levittäytyneet meitä vastapäätä kehän toiselle puolelle nyt vielä isommalle alueelle...
Tänään oli taas muutama rotu ennen afgaaneita. Tuomarina oli Annika Ulltveit-Moe.
Eros kirkasti sijaansa voittamalla avoimen luokan ja sai siten ensimmäisen Sveitsin sertin ja Japp oli taas kolmas. Eilisen luokanvoittajan (sunnuntaina kakkonen) omistaja-handleri oli selvästi vihoissaan että jäi tänään kakkoseksi vaikka eilen oli iloisesti voittaessaan kätellyt miestäni. Tänään mieheni tarjosi kättään ja kakkosen esittäjä hieman vaivautuneesti sen otti vastaan. Typerää käyttäytymistä.
Arvosteluita ei kehistä saa välttämättä ennenkuin koko kehä on ohi, eli kaikki sen kehän rodut on arvosteltu. Eli arvosteluaan saa helposti odottaa monta tuntia. Lisäksi koko näyttelypaikalta ei saa poistua ennen näyttelynjärjestäjien määrittämää aikaa, joka täällä oli klo 16. Eli oikeasti joutuu koko perheen kanssa viettämään päivän näyttelypaikalla. Sveistin näyttelyssä oli oikein Securitas miehiä ja naisia pysäyttämässä ovella jos yritit koirien kanssa ulos.
Pienen valkoisen valheen avulla ja tinkimisellä pääsimme ulos klo 15.30.

Kaupunki on todella näkemisen arvoinen! Kaupunki on vanha joten sillä on historiansa ja upea vanha kaupunki. Maana Sveitsi on kallis. Näyttelyilmoittautumisetkin maksoivat yhdelle koiralle kaksi päivää reilut 120 euroa.

Kevättä pukkaa!

Nyt onkin mennyt tovi siitä kun viimeksi tänne kirjoitin, pahoitteluni siitä. Joulun jälkeen olikin "kaikenlaista" ja aika meneekin sitten vauhdilla.
Sairastuin joulun jälkeen ja piti käydä ihan lääkärillä asti kun tunsin että se tulehdus meni poskionteloihin (kuten monet kerrat aikaisemmin). Täällä Bruchsalissa on ihan suomalaissyntyinen naislääkäri jonka vastaanotolle tietenkin varasin ajan - vielä on tuo saksankieli sen verran hakusessa että on helpompi suomeksi selitellä omat vaivansa... Täällähän ei ole mitään yleisiä lääkäriasemia joissa olisi kunnan määräämät ns. omalääkärit, vaan katsot itse kenelle menet ja maksat neljännesvuosittain 10 euroa vaikka sitten kävisit sen kerran neljännesvuosittain tai kymmenen kertaa.
Suomalaislääkärin vastaanotolla tuli käytyä pari kertaa, siellä tehtiin samalla ihan täysi kontrolli joka kuuluu heidän standardeihin, eli sydänkäyrä ja labrat myös.

Minun hieman parannettua sairastui mies ja sitten toinen lapsista. Joten hoivattavaa riitti.

Joulun jälkeen myös huomasimme että meidän yhteen, tai oikeastaan jopa kahteen, huoneeseen olikin tullut ihan reippaasti hometta seinille (siis sisäpuolelle). Se oli sitä mitä kutsutaan "mustaksi homeeksi" joka siis on ihan terveydelle vaarallista. Jouduin soittelemaan siis vuokranantajalle ja selittämään tilanteen.
En muista olenko aikaisemmin maininnut, mutta näissä saksalaistaloissa (ainakaan vanhemmissa) ei ole minkäänlaisia tuuletusräppänöitä missään, edes liesituulettimelle ei ole keittiössä paikkaa joten asunnot ovat lähes ilmatiiviitä. Yön jälkeen ilma on tunkkainen ja ikkunoiden alareunassa on ihan tiivistynyttä vettä.
Aamuisin siis näkee kaikissa taloissa avonaisia ikkunoita ja parvekkeenovia kun tuuletellaan kovasti... Tämähän talvella tietää sitä että lämmityskustannukset pompsahtavat pilviin, kun pitää toisaalta tuulettaa mutta ei voi kämppään jäätyäkään!
No täällä sitten juoksi sekä vuokranantaja että Herra Arkkitehti ihmettelemässä ja haastattelemassa että onko tuuletettu ja onko lämmitys ollut päällä, onko seinää vasten pidetty huonekaluja ym ym. No ollaan tuuletettu, ja ollaan pidetty lämmöt päällä eikä ole edes niin paljoa huonekaluja että niitä kasaantuisi seinän viereen... MUTTA eipä ole aikaisemmin tullut edes mieleen ettei ulkoseinää vasten voisi pitää huonekaluja!!!

Väkeä täällä sitten muutenkin juoksi harva se päivä ja aina sain olla imuri kädessä (koirista kun roskia tippuu heti lattioille) ja koiria pitämässä pois jaloista kun rouvat ja herrat ihmettelivät asuntoa ja tehtiin korjaussuunnitelmaa... Viime viikolla sitten vihdoin tuli pari remonttimiestä, olivat täällä kolme päivää ja pistivät kahdessa huoneessa pari seinää kuntoon.

En ole koskaan, Suomessakaan, nähnyt mitä kivitalojen seinät pitävät sisällään joten tämä oli uutta minulle. Olen kuitenkin nähnyt puutalojen rakenteita ja remontointeja ja joskus jopa piirtänyt rakennuspiirrustuksia (tai siis harjoitellut niitten piirtämistä), joten tiedän mitä talojen seinät pitävät sisällään. Kivitaloista tosiaan ei vain ole kokemusta joten en tiedä poikkeaako Suomen kivitalot Saksan kivitaloista.
Nyt kuitenkin siis näin mitä nämä seinät ovat niin sanotusti syöneet. Tuon kiviharkon (tai elementin) sisäpuolella ei ole kuin laasti ja siihen lyöty kuralla kiinni noin sentin ohut eristelevy jonka koostumusta en osaa sanoa. Se ei ole samaa polyuretaanilevyä mitä olen Suomessa nähnyt vaan harmaata, hieman kovempaa ainetta. Eristelevyjen raot ovat vain saumattu ja päälle lyödään saneeraustapetti ja maali. Nyt tämä vanha tapetti ja levy vain revittiin pois, ei mitään kuivauksia, ja uusi hieman paksumpi noin 3 sentin vanhvuinen levy lyötiin kuralla seinään, saaneeraustapetti pintaan ja seuraavana päivänä valkoinen maali. Että näin. Ei mitään ilmarakoja, useampia kerroksia tms, vain se levy suoraan kiveen kiinni ja that´s it.... Kai se sitten toimii tässä ilmastossa, mene ja tiedä.
Yritin sanoa että ulkopuolella tuota homeseinää on rappauksessa halkeamia (josta todennäköisesti vesi on sateella mennyt sisään), mutta niille halkeamille ei tehty mitään.
Onneksi ei ole oma asunto, eikä todennäköisesti olla täällä vuositolkulla.

Näitten kaikkien tapahtumien jälkeen minulla ilmeisesti laukesti stressi ja olinkin aika rajussa migreenissä josta toipuminen kesti aikansa vaikka lääkkeet  siihen olikin.

On tässä hienojakin hetkiä ollut välissä vaikka ylläolevasta aika synkän kuvan sai... Kevät on jo tuloillaan - viime sunnuntaina oli jopa +12 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kävin jo ennakkoon lauantaina ostamassa itselleni aurinkotuolin tuonne takapihan terassille ja pääsin sunnuntaina sinne köllöttelemään, en tietenkään vielä ihan bikinit päällä mutta ihanaa se oli. Kävimme myös kylällä lounastamassa erään pienen italialaisravintolan terassilla. Siellä oli aivan taivaallinen lasagne!
Muutenkin tässä on ollut aurinkoisia päiviä ja kevätkukat pukkaavat kukkapenkissä kohti taivasta. Luntahan täällä ei ole ollut suunnilleen sitten uudenvuoden, joten se on aikoja sitten sulanut pois. Nyt lämpötilat ovat olleet siinä 0- +10. Paikalliset kulkevat edelleen ihan talvivarusteet päällä, itse olemme sen verran tinkineet että meillä on edes tennarit jalassa vaikka paikalliseen tapaan sitten olisikin toppatakki päällä. En muista koska olisin Suomessa vaikka +5 asteessa kulkenut talvitakki päällä. Mutta täytyy myöntää että kun mennään lähelle nollaa, niin se tuntuu ihan vietävän kylmältä! Kai sitä on jo sopeutunut tähän ilmastoon :)

Odotamme innolla kesää, saa nähdä millainen se täällä on. Olemme jo hieman suunnitelleet kesälomareissua - lähdetään ajelemaan tuolla Citroen C8:lla kohti etelää, reittinä suunnilleen: itävalta, italian dolomiitit, Venezia ja hieman siitä pohjoisitalian itärannikkoa ja sitten takaisin. Vielä täyty hioa tuota suunnitelmaa ja tehdä hotellivarauksia. Tässä on kuitenkin muutama koiranäyttelykin ennen kesälomareissua - on Sveitsiä ja maailmannäyttely Pariisissa... Tytöt on myös luvattu viedä Pariisin Disneylandiin.
Paljon nähtävää täällä on muutenkin ja jahka kevät oikein kunnolla tulee, niin sitten vasta kannattaa lähteä enemmän tutustumaan näihin ympäristöihin.

Reilun kolmen viikon päästä ovat myös ensimmäiset Suomivieraat tulossa käymään ja toivottavasti heitä tulee vielä kesän mittaan lisää...

Erilainen joulu

Olin varannut koko perheelle Schwarzwaldin vuoristosta hotellihuoneen jotta saisimme 100% varmuudella valkoisen joulun. Täällä Bruchsalissa talvi on ollut aika vaihtelevaa, vaikka juuri nyt jouluaattona satoikin lunta niin että maa peittyi.
Minulla oli muutama vaihtoehto kun mietin paikkoja mihin perhe voisi suunnistaa. Mies ei halunnut kovin kauas lähteä ajamaan, joten Schwarzwald tuntui sopivalta - sinne on meiltä noin 1,5 tunnin ajomatka.
Olin varannut hotellihuoneen ihan vain heidän nettisivujensa perusteella ja sähköpostin välityksellä, joten jännitti hieman se että minkä tason hotelli oikeasti on kyseessä.
Matkaan lähdimme siis aattona puolenpäivän aikaa. Google maps näytti ajomatkaksi 1 tunti 40 minuuttia 125 km matkalle.... Aattona kuitenkin alkoi täällä pyryttämään lunta aikalailla. Ihan normaalia Suomen talven tasoa, mutta tännehän tuollainen pyry on aika ekstremeä - talvirenkaat ei ole ihan suomalaisten renkaitten tasoa, vaan kitkarenkaat jotka ovat hieman heikommalla pidolla kuin suomalaiset. Autobahnilla matka mene siis matelemalla eteenpäin. Autobahnilta navigaattori ohjasi meidän Baden-Badenin läpi ja ylös serpenttiinitietä vuoristoon...

Tästä alkoi vuoristotie. Kuten kuvasta näkyy, niin lunta tuli aikalailla eikä tietä ihan juuri ole aurattu. Kyltti vielä rohkaisevasti varoittaa putoamisvaarasta jos kurvit menee liian pitkiksi.... Onneksi kiirettä ei meillä ollut ja matelu vuoristotietä jatkui.
Matkaan kului kaiken kaikkiaan kolme tuntia, eli tuplat enemmän mitä Google maps kertoi - se ei tainnut ottaa huomioon talvea ja keliolosuhteita ;)

Hotelli oli todella upeissa maisemissa ja sisältä hieno, kodikas ja lämmintunnelmallinen.

Huoneen hintaan kuului vapaa käyttö hotellin uima-altaalle (sisä) ja saunalle - sauna ei ihan suomalainen sauna ollut, tasainen 60 astetta ja jos yritti heittää vettä kiukaalle niin kuului vain pihahdus. Kävimme kuitenkin heti polskimassa ja lämmittelemässä saunassa ennen jouluillallista.
Huone oli iso ja mahduimme sinne enemmän kuin hyvin vaikka siellä olikin kaksi varavuodetta. Kylppärikin oli iso ja siisti.

Aikuisille oli varattuna puolihoito ja lapsille sisältyi aamiainen. Hotellin ravintolassa oli sitten lasten lista jolta sai valita ruoat tytöille. Aikuisille oli aattoillalliselle neljän ruokalajin illallinen. Juomat sai itse tilata oman maun mukaan. Taisin ekan kerran maistaa Jägermaister snapsia.
En tiedä kuinka tyypillisiä saksalaisia jouluruokia meille tarjottiin mutta ruokalista oli suunnilleen tällainen; ensin savustettua ankanrintaa ja salaattia, sitten tomaattikeitto höystettynä jollain valkoviinillä, sitten hieman erikoisesti mansikkasorbet tilkalla kuohuviiniä, pääruokana maissikanaa ja perunagratiinia ja jälkiruoaksi jokin kanelilla maustettu kotijäätelö ja lämmintä luumukastiketta. Kaikki kyllä maistui.
Ennen jälkiruokaa koko väki siirrettiin aulaan laulamaan muutama joululaulu - tulipahan laulettua mm. Stille Nacht, Heilige Nacht saksaksi :) Muutaman hollantilaisen kanssa tuli jutusteltua, hekin olivat tulleet Schwarzwaldiin valkoisen joulun perässä. Väkeä oli ihan mukavasti, vaikkei hotelli täynnä ollutkaan. Taisimme olla ainoa lapsiperhe.
Joulupukki itse ei ehtinyt pysähtymään meillä, mutta tontut jättivät hotellihuoneen oven taakse yllätyskassin...

Seuraavana päivänä lähdimme etsimään sopivaa kävelyreittiä ja liukurimäkeä. Olimme ekan lumentulon jälkeen ostaneet tytöille liukurit joita oli ehditty kerran lähimetsässä testata. Ajoimme hieman ylemmäs vuorelle Oberer Zwieselberg nimiseen kylään josta lähti jos jonkinlaista kävelyreittiä - tosin suurin osa kaikista kävelyreiteistä ei ollut talvisaikaan auki. No, me pääsimme kävelemään ja koirat pääsivät myös vähän irroittelemaan.

Liukureitakin vähän kokeiltiin.

Tunnin lenkin jälkeen sekä kaksi- että nelijalkaiset olivat ihan puhki. Hotellilla omat eväät lounaaksi, sauna ja allas. Mies ja tytöt näyttivät paikallisille hieman mallia ja kävivät lumihangessa kierimässä! "Hulluja suomalaisia"... Saunan jälkeen olikin jo melkein aika illalliselle. Koirat vetelivät tyytyväisenä päiväunia sängyssä :)
Täksi illaksi oli aikuisille kolmen ruokalajin illallinen ja pääruoalle oli kaksi vaihtoehtoa. Tänään alkuruokana oli maultachenkeitto, valitsimme pääruoaksi cordon bleun maalaisranskalaisilla ja jälkiruoaksi oli jotain ihanaa keltaista jäätelöä (ei ollut kuitenkaan banaanijäätelöä) ja suklaakastiketta.

Sunnuntaiaamuna maukkaan aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme vielä tutkimaan ympäristöä. Saimme hotellinpitäjän rouvalta vinkin vesiputoukselle joka oli aika lähellä. Matka sinne on kesällä varmaan ihan pala kakkua, mutta oli aikas extreme nyt talviaikaan. Kovin moni siellä ei ilmeisesti nyt lumentulon jälkeen ollut käynyt sillä polku oli polvenkorkusen lumen peitossa, ja HUOM! nousua oli siinä hangessa 300 metriä - ei kuulosta paljolta mutta kun paikoin se nousu on sellaista 75% mäkeä, niin reidet on kovilla. Muutamalla puuskutuksella, kirosanalla ja suomalaisella sisulla pääsimme kuitenkin perille. Näky oli kyllä huikea.

Putous on ehkä siinä 25 metrinen.

Autolla oli pakko vaihtaa vaatteita kun ne olivat niin lumiset, muuten olisi auto kohta märkää väkeä täynnä.
Miehen kanssa päätimme pienen palaverin jälkeen ajaa hieman toista reittiä kotiin - piipahdimme Strassburgiin lounaalle ja sitten vasta kotiin. Oli hämmentävää piipahtaa pieneen ravintolaan ja saimme palvelua ja jopa ruokalistan englanniksi! Paikka täytyy nähdä keväällä uudemman kerran ja kierrellä siellä vähän paremmin.

Oli siis kaikenkaikkiaan erilainen mutta todella mukava joulu! Näin perheenäidille joulu oli myös helppo - ei stressiä joulusiivouksista ja kokkailuista...aaaah... :)

Pikkupotilaita

Nyt ollaan ensimmäiset kunnon sairastelut koettu täällä ja samalla todettu että Saksalainen terveydenhoito voitti Suomalaisen ihan 100-0.
Ainakin kotikaupungissa Tampereella toimii omalääkäri ja ensiapu aivan surkeasti. Omalääkäri on lähiterveysasemalla arkisin aamusta kello kolmeen iltapäivällä, ellei juuri satu olemaan koulutusta tai lomaa...kuten kesällä jolloin omalääkäri on heti 3 kk lomalla. Älä siis sairastu kesällä.
Jos päivystysaikaan tulet kipeäksi, niin tie vie Acutaan jossa jonotat vähintään 4 tuntia ellet sitten ole kirjaimellisesti pää kainalossa tai käsivarsi roiku irti...
Nuorempi tytär alkoi oireilemaan torstaina, olimme jo päiväkodin pihassa kun oksu yhtääkkiä tuli.
Tyttö jäi pihalle kun juoksin sanomaan tädeille ettei tänään tullakaan... Loppupäivän sitten kuitenkin tyttö oli ihan kunnossa.

Perjantaina lähdettiin kohti Kasselia jossa lauantaina olisi koiranäyttely. Täältä Rheininlaaksosta kun lähdimme pohjoista kohti, mahtui matkaan aika monta nousua ja laskua - ihan siis kunnon mäkeä, välillä meni korvatkin lukkoon. Kelikin vaihteli korkeuseron mukaan; korkeammalla tuli joko lunta tai räntää ja alemmalla tuli vettä...mukavaa ajoa autobahnilla...
Oli vähän eri kokoluokan näyttely mitä kotosuomessa...sen kertoi jo se tosiasia että kun yritin löytää meille yöksi hotellia, sain jo kahdesta hotellista eioota. Meidän hotellikin tuntui olevan aika täynnä koiravieraita.
Koiranäyttelyyn oli järjestetty lapsille oikein trampoliini sekä pomppulinna ja joulupukkikin kierteli siellä jakaen suklaatonttuja lapsivieraille.
Muuten ei tullut menestystä tällä kertaa...huono tuomari... :)

Lauantai-iltana oli molemmat tytöt kuumeisia sekä väsyneitä. Vanhempi nukkui todella huonosti kun yskä oli kova ja nuorempi ei oikein syönyt kun kurkkuun sattui. Huonosti nukutun yön jälkeen aloin päätimme yrittää etsiä lääkärin.
Paikallislehdestä bongasin päivystävän lääkäriaseman ja soitin sinne.
Lääkäri oli juuri silloin ambulanssikeikalla ja vastaanottoapulainen otti numeromme ylös ja lupasi soittaa kun lääkäri saapuu paikalle, ei siis tarvetta mennä sinne paikan päälle turhaan odottamaan. Noin tunnin päästä meille soitettiin että tohtori olisi kohta paikalla ja voimme tulla.
Vaatteet niskaan ja menoksi - pääsimme paikalle ja emme edes olleet ehtineet kaikkia papereita täyttää kun lääkäri pyysi huoneeseen.
Tytöt tutkittiin ja määrättiin lääkkeet. Kiitos, maksu 0€ (menee suoraan Krankenkassen maksettavaksi), apteekin kautta ja lääkkeistä 2,50€ (kahdet antibiootit, kahdet kuume/kipulääkkeet ja yhdet pahoivointisupot)!Loistavaa! Täällä sopii sairastaa! No toivotaan kuitenkin että taudit menee nyt ohi eikä enää sairasteltaisi.

Sunnuntaina piti mennä tapaamaan miehen tuttuja Müncheniin, mutta se jäi tosiaan sitten väliin. Tammikuussa uusi yritys.