Kevättä kerrakseen

Viime blogikirjoituksen tasoisia vastoinkäymisiä ei ole enää tullut (*koputanpas varuiksi puuta*). Pieniä haasteita toki on aina.
"Sitruunan" kohtalo ei vieläkään ole selvä. Kyllästyimme siinä määrin autottomuuteen että ostimme kauppakassin meikäläisen käyttöön - ei todellakaan mikään perhe-auto mutta toki minä, lapset ja pari kauppakassia mahdumme kyytiin. Haaveilin jo viime kesästä lähtien avoautosta joten sellainen ostettiin.
Saanko esitellä Mansikan, eli Peugeot 206 CC Platinum:

Ihan kätevä peli kaupungissa ja ihana ajaella katto auki ja näin hyödyntää tämä Saksan pitkä kesä. Tyttöjen ilme taitaa kertoa myös mitä mieltä he ovat uudesta menopelistä :)
Tämä auto on ihan kelpo myös talvella koska siinä on kuitenkin kova katto ja jopa etupenkin lämmitin löytyy. Täytyy ostaa pari turvavyöhön menevää koiravaljasta, niin voi päräyttää muutaman koirankin kanssa vaikka lähimetsään :)
Tuo autonosto on täällä aika erikoinen tapahtuma. Kun rahat on lyöty tiskiin ja kauppapaperit allekirjoitettu, saa ostaja auton paperit käteensä. Sen jälkeen myyjä ottaa auton rekisterikilvet, ne kun ovat henkilökohtaiset. Minä marssin sitten auton papereiden kanssa (ja kilvettömällä autollahan ei saa ajaa!) rekisteröintitoimistoon josta saan auton paperit ja passini esitettyäni uuden rekkarinumeron ja tuon vihreän tarran (Umweltplakatte) ja maksan siitä hyvästä about 36 euroa. Sitten marssin kuitin kanssa pajalle joka painaa rekisterikilpiä ja he painavat minulle uunituoreen kilven uudelle rekisterinumerolleni. Tämä maksaa myös muutaman kympin. Kilvet kainalossa marssin takaisin rekisteröintitoimistoon, tosin eri luukulle. Siellä sitten toimihenkilö liimaa tarrat kilpeen josta selviää katsastusajankohta autolleni.
Tämän kaiken tehtyä voin kiinnittää kilvet ja tarran autooni ja lähteä ajelemaan.... Noh, kyllähän tämä systeemin työllistää aika monta ihmistä ja valtio saa rahaa kassaan.

Miehen kanssa olemme vuoronperään reissanneet. Toistaiseksi kyllä miehen työreissut vievät voiton minun reissujen pituudessa. Seuraavaksi onneksi on minun vuoroni ja lennän perjantaina Kanadaan. Enpä ole ennen sielläpäin käynyt joten oikein mielenkiinnolla odotan uusia nähtävyyksiä.

Lapsilla on tällä hetkellä vielä viikko pääsiäislomaa - yhteensä sitä on 2 viikkoa. Tuntuu kovin pitkältä ajalta, varsinkin kun pääsiäisen kelit olivat aika kehnot eikä voinut pahemmin tehdä mitään kivoja päiväretkiä lähimaastoon. Minulla menisi pari päivää tässä ennen reissua vielä koiranpesuun...kukahan viihdyttäisi lapsia sillä aikaa...?
Muuten täällä on oikein ihana vuodenaika meneillään. Hedelmäpuut kukkivat ja tuoksi ilmassa on huumaava! Olen nyt yrittänyt valokuvailla kaikkia ihania puita, pensaita ja kukkia. Viime kevät meni valokuvauksen osalta ohi ja jälkikäteen harmitti. Täällä kun tuo kasvusto on niin erilaista kuin Suomessa.

Seuraava pitkä loma koulusta on tuo kevätloma, Pfingstferie. Suunnitelmissa oli josko silloin ajelisimme perheen kanssa Italian pohjoisrannikolle mutta koska autoasia on edelleen auki, hieman jänskättää että tuleeko reissusta yhtään mitään vai nökötämmekö silloinkin kaksi viikkoa kotosalla... Täällä kämpillä maleksiminen ei tosin tunnu varteenotettavalta vaihtoehdolta.

Vastoinkäymisiä kerrakseen

Uusi vuosi ei sitten alkanutkaan kovin mukavasti.
Helmikuun puolessa välissä automme, Citroen C8 otti ja jätti miehen tien päälle. Itsekkäästi sanon että "onneksi" miehen, etten ollut minä pahimmassa tapauksessa lasten ja koirien kanssa liikenteessä kuten yleensä... Olemme ADAC autopalvelun jäseniä joten soitto sinne ja tovin odoteltua he tulivat hihaamaan auton ja miehen lähimmälle Citroen huoltoliikkeelle.
Otimme kahden vuoden takuun autolle kun ostimme sen reilu vuosi sitten täältä Saksasta. Mies sai siis soitella autoliikkelle myös että mitä tehdään. Auto sitten päätettiin kuljettaa isompaan kaupunkiin Karlsruheen ja merkkikorjaamoon jossa ollaan käytetty sitä huollossa. Aika pian selvisi että jakopäänhihna oli mennyt - suunnilleen ainoa osa jota myyjän takuu ei kata. Tosin tehtaan suositusten mukaan jakopäänhihna pitää vaihtaa vasta 160 000 kilometrissä. Eli yhteys valmistajaan...
Sillä välin korjaamossa yritettiin purkaa moottoria osiin jotta he näkisivät että mitä muuta sieltä on mennyt rikki.

Auton paperit saatuaan valmistaja ystävällisesti ilmoitti ettei he korvaa mitään sillä automme edellinen omistaja on teettänyt yhden huollon 7000km liian myöhään suosituksesta.
Sitten taas tutkittiin auton kauppakirjaa. Siellä onkin kaksi "rasti ruutuun" kohtaa; ensimmäinen on kohta jossa sanotaan että autoon on tehty kaikki tarvittavat huollot johon on laitettu rasti, toinen on että huollot ovat tehty huolto-ohjeen mukaisesti johon on myös laitettu rasti. Eli elämme taas mielenkiintoisia aikoja ja odottelemme miten automyyjä tähän reagoi. Kauppakirjassa on siis väärää tietoa.
Autokorjaamollakaan he eivät saa moottoria kokonaan purettua koska jotkut ihmemutterit ovat niin jumissa, eli täydellistä vahingon suuruutta ei tiedetä.
Tästä kaikesta rumbasta emme olisi yksin mitenkään selvinneet vaan itkisimme jo menetettyä rahaa ja aikaa. Miehen saksalainen kollega on onneksi auttanut tässä asioiden selvittelyssä todella paljon ja soitellut meidän puolestamme valmistajalle, korjaamolle ja myyjälle.
Aikaa on mennyt tähän kaikkeen jo kolme viikkoa ja tässä vaiheessa vasta ollaan, eikä tämä asia tule takuulla kovin nopeaa ratkeamaan. Sillä välin meidän autoton elämämme on aika vaikeaa. Olemme jo ehtineet välillä vuokrata autoa, lainata miehen työpaikalta autoa sekä nyt lainata miehen kollegan isän autoa.... Kesä on tulossa koiranäyttelyreissuineen ja kesälomareissuineen joten elämme mielenkiintoisia aikoja. Ei oikein uskalla marssia autokauppaankaan ostamaan uutta autoa kun pahimmassa tapauksessa meidän "Sitruuna" korjataan ja meidän myytäväksi se sitten jää.
Jos jotain positiivista tästä haluaa väkisin hakea ("positiivisuuden kautta" jne), niin ehkä se on sitten se että olen päässyt nyt ajamaan eri merkkisillä autoilla ja siis kokeilemaan miltä eri autot tuntuvat. Alla on ollut Skodaa, Mersua ja Bemaria... Helpottaa hieman tulevia autokauppoja.

Pari päivää auton hajoamisen jälkeen saimme soiton koto-Suomesta jossa yksi koiristamme kamppaili hengestään. Jouduimme puhelimitse tekemään sen raskaan päätöksen päästä koira tuskistaan ikiuneen. Maailmani romahti hetkeksi.

Olen huomannut että vastoinkäymiset tai onnettomuudet tulevat kolmen sarjoissa - mikähän se kolmas mahtaa olla, ehkä se kohta selviää?
Nyt kaivattais välillä kyllä hyviä uutisia tai onnistumisia.

Olen "saanut" käydä myös hammaslääkärissä täällä. Yksi hampaista lohkesi niin pahasti että se piti repiä pois kokonaan. Heti otettiin röntgenit hampaista ja hoidettiin se pois alta. Suomessa röntgenit on otettu viimeksi yliopisto aikoina jolloin viisaudenhampaita kiskottiin pois.
Seuraavalla käynnillä tehtiin täysi puhdistus - hammaskivet pois, joku ihme "hiekkapuhallus" ja yhtä sun toista nyhväystä. Sen jouduin  itse kustantamaan mutta maksoi onneksi vain 50 euroa. Yksi poskihammas olisi vielä josta on lähtenyt pieni pala. Siihen hammaslääkäri haluaisi istuttaa keraamisen kuoren joka köyhdyttäisi omaa lompakkoa 429 euroa. Löytyihän täältä Saksastakin siis jotain kallista terveyspalvelua jonka joutuu itse maksamaan! Hampaille pitäisi siis ottaa oma lisävakuutus jos haluaisi nämä vakuutuksen korvattaviksi.

Jotain positiivistakin jos hakisi tähän blogipäivitykseen - kevät on jo tullut. On ollut päiviä jolloin ollaan menty jo auringossa +15 asteeseen. Krookukset kukkivat ja luonto selvästikin heräilee. Löytyi jopa se vuoden ensimmäinen punkki yhdestä koirasta, joka nyt ei sinällään ole kiva asia mutta merkki siitä että ilma on lämmennyt.
Laina-autolla tuli käytyä taas Sveitsissä koiranäyttelyssä. Yövyimme pienessä Murten nimisessä kaupungissa joka olikin ihan helmi! Upea vanha kaupunki ja upea hotelli (Hotel Adler)!

Uusi vuosi, uudet suunnitelmat...

Vuosikin vaihtui, taas, kuin vaivihkaa... No eipä siinä suurempia juhlia ollut kun jo ennen joulua tuli ensimmäisenä nuorimmainen kipeäksi - kuume ja köhä. Sitten heti aaton jälkeen sairastuin minä ja vanhempi lapsi. Aika monta huonosti nukuttua yötä tuli vietettyä kun itse yskin ja yritin kuunnella että hengittäähän lapsi vielä yskänkohtauksen jälkeen.
Kaikki me vuoronperään söimme antibiootitkin mutta parantuminen oli silti tuskaisen hidasta.
Tosin Saksan lääkärisysteemiä tuli taas kiiteltyä kun avun sai nopeasti., eikä lasten lääkkeet ja lääkäri maksa mitään kun sairaskassa korvaa kaiken.
Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.

Käväsin lasten kanssa joulukuun alussa Suomessa - oli muuten aikamoinen byrokratia että sain lapsille vapaata koulusta viikon verran... Meidän reissun aikana mies oli kokkaillut täällä kaikki laatikot valmiiksi joten saimme perinteistä suomalaista jouluruokaakin pöytään!

Uuden vuoden vietto ei sen riehakkaampaa ollut kun kuumeisena seisoin muun perheen kanssa parvekkeella ihailemassa ilotulitusta. Siinä ihastellessa tuli myös mietittyä että minne elämä mahtaa ensi uudeksi vuodeksi viedä... Lupauksia en tee, ne ei kuitenkaan koskaan pidä - ainakaan ne ainaiset painonpudotushöpinät...

Ilotulitteet (myös) ovat täällä edullisia ja niitä myydään ihan vapaasti kauppojen hyllyillä. Raketteja ammutaan ainakin näillä seuduilla todella paljon. Suojalaseja en nähnyt kaupassa ja kun jotkut ampuvat rakettinsa suunnilleen omalta kotiovelta niin mietityttää turvallisuus. Pauke oli hurja ja näyttävä ja sitä kesti!

Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.



Anoppikin tulla pläjäytti kylään heti tammikuussa - Terveisiä vaan sinne! :) Olin varma ettei anoppi tulisi käymään mutta ilmeisesti tyttärien painostus oli sen verran suuri että kolmen hengen porukka sitten pääsi tänne asti. Tyttäret innostuivat edullisista vaatteista, kengistä ja kempsuista, joten kylä ostettiin lähes tyhjäksi :) Pari päivää armotonta shoppailua siinä vierähti...

Kunnon pakkasia tai lunta täällä ei tullut ennenkuin Siperia toi myös sinne Suomeen paukkupakkaset. Olin jo varma ettei talvea tänne tullutkaan, mutta on meillä nyt jopa paikoin ehkä 2 cm lunta maassa. Pakkasta on ollut pahimmillaan eräänä yönä -18 astetta. Pahin päivällä mitattu pakkaslukema taisi olla -14. Nämäkin lukemat ovat tuntuneet tosi hyiseltä, mutta seuratessamme Suomen lukemia (jopa -30) niin tämä ei tunnu enää niin pahalta :) Koko talven suolat on nyt viikon-parin aikana kylvetty pitkin katuja ja kävelyteitä. Inhottaa koirien tassuja ajatellen. Ajankin suosiolla metsään jossa on puhas lumi ja lenkitän koirat siellä.

Pikkuhiljaa saa jo suunnitella kesälomareissuja ja se lämmittää aika hyvin mieltä. Kohteita on ihan inhimillisen ajomatkan päässä aika paljon, joten valinnanvaraa riittää. Ehkä Italian joku rannikko (Liguria?) kuitenkin houkuttaa.Vinkkejä otetaan siis vastaan!
Suomenreissuakin tässä suunnitellaan - koko perheen ja koirien kanssa autolla lautalla yli jne. Se on sitten jo vähän puuduttavampi matka tylsällä autolautalla, mutta kohde on tärkeä.



Tänään oli ihan ensimmäinen keskustelutuokio kahden kesken tyttöjen opettajan kanssa.
Olen kuullut opettajien vaihtelevasta tasosta täällä - toiset ekaluokkalaiset eivät tee läksyjä ollenkaan, toiset tekevät tunnilla mitä lystäävät mutta meidän tytöillä on ainakin ollut läksyjä joka päivä ja nehän on tehty. Aika järjestelmällisesti he ovat asioissa menneet eteenpäin ja harjoitelleet kirjaimien kirjoittamista (sekä teksti että kauno), numeroita ja matematiikkaa.
Tämä tyttöjen miesopettaja vaikuttaa ainakin hyvin jämäkältä, mutta sympaattisen mukavalta jolla ilmeisesti on asiat hallussa. Ihan kohteeseen osui kaikki mitä hänellä oli meidän tytöistä sanottavaa. Tunnistin lapseni täysin.
Molemmat tytöt osaavat kuulema tosi hyvin kieltä, pientä kieliopillista ohjausta vielä tarvitsevat mutta ovat oppineet jo tässä reilussa vuodessa todella hyvin.
Muuten on ehkä väärin verrata lapsia toisiinsa kun ikäeroa on kuitenkin vuosi. Tuon ikäisillä vuoden ero on aika iso. Tottakai vanhempi jo hanskaa motoriikkansa hieman paremmin jne. Ihan mukava keskustelu opettajan kanssa siis.

Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös mahdollinen muutto vuoden lopussa takaisin Suomeen :) Siinäpä suunnitelmia kerrakseen!

Italia, Gardajärvi

Harrastakaamme hieman aikahyppäystä.
Ennen edellistä blogitekstiä kävimme siis Italiassa, Padenhge sul Garda nimisessä paikassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna...koiranäyttelyreissulla tietty ;)
En sen kummemmin matkaa selosta, se löytyy miehen blogista: http://aviomies.blogspot.com/2011/10/eraskin-reissu.html
Yövyimme hotellissa West Garda Hotel jonka omalla alueella FCI Eurosighthound näyttely oli. Puitteet näyttelylle olivat siis aivan upeat! Tytöilläkin oli kerrankin todella kivaa näyttelyssä koska alueella oli uima-altaat ja keli oli läkähdyttävä. +30 astetta lokakuussa!
Reissun päätteeksi tytöt pulahtivat myös itse Gardajärveen :)

Elämää

Ensimmäinen vuosipäivä Saksassa tuli ja meni. Vaikeaa sanoa minkälaisia tunteita se herätti - voi vain todeta että vuosi menee todella nopeaan! Tuntuu että toisaalta on ehtinyt nähdä ja tapahtua vaikka mitä, ja toisaalta aika vierähti ihan sekunnissa.

Hausfrau päivät käyvät välillä tylsiksi, Luulisi siis aikaa olevan kirjoittamiselle, mutta silti aikaa ei vain tunnu löytyvän :)
Koulut ovat hurahtaneet jo käyntiin "aikoja sitten" ja sen myötä on aamuheräämiset taas päivärutiineissa. Arkiaamuisin heräämme siis 6.30. Pikaiset pesut ja pukemiset, minä teen tytöille ja miehelle eväät mukaan ja sitten koirat mukaan autoon ja kuskaan miehen juna-asemalle josta hän suuntaa töihin, sitten tytöt "päivähoitoon" (saksaksi Hort). Tarhassa he saavat aamupalan josta maksetaan itse 5 euroa/kk/lapsi. Täällä ei ruisleipää tai puuroaamiaisia tunneta, joten yleensä se on jotain vaaleaa sämpylää.... Välillä mietityttää ruokakulttuuri täällä, miten lapsille syötetään "vehnämoskaa" ja muuta vähemmän terveellistä kuten hilloja tai suklaalevitettä leivän päälle...
Tarhasta tytöt kävelevät muitten lasten ja tätien kanssa koululle joka on parin korttelin päässä. Koulupäivä kestää noin 4 tuntia ja opetusohjelmassa on jo nyt ekalla luokalla englantia. Neljäs kieli meidän lapsille siis :)

Koulupäivän jälkeen hoitotädit hakevat taas lapset päiväkotiin jossa he saavat lämpimän lounaan, joka ei muuten ole täällä joka tarhassa itsestäänselvyys, ja sitten tehdään läksyt. Jo ekaluokkalaiset saavat joka päivä läksyjä. Kirjaimia, sekä tekstaus että kauno, harjoitellaan jo kovasti, samoin lukemista ja numeroita. Ottakaa siis huomioon että pääosin täällä mennään kouluun 6 vuotiaina.... Koulureput ovat hurjan kokoisia ja kaikkia vihkoja ja kirjoja kannetaan aina mukana.
Tällä hetkellä tytöt ovat myös kielihuollossa joka järjestetään koulun puolesta ma-to klo 15-15.45. Vien ja haen tytöt tarhalta koululle ja sitten kotiin. Tosin nyt tyttöjä hieman harmittaa mennä lähes joka päivä kielihuoltoon koska tarhalla järjestetään niin mielenkiintoista ohjelmaa. Esim. joka keskiviikkoiltapäivä he kokkaavat tai leipovat ja torstaisin askartelevat tai maalaavat. Tytöt haluaisivat osallistua enemmän tarhan toimintaan. Kielihuollon pitäisi kestää vielä koko kouluvuosi. Taidan lopettaa sen kuitenkin joululomaan.
Tytöt ovat kuitenkin oppineet saksankielen todella hyvin. Nuoremmalla on jo vaikeuksia ylläpitää suomenkieltä ja ruotsinkieltä.... Onneksi olen joulukuussa menossa Suomessa käymään tyttöjen kanssa.

Minun päivät sitten rullaavat arkea pyöritellessä; käytän koirat lenkillä pari kertaa päivässä, hoidan päiväsaikaan ruoka- ym ostokset, siivoukset (ja koirahuushollissa sitä riittää), pyykit, kokkaukset ja likkojen kuskaamiset. Siinähän ne päivät vierivät. Välillä tuntuu aika yksitoikkoselta ja tylsältä, mutta kyllä ajan näissä saa kulumaan.
Nyt olen ottanut itselleni kotirouvan edut ja käyn säännöllisesti kynsisalongissa laittamassa geelikynteni ja nyt uutuutena käyn 10 kerran sarjan lymfahoidossa. Hieman arjen ylellisyyttä siis :)

Viime viikonloppuna kävimme Luxembourgissa. Koiranäyttely oli se pääsyy matkalle (tietty), mutta menimme sinne päivän etuajassa ja tutustuimme hieman cityyn. Aivan mahtava kaupunki! Ihana vanhojen rakennusten keskusta ja keskustan liepeillä vanhat muurit ja tornit. Kyllähän tuonnekin voisi muuttaa.
Vähän maisemia Luxembourgista:

Kuten kuvistakin näkyy täällä on ollut ihanan valoisa syksy. Nyt vasta eilen ja tänään on ollut harmaata ja ankeaa ja lämpötila tippunut alle 10 asteen. Toivottavasti aurinko kohta tulee taas esiin.

Nyt tuleekin koiranäyttelyihin taukoa, joten reissutkin ehkä vähenevät. Joulua pitäisi tosin suunnitella. Viime joulunhan olimme Schwarzwaldissa ja mieli halajaa sinne taas....

Huomenna on meidän saksassaoloajan toinen Lanternen-juhla. Lasten kanssa on koululla kulkue lyhtyjen kanssa. Ihan mukava tapahtuma pimeään iltaan.
Täällä on tapana St.Martininpäivänä syödä hanhi-illallinen. Itse en moista osaa kokata, ehkä ensi vuonna varaamme paikat jostain ravintolasta ja mennään kokeilemaan paikallista erikoisuutta ;)

Päivitystä

Taas on mennyt aika paljon aikaa edellisestiä kirjoituksesta. Koskahan sitä jaksaisi hieman tiheämmin kirjoitella ja päivitellä mitä täällä tapahtuu? Puolet asioista ehdin unohtaakin näitten kirjoitteluiden välillä :)

Lähdetäänpäs kelaamaan pikakelauksella tapahtumia tuosta Pfingstferiestä josta aiemmin kirjoittelin... Juhannus tuli ja meni, täällähän juhannusta ei pahemmin vietellä joten kotona hengaillessa se meni. Paikallinen suomiseura olisi kyllä järjestänyt viikko varsinaisesta juhannuksesta juhannusjuhlan mutta emme osallistuneet.

Heinäkuun 7.-10. päivä olimme Ranskassa. 8. päivä oli koirien maailmannäyttely Pariisissa johon koiramme osallistui ja 9. päivä "piipahdimme" Pariisin Disneylandissa. Se Eurodisney oli kyllä huikean kokoinen paikka. Käytimme alueen tutkimiseen päivän emmekä silti ehtineet nähdä läheskään kaikkea. Vaikka tuolloin ei ollut se pahin lomasesonki vielä alkanut, oli paikan päällä ihan reippaasti väkeä ja suosituimpiin laitteisiin oli aikamoiset jonot. Ihan isompiin vuoristoratoihin ei meidän tarvinnut lasten kanssa jonottaa mutta pienimpiinkin laitteisiin saattoi olla 15 minuutin jono, sitä ei ihan jokapäivä Särkänniemessä näe ;)

Alue on kyllä hyvin tehty, paljon näkemistä ja tekemistä...ja ostamista, joten ihan edulliseksi päiväkään tuolla ei käy... Puisto kun sulki ovensa klo 22.00, lähdimme ajamaan kotia kohti. Miehen kanssa totesimme matkalla ettemme kyllä jaksa enää raskaan päivän päälle ajaa turvallisesti kotiin asti ja näpyttelin navigaattoriin ohjeet ajaa lähimmälle hotellille. Navigaattorissa ei tosin ollutkaan ihan tuoreimmat hotellitiedot kohdallaan mutta onneksi hieman ajeltuamme pimeitä maalaisteitä tulimme hieman isompaan kylään jossa oli jo opasteet lähimmälle ketjuhotellille. Auto parkkiin, minä kipaisin respaan kysymään huonetta, onneksi sellainen löytyi, lasten herätys ja kamat hotellihuoneeseen. Kiitos. Ihana pelastus!
Sunnuntai-aamuna sitten uusi yritys kotia kohti.

Jokunen koiranäyttelys tässä kesän aikana vielä oli, sekä Saksassa että Sveitsissä ja sieltä tuloksia löytyy kotisivuilta - ihan hyviä tuloksia siis!

Heinäkuun 28. pvä täällä alkoi koulujen kesälomat. Vietin lasten kanssa kesäloman aika tiiviisti kotona. Kuumimpina päivinä kun mitään ei pystynyt tekemään kun mittari oli jo yli +30 astetta, tehtiin retkiä rannalle. Meidän lähellä on Baggersee joka on aika pieni järvi. Sinne ei ole maksuja, mutta parkkimaksu autoille klo 18.00 asti. Rannalla viihtyy paljon villihanhia joten niitten suhteellisen isoja jätöksiä on pitkin rantaa. Vesi on kuulema kuitenkin tutkittu puhtaaksi. Siellä kävimme usein iltaisin viilentymässä kun ei parkkimaksua enää mene.
Noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä Ubstadtissa on vähän isompi järvi jonka rannalle on pääsymaksu. (Välikommentti; saksalaiset on kyllä siinä mielessä sairaita että nää ainoat järvet aidataan ja laitetaan maksullisiksi - kokeilkaapas samaa Suomessa niin nousee kyllä kapina). No, tämä ranta on todella iso ja puhdas ja hyvin huollettu. Siellä on myös leikkipuisto jos lapsia ei koko ajan huvita olla vedessä.
Pääsymaksusta huolimatta ranta on todella suosittu.

Ihana äitini kävi täällä elokuun alussa, juuri kun sain kesän ainoan ja kamalimman flunssan ikinä. Köhin keuhkojani pihalle ja sain antibiootit. No, onneksi oli äiti täällä avustamassa. Vanhempi tyttö sairastui myös, sai samat lääkkeet mutta onneksi muut säästyivät taudilta.

Tytöillä alkoi koulu nyt 19. syyskuuta. Molemmat menivät samalle luokalle. Täällä on traditiona antaa tai askarrella ekaluokkalaisille Schultüte, eli sellainen iso koristeellinen tötterö johon sitten kun koulut alkavat laitetaan karkkia.... Karkkia täällä kyllä syötetään lapsille joka välissä. En itse ymmärrä miten karkki liittyy koulunalkuun - lahjotaanko sillä lapset tykkäämään kouluumenosta vai mitä??? Jos meidän tyttöjen Schultütet olisi täytetty karkeilla, niillä olisi koko vuoden karkkivarasto siinä.... Karkkia annetaan lapsille muutenkin joka paikassa; apteekissa jos käyt asioimassa, lääkärissä, jotkut kauppiaat... Ison marketin liha-juusto tiskiltä he sentään antavat joko viipaleen makkaraa tai juustoa ettei aina sitä karkkia tuputeta. Meillä kuitenkin yritetään pitää kiinni karkkipäivästä joten välillä se suunnitelma romuttuu.

Mies on ollut aika paljon työmatkoilla. Silloin huomaan kuinka yksin sitä vieraassa maassa onkaan; ei ole perhettä tai ystäviä joilta pyytää apua lastenhoidon tms. kanssa.

Saksalaiset

En ole tainnut liiemmin kommentoida saksalaisia ihmisiä mitenkään. Ehkä meidän oleskelumme on ollut toistaiseksi niin lyhyt että vaikea antaa mitään yleispätevää mielipidettä paikallisista.
Tänä aamuna tuli tarve hieman avautua....
En halua luoda mitään stereotyyppiä, ei "tyypillistä" saksalaista olekaan, ei myöskään "tyypillistä" suomalaista.
Puhutaan että suomalaiset ovat juroja eivätkä puhu eikä pussaa, tosin aiheuttaako tämä myös sen että suomalaiset eivät osaa, tai kehtaa, olla röyhkeitä ja etuilla jonoissa ym (ok, kyllähän jotkut "iällä olevat rouvasihmiset" osaavat kiilaamisen jalon taidon, mutta noin yleensä) vaan jono muodostetaan kiltisti jos tarve vaatii. En ole myöskään kuullut kenenkään (aikuisen) huutelevan toisten tuntemattomien perään asiattomia kadulla. Auton ratissa suomalaisilta kyllä löytyy ns. road rage, eli ratin takana ollaan aikas agressiivisia - tyyliin "perkele, munhan eteen et tuu!".
Täällä saksassa nyt viimeisen 8 kuukauden aikana olen törmännyt törkeimpiin ihmisiin ikinä. En ainakaan muista että olisin Suomessa tai muualla asuessani tai käydessäni törmännyt yhtä epäkohteliaisiin ja törkeästi käyttäytyviin ihmisiin mitä täällä. Toki nämä ovat yksittäisiä tapauksia mutta silti ihmettelen että jo kahdeksaan kuukauteen mahtuu useampi ääliö.... On toki hyvin kohteliaitakin saksalaisia, mutta kyllä suomestakin sentään vielä löytyy niitä jotka kiittävät jos pitää ovea heille auki jne.
Valitettavasti saksankieleni ei vielä taivu niin hyvin että voisin näpäyttää näille ääliöille kun tilanne tulee, vaan palautteeni jää aika tyngäksi.
Auton ratissa saksalaiset ovat yleensä taas tottuneet siihen että liikennettä on, joten siellä on turha riehua. Laissakin pakolliseksi säädetty "vetoketjuperiaate" kaistojen päättymisessä toimii lähes moitteetta - toki poikkeustapauksia löytyy ja on parempi pitää silmät auki kuin laskea varman päälle. Jos toinen tulee lujempaa takaa, niin hänelle annetaan tietä jne. Parkkipaikoista saat kyllä sitten taistella kynsin hampain....

En ole suoraan saanut vielä osaani sovinismista, tai en ole ainakaan huomannut, mutta mitä olen toisiin kohdistuneista puheista huomioinut,on  että saksalaiset ovat aikas sovinistisia. Yleinen asenne tahtoo olla että naiset ovat vähän avuttomia eivätkä osaa tekniikkaa sitten ollenkaan.... Onneksi kukaan ei ole vielä "pikkurouvitellut" minua, tai kukaan ei ole uskaltanut.... Itsenäiseksi kasvatettu suomalaisnainen voisi hieman tulistua.