Uusi vuosi, uudet suunnitelmat...

Vuosikin vaihtui, taas, kuin vaivihkaa... No eipä siinä suurempia juhlia ollut kun jo ennen joulua tuli ensimmäisenä nuorimmainen kipeäksi - kuume ja köhä. Sitten heti aaton jälkeen sairastuin minä ja vanhempi lapsi. Aika monta huonosti nukuttua yötä tuli vietettyä kun itse yskin ja yritin kuunnella että hengittäähän lapsi vielä yskänkohtauksen jälkeen.
Kaikki me vuoronperään söimme antibiootitkin mutta parantuminen oli silti tuskaisen hidasta.
Tosin Saksan lääkärisysteemiä tuli taas kiiteltyä kun avun sai nopeasti., eikä lasten lääkkeet ja lääkäri maksa mitään kun sairaskassa korvaa kaiken.
Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.

Käväsin lasten kanssa joulukuun alussa Suomessa - oli muuten aikamoinen byrokratia että sain lapsille vapaata koulusta viikon verran... Meidän reissun aikana mies oli kokkaillut täällä kaikki laatikot valmiiksi joten saimme perinteistä suomalaista jouluruokaakin pöytään!

Uuden vuoden vietto ei sen riehakkaampaa ollut kun kuumeisena seisoin muun perheen kanssa parvekkeella ihailemassa ilotulitusta. Siinä ihastellessa tuli myös mietittyä että minne elämä mahtaa ensi uudeksi vuodeksi viedä... Lupauksia en tee, ne ei kuitenkaan koskaan pidä - ainakaan ne ainaiset painonpudotushöpinät...

Ilotulitteet (myös) ovat täällä edullisia ja niitä myydään ihan vapaasti kauppojen hyllyillä. Raketteja ammutaan ainakin näillä seuduilla todella paljon. Suojalaseja en nähnyt kaupassa ja kun jotkut ampuvat rakettinsa suunnilleen omalta kotiovelta niin mietityttää turvallisuus. Pauke oli hurja ja näyttävä ja sitä kesti!

Viime joulunhan me vietimme Schwarzwaldissa hotellissa. Tänäkin jouluna mietimme että minne mennä ja mitä tehdä, mutta nyt voi sanoa että onneksi jäimme tänne kotiin. Olisi harmittanut kökkiä kipeänä hotellihuoneessa.



Anoppikin tulla pläjäytti kylään heti tammikuussa - Terveisiä vaan sinne! :) Olin varma ettei anoppi tulisi käymään mutta ilmeisesti tyttärien painostus oli sen verran suuri että kolmen hengen porukka sitten pääsi tänne asti. Tyttäret innostuivat edullisista vaatteista, kengistä ja kempsuista, joten kylä ostettiin lähes tyhjäksi :) Pari päivää armotonta shoppailua siinä vierähti...

Kunnon pakkasia tai lunta täällä ei tullut ennenkuin Siperia toi myös sinne Suomeen paukkupakkaset. Olin jo varma ettei talvea tänne tullutkaan, mutta on meillä nyt jopa paikoin ehkä 2 cm lunta maassa. Pakkasta on ollut pahimmillaan eräänä yönä -18 astetta. Pahin päivällä mitattu pakkaslukema taisi olla -14. Nämäkin lukemat ovat tuntuneet tosi hyiseltä, mutta seuratessamme Suomen lukemia (jopa -30) niin tämä ei tunnu enää niin pahalta :) Koko talven suolat on nyt viikon-parin aikana kylvetty pitkin katuja ja kävelyteitä. Inhottaa koirien tassuja ajatellen. Ajankin suosiolla metsään jossa on puhas lumi ja lenkitän koirat siellä.

Pikkuhiljaa saa jo suunnitella kesälomareissuja ja se lämmittää aika hyvin mieltä. Kohteita on ihan inhimillisen ajomatkan päässä aika paljon, joten valinnanvaraa riittää. Ehkä Italian joku rannikko (Liguria?) kuitenkin houkuttaa.Vinkkejä otetaan siis vastaan!
Suomenreissuakin tässä suunnitellaan - koko perheen ja koirien kanssa autolla lautalla yli jne. Se on sitten jo vähän puuduttavampi matka tylsällä autolautalla, mutta kohde on tärkeä.



Tänään oli ihan ensimmäinen keskustelutuokio kahden kesken tyttöjen opettajan kanssa.
Olen kuullut opettajien vaihtelevasta tasosta täällä - toiset ekaluokkalaiset eivät tee läksyjä ollenkaan, toiset tekevät tunnilla mitä lystäävät mutta meidän tytöillä on ainakin ollut läksyjä joka päivä ja nehän on tehty. Aika järjestelmällisesti he ovat asioissa menneet eteenpäin ja harjoitelleet kirjaimien kirjoittamista (sekä teksti että kauno), numeroita ja matematiikkaa.
Tämä tyttöjen miesopettaja vaikuttaa ainakin hyvin jämäkältä, mutta sympaattisen mukavalta jolla ilmeisesti on asiat hallussa. Ihan kohteeseen osui kaikki mitä hänellä oli meidän tytöistä sanottavaa. Tunnistin lapseni täysin.
Molemmat tytöt osaavat kuulema tosi hyvin kieltä, pientä kieliopillista ohjausta vielä tarvitsevat mutta ovat oppineet jo tässä reilussa vuodessa todella hyvin.
Muuten on ehkä väärin verrata lapsia toisiinsa kun ikäeroa on kuitenkin vuosi. Tuon ikäisillä vuoden ero on aika iso. Tottakai vanhempi jo hanskaa motoriikkansa hieman paremmin jne. Ihan mukava keskustelu opettajan kanssa siis.

Tämän vuoden suunnitelmiin kuuluu myös mahdollinen muutto vuoden lopussa takaisin Suomeen :) Siinäpä suunnitelmia kerrakseen!

Italia, Gardajärvi

Harrastakaamme hieman aikahyppäystä.
Ennen edellistä blogitekstiä kävimme siis Italiassa, Padenhge sul Garda nimisessä paikassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna...koiranäyttelyreissulla tietty ;)
En sen kummemmin matkaa selosta, se löytyy miehen blogista: http://aviomies.blogspot.com/2011/10/eraskin-reissu.html
Yövyimme hotellissa West Garda Hotel jonka omalla alueella FCI Eurosighthound näyttely oli. Puitteet näyttelylle olivat siis aivan upeat! Tytöilläkin oli kerrankin todella kivaa näyttelyssä koska alueella oli uima-altaat ja keli oli läkähdyttävä. +30 astetta lokakuussa!
Reissun päätteeksi tytöt pulahtivat myös itse Gardajärveen :)

Elämää

Ensimmäinen vuosipäivä Saksassa tuli ja meni. Vaikeaa sanoa minkälaisia tunteita se herätti - voi vain todeta että vuosi menee todella nopeaan! Tuntuu että toisaalta on ehtinyt nähdä ja tapahtua vaikka mitä, ja toisaalta aika vierähti ihan sekunnissa.

Hausfrau päivät käyvät välillä tylsiksi, Luulisi siis aikaa olevan kirjoittamiselle, mutta silti aikaa ei vain tunnu löytyvän :)
Koulut ovat hurahtaneet jo käyntiin "aikoja sitten" ja sen myötä on aamuheräämiset taas päivärutiineissa. Arkiaamuisin heräämme siis 6.30. Pikaiset pesut ja pukemiset, minä teen tytöille ja miehelle eväät mukaan ja sitten koirat mukaan autoon ja kuskaan miehen juna-asemalle josta hän suuntaa töihin, sitten tytöt "päivähoitoon" (saksaksi Hort). Tarhassa he saavat aamupalan josta maksetaan itse 5 euroa/kk/lapsi. Täällä ei ruisleipää tai puuroaamiaisia tunneta, joten yleensä se on jotain vaaleaa sämpylää.... Välillä mietityttää ruokakulttuuri täällä, miten lapsille syötetään "vehnämoskaa" ja muuta vähemmän terveellistä kuten hilloja tai suklaalevitettä leivän päälle...
Tarhasta tytöt kävelevät muitten lasten ja tätien kanssa koululle joka on parin korttelin päässä. Koulupäivä kestää noin 4 tuntia ja opetusohjelmassa on jo nyt ekalla luokalla englantia. Neljäs kieli meidän lapsille siis :)

Koulupäivän jälkeen hoitotädit hakevat taas lapset päiväkotiin jossa he saavat lämpimän lounaan, joka ei muuten ole täällä joka tarhassa itsestäänselvyys, ja sitten tehdään läksyt. Jo ekaluokkalaiset saavat joka päivä läksyjä. Kirjaimia, sekä tekstaus että kauno, harjoitellaan jo kovasti, samoin lukemista ja numeroita. Ottakaa siis huomioon että pääosin täällä mennään kouluun 6 vuotiaina.... Koulureput ovat hurjan kokoisia ja kaikkia vihkoja ja kirjoja kannetaan aina mukana.
Tällä hetkellä tytöt ovat myös kielihuollossa joka järjestetään koulun puolesta ma-to klo 15-15.45. Vien ja haen tytöt tarhalta koululle ja sitten kotiin. Tosin nyt tyttöjä hieman harmittaa mennä lähes joka päivä kielihuoltoon koska tarhalla järjestetään niin mielenkiintoista ohjelmaa. Esim. joka keskiviikkoiltapäivä he kokkaavat tai leipovat ja torstaisin askartelevat tai maalaavat. Tytöt haluaisivat osallistua enemmän tarhan toimintaan. Kielihuollon pitäisi kestää vielä koko kouluvuosi. Taidan lopettaa sen kuitenkin joululomaan.
Tytöt ovat kuitenkin oppineet saksankielen todella hyvin. Nuoremmalla on jo vaikeuksia ylläpitää suomenkieltä ja ruotsinkieltä.... Onneksi olen joulukuussa menossa Suomessa käymään tyttöjen kanssa.

Minun päivät sitten rullaavat arkea pyöritellessä; käytän koirat lenkillä pari kertaa päivässä, hoidan päiväsaikaan ruoka- ym ostokset, siivoukset (ja koirahuushollissa sitä riittää), pyykit, kokkaukset ja likkojen kuskaamiset. Siinähän ne päivät vierivät. Välillä tuntuu aika yksitoikkoselta ja tylsältä, mutta kyllä ajan näissä saa kulumaan.
Nyt olen ottanut itselleni kotirouvan edut ja käyn säännöllisesti kynsisalongissa laittamassa geelikynteni ja nyt uutuutena käyn 10 kerran sarjan lymfahoidossa. Hieman arjen ylellisyyttä siis :)

Viime viikonloppuna kävimme Luxembourgissa. Koiranäyttely oli se pääsyy matkalle (tietty), mutta menimme sinne päivän etuajassa ja tutustuimme hieman cityyn. Aivan mahtava kaupunki! Ihana vanhojen rakennusten keskusta ja keskustan liepeillä vanhat muurit ja tornit. Kyllähän tuonnekin voisi muuttaa.
Vähän maisemia Luxembourgista:

Kuten kuvistakin näkyy täällä on ollut ihanan valoisa syksy. Nyt vasta eilen ja tänään on ollut harmaata ja ankeaa ja lämpötila tippunut alle 10 asteen. Toivottavasti aurinko kohta tulee taas esiin.

Nyt tuleekin koiranäyttelyihin taukoa, joten reissutkin ehkä vähenevät. Joulua pitäisi tosin suunnitella. Viime joulunhan olimme Schwarzwaldissa ja mieli halajaa sinne taas....

Huomenna on meidän saksassaoloajan toinen Lanternen-juhla. Lasten kanssa on koululla kulkue lyhtyjen kanssa. Ihan mukava tapahtuma pimeään iltaan.
Täällä on tapana St.Martininpäivänä syödä hanhi-illallinen. Itse en moista osaa kokata, ehkä ensi vuonna varaamme paikat jostain ravintolasta ja mennään kokeilemaan paikallista erikoisuutta ;)

Päivitystä

Taas on mennyt aika paljon aikaa edellisestiä kirjoituksesta. Koskahan sitä jaksaisi hieman tiheämmin kirjoitella ja päivitellä mitä täällä tapahtuu? Puolet asioista ehdin unohtaakin näitten kirjoitteluiden välillä :)

Lähdetäänpäs kelaamaan pikakelauksella tapahtumia tuosta Pfingstferiestä josta aiemmin kirjoittelin... Juhannus tuli ja meni, täällähän juhannusta ei pahemmin vietellä joten kotona hengaillessa se meni. Paikallinen suomiseura olisi kyllä järjestänyt viikko varsinaisesta juhannuksesta juhannusjuhlan mutta emme osallistuneet.

Heinäkuun 7.-10. päivä olimme Ranskassa. 8. päivä oli koirien maailmannäyttely Pariisissa johon koiramme osallistui ja 9. päivä "piipahdimme" Pariisin Disneylandissa. Se Eurodisney oli kyllä huikean kokoinen paikka. Käytimme alueen tutkimiseen päivän emmekä silti ehtineet nähdä läheskään kaikkea. Vaikka tuolloin ei ollut se pahin lomasesonki vielä alkanut, oli paikan päällä ihan reippaasti väkeä ja suosituimpiin laitteisiin oli aikamoiset jonot. Ihan isompiin vuoristoratoihin ei meidän tarvinnut lasten kanssa jonottaa mutta pienimpiinkin laitteisiin saattoi olla 15 minuutin jono, sitä ei ihan jokapäivä Särkänniemessä näe ;)

Alue on kyllä hyvin tehty, paljon näkemistä ja tekemistä...ja ostamista, joten ihan edulliseksi päiväkään tuolla ei käy... Puisto kun sulki ovensa klo 22.00, lähdimme ajamaan kotia kohti. Miehen kanssa totesimme matkalla ettemme kyllä jaksa enää raskaan päivän päälle ajaa turvallisesti kotiin asti ja näpyttelin navigaattoriin ohjeet ajaa lähimmälle hotellille. Navigaattorissa ei tosin ollutkaan ihan tuoreimmat hotellitiedot kohdallaan mutta onneksi hieman ajeltuamme pimeitä maalaisteitä tulimme hieman isompaan kylään jossa oli jo opasteet lähimmälle ketjuhotellille. Auto parkkiin, minä kipaisin respaan kysymään huonetta, onneksi sellainen löytyi, lasten herätys ja kamat hotellihuoneeseen. Kiitos. Ihana pelastus!
Sunnuntai-aamuna sitten uusi yritys kotia kohti.

Jokunen koiranäyttelys tässä kesän aikana vielä oli, sekä Saksassa että Sveitsissä ja sieltä tuloksia löytyy kotisivuilta - ihan hyviä tuloksia siis!

Heinäkuun 28. pvä täällä alkoi koulujen kesälomat. Vietin lasten kanssa kesäloman aika tiiviisti kotona. Kuumimpina päivinä kun mitään ei pystynyt tekemään kun mittari oli jo yli +30 astetta, tehtiin retkiä rannalle. Meidän lähellä on Baggersee joka on aika pieni järvi. Sinne ei ole maksuja, mutta parkkimaksu autoille klo 18.00 asti. Rannalla viihtyy paljon villihanhia joten niitten suhteellisen isoja jätöksiä on pitkin rantaa. Vesi on kuulema kuitenkin tutkittu puhtaaksi. Siellä kävimme usein iltaisin viilentymässä kun ei parkkimaksua enää mene.
Noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä Ubstadtissa on vähän isompi järvi jonka rannalle on pääsymaksu. (Välikommentti; saksalaiset on kyllä siinä mielessä sairaita että nää ainoat järvet aidataan ja laitetaan maksullisiksi - kokeilkaapas samaa Suomessa niin nousee kyllä kapina). No, tämä ranta on todella iso ja puhdas ja hyvin huollettu. Siellä on myös leikkipuisto jos lapsia ei koko ajan huvita olla vedessä.
Pääsymaksusta huolimatta ranta on todella suosittu.

Ihana äitini kävi täällä elokuun alussa, juuri kun sain kesän ainoan ja kamalimman flunssan ikinä. Köhin keuhkojani pihalle ja sain antibiootit. No, onneksi oli äiti täällä avustamassa. Vanhempi tyttö sairastui myös, sai samat lääkkeet mutta onneksi muut säästyivät taudilta.

Tytöillä alkoi koulu nyt 19. syyskuuta. Molemmat menivät samalle luokalle. Täällä on traditiona antaa tai askarrella ekaluokkalaisille Schultüte, eli sellainen iso koristeellinen tötterö johon sitten kun koulut alkavat laitetaan karkkia.... Karkkia täällä kyllä syötetään lapsille joka välissä. En itse ymmärrä miten karkki liittyy koulunalkuun - lahjotaanko sillä lapset tykkäämään kouluumenosta vai mitä??? Jos meidän tyttöjen Schultütet olisi täytetty karkeilla, niillä olisi koko vuoden karkkivarasto siinä.... Karkkia annetaan lapsille muutenkin joka paikassa; apteekissa jos käyt asioimassa, lääkärissä, jotkut kauppiaat... Ison marketin liha-juusto tiskiltä he sentään antavat joko viipaleen makkaraa tai juustoa ettei aina sitä karkkia tuputeta. Meillä kuitenkin yritetään pitää kiinni karkkipäivästä joten välillä se suunnitelma romuttuu.

Mies on ollut aika paljon työmatkoilla. Silloin huomaan kuinka yksin sitä vieraassa maassa onkaan; ei ole perhettä tai ystäviä joilta pyytää apua lastenhoidon tms. kanssa.

Saksalaiset

En ole tainnut liiemmin kommentoida saksalaisia ihmisiä mitenkään. Ehkä meidän oleskelumme on ollut toistaiseksi niin lyhyt että vaikea antaa mitään yleispätevää mielipidettä paikallisista.
Tänä aamuna tuli tarve hieman avautua....
En halua luoda mitään stereotyyppiä, ei "tyypillistä" saksalaista olekaan, ei myöskään "tyypillistä" suomalaista.
Puhutaan että suomalaiset ovat juroja eivätkä puhu eikä pussaa, tosin aiheuttaako tämä myös sen että suomalaiset eivät osaa, tai kehtaa, olla röyhkeitä ja etuilla jonoissa ym (ok, kyllähän jotkut "iällä olevat rouvasihmiset" osaavat kiilaamisen jalon taidon, mutta noin yleensä) vaan jono muodostetaan kiltisti jos tarve vaatii. En ole myöskään kuullut kenenkään (aikuisen) huutelevan toisten tuntemattomien perään asiattomia kadulla. Auton ratissa suomalaisilta kyllä löytyy ns. road rage, eli ratin takana ollaan aikas agressiivisia - tyyliin "perkele, munhan eteen et tuu!".
Täällä saksassa nyt viimeisen 8 kuukauden aikana olen törmännyt törkeimpiin ihmisiin ikinä. En ainakaan muista että olisin Suomessa tai muualla asuessani tai käydessäni törmännyt yhtä epäkohteliaisiin ja törkeästi käyttäytyviin ihmisiin mitä täällä. Toki nämä ovat yksittäisiä tapauksia mutta silti ihmettelen että jo kahdeksaan kuukauteen mahtuu useampi ääliö.... On toki hyvin kohteliaitakin saksalaisia, mutta kyllä suomestakin sentään vielä löytyy niitä jotka kiittävät jos pitää ovea heille auki jne.
Valitettavasti saksankieleni ei vielä taivu niin hyvin että voisin näpäyttää näille ääliöille kun tilanne tulee, vaan palautteeni jää aika tyngäksi.
Auton ratissa saksalaiset ovat yleensä taas tottuneet siihen että liikennettä on, joten siellä on turha riehua. Laissakin pakolliseksi säädetty "vetoketjuperiaate" kaistojen päättymisessä toimii lähes moitteetta - toki poikkeustapauksia löytyy ja on parempi pitää silmät auki kuin laskea varman päälle. Jos toinen tulee lujempaa takaa, niin hänelle annetaan tietä jne. Parkkipaikoista saat kyllä sitten taistella kynsin hampain....

En ole suoraan saanut vielä osaani sovinismista, tai en ole ainakaan huomannut, mutta mitä olen toisiin kohdistuneista puheista huomioinut,on  että saksalaiset ovat aikas sovinistisia. Yleinen asenne tahtoo olla että naiset ovat vähän avuttomia eivätkä osaa tekniikkaa sitten ollenkaan.... Onneksi kukaan ei ole vielä "pikkurouvitellut" minua, tai kukaan ei ole uskaltanut.... Itsenäiseksi kasvatettu suomalaisnainen voisi hieman tulistua.

Pfingstferie 2011

Täällä Saksassahan koulujen varsinaiset kesälomat alkavat vasta heinäkuun lopulla. Nyt kesäkuussa on aina parin viikon Pfingstferie, vähän pienempi loma jolloin moni lapsiperhe lähtee reissaamaan. Kuitenkin elokuussa, joka on koko keski- ja eteläeuroopan lomakuukausi, kaikki tiet ja lomanviettopaikat ovat väkeä pullollaan - ihan siis aikuisten oikeesti... Kesäkuussa yleensä majoituksetkin ovat vielä hieman huokeampia kun ei ole vielä se huippusesonki. Kelit ovat kuitenkin jo ihan kohdallaan, joten ainakaan yleensä ei näin etelässä tarvitse palella.

Täällä meilläpäin koko viime viikko kuitenkin sateli, joten onneksi olimme mekin reissun päällä :)

Olin itse "lomailemassa" Suomessa 9.-12.6. Maanantain pidimme vapaapäivää pakaten. Hieman töpeksimme, sillä ajattelimme että voimme maanantaina tehdä matkaostokset, mutta sepäs olikin pyhäpäivä... Vielä ei ole nämä Saksan pyhäpäivät hanskassa. No, saimme kuitenkin pakattua ja minä myös koirat pestyä (koirathan tulisivat mukaan) joten tiistaina auton nokka suuntasi ensimmäiseksi kohti Garmisch-Partenkircheniä.
Täytyy sanoa että vaikka menimme Alppien alkupäässä, maisemat olivat todella vaikuttavia. Kuvat eivät anna oikeutta niitten mahtavuudelle...

Vietimme Garmischissa kaksi yötä, hotelli Rosengartenissa joka oli ennemminkin majatalo kuin varsinainen hotelli. Rosengarten sijaitsi rauhallisen kadun varella josta oli vain parisensataa metriä kuuluisille mäkihyppytorneille. Siellä hyppytornien juurella olevassa ravintolassa tuli syötyä oikein hyvä lounas.
Talo on vanhahko, mutta huone tilava ja isolla parvekkeella varustettu. Aamiaisvalikoima oli ihan mukava ja majatalon isäntä oikein kohtelias vanha herra :)
Teimme Garmischin toisena päivänä vaellusreissun Partnachklammin rotkoon. Rotko on reippaat 700 metriä pitkä ja ajoittain jopa 80 metriä syvä.

Rotkon pohjalla oli voimakas ja syvän näköinen koski joten meteli oli välillä korvia huumaava. Kaiteet eivät olleet ihan kaikkein lapsiturvallisimmat joten mammaa välillä hieman jännitti ettei koirat tai lapset astu liian lähelle reunaa. Kaiteen alta olisi helposti voinut lipsahtaa koskeen.... Välillä mentiin ahtaistankin koloista ja onkaloista ja vettä tippui niskaan. Onneksi oli lämmin päivä joten se vain viilensi... :)
Rotkosta päästyämme lähdettiin toista, korkeampaa, reittiä takaisin. Reitti meni rotkon toista puolta ja tosiaan nousua ylös oli ensin noin 250 metriä aika jyrkkää mäkeä. Polkukin oli tehty siksakkia ylös.
Tässä on miehen puhelimen ohjelmasta reitti ja pari kuvaa.
Kun sitten oli laskun paikka, oli reidet jo aika hapoilla. Kun taas olimme rotkon alkupisteellä, jalat tärisi...

Torstaina jatkoimme matkaa. Aikomuksena oli piipahtaa Neuschwansteinin prinsessalinnassa ennen pohjois-Italiaa.
Linnaan myydään lippuja ainoastaa opastetuille kierroksille. Onneksi siellä on tarjolla myös englanninkieliset kierrokset. Tosin kierroksia oli puolen tunnin välein ja jonotusaikana kierrokset alkoivat täyttymään. Me saimme heti seuraavalle mahdolliselle kierrokselle paikat, odotusaikaa kierroksen alkuun "vain" 2 tuntia...ja ajatella ettei tämä ollut edes huippusesonkia...
Linna kylältä katsottuna:

Neuschwansteinin linnan rakennutti Bajerin kuningas Ludwig II joka ei välittänyt olla ihmisten kanssa tekemisissä ja siksi linna rakennettiin ylös syrjäiselle paikalle... Rakennusprojekti kesti ja oli tuhottoman kallis, joten linna ei ollut edes kokonaan valmis kun kuningas epäilyttävissä olosuhteissa kuoli.

Ylös linnalle oli onneksi bussikuljetus sillä edellispäivän kiipely rotkolla painoi vielä jaloissa ja kohta sen jälkeen kun saimme liput linnalle ostettua, alkoi satamaan... Turisteja oli ihan kiitettävä määrä. Linnan kierros oli aika pikainen ja opas selosti välillä sen verran epäselvästi että osa meni minulta ainakin ohi. Kierroksella ei ehtinyt kyllä yksityiskohtia ihailemaan ja linnan sisällä olisi kyllä ollut reilusti nähtävää. Hieman jäi harmittamaan... Toiste tuonne ei kuitenkaan tule mentyä, sen verran jonottelua ja turistimäärää siellä oli.

Matkamme jatkui Hohenschwangaun kylästä Itävallan läpi kohti pohjois-Italian vuoristoa. Alkumatka meni ihan mukavasti suhteellisen isoja teitä pitkin, mutta sitten pääsimmekin Italian serpenttiiniteitten makuun.
Maisemat olivat mahtavia!

Alaspäin ei tien reunalta pahemmin uskaltanut katsoa, sen verran hurjaa nousu oli! Vihdoin pääsimme lähikylään Passo Di Mendolaan joka on reilun 1300 metrin korkeudessa. Sieltä oli vielä hieman matkaa hotellille, joka pettymykseksi olikin ihan metsän keskellä. Tie meni kyllä vierestä, mutta mitään nähtävää heti hotellin läheisyydessä ei ollut. Onneksi hotelli sentää oli ollut edullinen, 198 euroa puolihoidolla kolme yötä koko porukalle (2 lasta ja 2 aikuista). Huone oli uusittu, todella siisti ja hotellilla oli myös saunoja ja allas. Muuten ei varmaan oltais kolmeksi yöksi jääty. Ilma vaihteli sen kolmen päivän ajan ja välillä oli aika koleaa ja sateista. Jonkinverran ajelimme läpi lähikyliä ja kävimme mm. Tretin vesiputouksella (70 metriä korkea) päiväkävelyllä.

Kolmen päivän jälkeen jatkui taas matkamme ja nyt kohti Sloveniaa, Portorozin kaupunkiin. Välttääksemme Italian moottoriteitten maksua ajelimme pikkuteitä pitkin joten matka taittui aika hitaasti. Tosin siinä tuli nähtyäkin yhtä sun toista. 

Portorozista meillä oli varattuna huoneisto jossa oli olohuone, makuuhuone, kylppäri ja pieni keittiö. Vain 67 euroa/vrk. Huoneisto oli hieman ylempänä rantakadusta, mutta ihan kävelymatkan päässä ja se oli erittäin siisti ja hyvin varusteltu. Käytössä oli myös pesukone joka helpotti lapsiperheen tuskaa, pyykkiä oli kuitenkin jo kertynyt aikalailla.

Näkymiä Portorozista:

Ranta oli vähän erilainen; kävelytie kulki rantaviivan ja auringonottoalueen välissä joten mitään leveää hiekkarantaa ei varsinaisesti ollut. Lapset pääsivät kuitenkin hyvin uimaan koska vesi oli ihan matala sen kävelytien jälkeen.

Lämpötilat huitelivat 30 asteen korvilla ja vesi oli jo ihan siedettävän lämpöistä - ei palellut kun nousi vedestä, mutta se kuitenkin vielä vilvoitti mukavasti kun siellä välillä kävi kastautumassa. Lapsethan siellä viihtyivät koko ajan.
Yhtenä päivänä piipahdettiin päiväkävelyllä Kroatian puolella Umagin kylässä.

Siellä oli heti rantakadulla myynnissä jäljitelmätuotteita joita tyrkytettiin hurjin hinnoin. Sorruin ostamaan "Burberry" bikinit joista ensin tyttö pyysi 35 euroa. Mies lähti pihinä miehenä tinkimään hintaan ja tyttö kovasti selitteli että onhan nämä nyt sentään Burberryt! :) Bikinit lähtivät mukaan 25 euroa niistä maksettuani ja tyttö oli aika nyrpeän oloinen :)
Hintataso Sloveniassa on aika edullinen, diesel oli myös halpaa. Rannalla saa rantatuoleista ja varjosta kyllä maksaa - nyt taisi hinta olla kahdesta tuolista ja varjosta lähes 20 euroa päivältä. Suosittelen lämpimästi tätä kohdetta kaikille. Jos ei jaksa rannassa maata joka päivä, ympäristössä riittää nähtävää. Piranin kaupunki on lähellä ja tosiaan Kroatia on kivenheiton päässä. Suunnittelimme jo että ensi vuonna suuntaamme suoraan Portoroziin ja vietämme siellä koko viikon, ja mielellään samassa huoneistossa :)

Suomikoulun retki ym.

Tuossa huhtikuussa meidän vanhempi tyttö oli kovin nuhaisen oloinen, mutta ei flunssainen. Lastenlääkäri tuumasi että kokeillaan allergialääkitystä, aluksi vain nenäsuihke, silmätipat ja keuhkoputkia hieman laajentava mikstuura. Alkukesän niiskutteluihin ja silmien kutinaan ne auttoivatkin heti. Aikaisempina kesinä Suomessa ei allergialääkitystä ole tyttö tarvinnut. Tällä hetkellä tyttö ei tarvitse edes noita enää.

Itselläni kävi niin että normaali Kestine ei enää riitä. Suomessa se 1-2 tablettia päivässä on yleensä riittänyt kesäisi hyvin. Nyt varsinkin heinäaikaan täällä tarvitsen lisäksi silmätipat ja nenäsuihkeen. Nyt on iltaisin hengitys vielä rohissut sen verran että avaava lääkekin olisi tarpeen. Ilmeisesti heinäpölyä on niin paljon enemmän ilmassa täällä kuin Suomessa.

21. toukokuuta oli Suomikoulun retki Durlachin Turmbergille. Ylös vuorelle pääsisi kesäaikaan hienolla "junalla". Itse linnakkeessa on nykyään ravintola - aika turistipaikka ja hinnat sen mukaiset.
Ylhäällä vuorella on myös iso ihana leikkipuisto lapsille:

Leikkipuiston vieressä on hieman isommille köysirata josta löytyy eri ratoja eri vaatimustasojen mukaan:
www.waldseilpark-karlsruhe.de
Vaativimmat radat näyttivät jopa vähän hurjilta mutta siellä olisi isommille lapsille ja aikuisille varmasti todella kivaa ja kuntoa kohentavaa tekemistä.

Tällä viikolla on helatorstai ja mies otti myös perjantain vapaaksi, joten olemme tehneet jo muutaman retken - raportoin niistä myöhemmin. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni tämän perjantain. Katsotaan mitä vielä lauantaille ja sunnuntaille keksimme....