Pfingstferie 2011

Täällä Saksassahan koulujen varsinaiset kesälomat alkavat vasta heinäkuun lopulla. Nyt kesäkuussa on aina parin viikon Pfingstferie, vähän pienempi loma jolloin moni lapsiperhe lähtee reissaamaan. Kuitenkin elokuussa, joka on koko keski- ja eteläeuroopan lomakuukausi, kaikki tiet ja lomanviettopaikat ovat väkeä pullollaan - ihan siis aikuisten oikeesti... Kesäkuussa yleensä majoituksetkin ovat vielä hieman huokeampia kun ei ole vielä se huippusesonki. Kelit ovat kuitenkin jo ihan kohdallaan, joten ainakaan yleensä ei näin etelässä tarvitse palella.

Täällä meilläpäin koko viime viikko kuitenkin sateli, joten onneksi olimme mekin reissun päällä :)

Olin itse "lomailemassa" Suomessa 9.-12.6. Maanantain pidimme vapaapäivää pakaten. Hieman töpeksimme, sillä ajattelimme että voimme maanantaina tehdä matkaostokset, mutta sepäs olikin pyhäpäivä... Vielä ei ole nämä Saksan pyhäpäivät hanskassa. No, saimme kuitenkin pakattua ja minä myös koirat pestyä (koirathan tulisivat mukaan) joten tiistaina auton nokka suuntasi ensimmäiseksi kohti Garmisch-Partenkircheniä.
Täytyy sanoa että vaikka menimme Alppien alkupäässä, maisemat olivat todella vaikuttavia. Kuvat eivät anna oikeutta niitten mahtavuudelle...

Vietimme Garmischissa kaksi yötä, hotelli Rosengartenissa joka oli ennemminkin majatalo kuin varsinainen hotelli. Rosengarten sijaitsi rauhallisen kadun varella josta oli vain parisensataa metriä kuuluisille mäkihyppytorneille. Siellä hyppytornien juurella olevassa ravintolassa tuli syötyä oikein hyvä lounas.
Talo on vanhahko, mutta huone tilava ja isolla parvekkeella varustettu. Aamiaisvalikoima oli ihan mukava ja majatalon isäntä oikein kohtelias vanha herra :)
Teimme Garmischin toisena päivänä vaellusreissun Partnachklammin rotkoon. Rotko on reippaat 700 metriä pitkä ja ajoittain jopa 80 metriä syvä.

Rotkon pohjalla oli voimakas ja syvän näköinen koski joten meteli oli välillä korvia huumaava. Kaiteet eivät olleet ihan kaikkein lapsiturvallisimmat joten mammaa välillä hieman jännitti ettei koirat tai lapset astu liian lähelle reunaa. Kaiteen alta olisi helposti voinut lipsahtaa koskeen.... Välillä mentiin ahtaistankin koloista ja onkaloista ja vettä tippui niskaan. Onneksi oli lämmin päivä joten se vain viilensi... :)
Rotkosta päästyämme lähdettiin toista, korkeampaa, reittiä takaisin. Reitti meni rotkon toista puolta ja tosiaan nousua ylös oli ensin noin 250 metriä aika jyrkkää mäkeä. Polkukin oli tehty siksakkia ylös.
Tässä on miehen puhelimen ohjelmasta reitti ja pari kuvaa.
Kun sitten oli laskun paikka, oli reidet jo aika hapoilla. Kun taas olimme rotkon alkupisteellä, jalat tärisi...

Torstaina jatkoimme matkaa. Aikomuksena oli piipahtaa Neuschwansteinin prinsessalinnassa ennen pohjois-Italiaa.
Linnaan myydään lippuja ainoastaa opastetuille kierroksille. Onneksi siellä on tarjolla myös englanninkieliset kierrokset. Tosin kierroksia oli puolen tunnin välein ja jonotusaikana kierrokset alkoivat täyttymään. Me saimme heti seuraavalle mahdolliselle kierrokselle paikat, odotusaikaa kierroksen alkuun "vain" 2 tuntia...ja ajatella ettei tämä ollut edes huippusesonkia...
Linna kylältä katsottuna:

Neuschwansteinin linnan rakennutti Bajerin kuningas Ludwig II joka ei välittänyt olla ihmisten kanssa tekemisissä ja siksi linna rakennettiin ylös syrjäiselle paikalle... Rakennusprojekti kesti ja oli tuhottoman kallis, joten linna ei ollut edes kokonaan valmis kun kuningas epäilyttävissä olosuhteissa kuoli.

Ylös linnalle oli onneksi bussikuljetus sillä edellispäivän kiipely rotkolla painoi vielä jaloissa ja kohta sen jälkeen kun saimme liput linnalle ostettua, alkoi satamaan... Turisteja oli ihan kiitettävä määrä. Linnan kierros oli aika pikainen ja opas selosti välillä sen verran epäselvästi että osa meni minulta ainakin ohi. Kierroksella ei ehtinyt kyllä yksityiskohtia ihailemaan ja linnan sisällä olisi kyllä ollut reilusti nähtävää. Hieman jäi harmittamaan... Toiste tuonne ei kuitenkaan tule mentyä, sen verran jonottelua ja turistimäärää siellä oli.

Matkamme jatkui Hohenschwangaun kylästä Itävallan läpi kohti pohjois-Italian vuoristoa. Alkumatka meni ihan mukavasti suhteellisen isoja teitä pitkin, mutta sitten pääsimmekin Italian serpenttiiniteitten makuun.
Maisemat olivat mahtavia!

Alaspäin ei tien reunalta pahemmin uskaltanut katsoa, sen verran hurjaa nousu oli! Vihdoin pääsimme lähikylään Passo Di Mendolaan joka on reilun 1300 metrin korkeudessa. Sieltä oli vielä hieman matkaa hotellille, joka pettymykseksi olikin ihan metsän keskellä. Tie meni kyllä vierestä, mutta mitään nähtävää heti hotellin läheisyydessä ei ollut. Onneksi hotelli sentää oli ollut edullinen, 198 euroa puolihoidolla kolme yötä koko porukalle (2 lasta ja 2 aikuista). Huone oli uusittu, todella siisti ja hotellilla oli myös saunoja ja allas. Muuten ei varmaan oltais kolmeksi yöksi jääty. Ilma vaihteli sen kolmen päivän ajan ja välillä oli aika koleaa ja sateista. Jonkinverran ajelimme läpi lähikyliä ja kävimme mm. Tretin vesiputouksella (70 metriä korkea) päiväkävelyllä.

Kolmen päivän jälkeen jatkui taas matkamme ja nyt kohti Sloveniaa, Portorozin kaupunkiin. Välttääksemme Italian moottoriteitten maksua ajelimme pikkuteitä pitkin joten matka taittui aika hitaasti. Tosin siinä tuli nähtyäkin yhtä sun toista. 

Portorozista meillä oli varattuna huoneisto jossa oli olohuone, makuuhuone, kylppäri ja pieni keittiö. Vain 67 euroa/vrk. Huoneisto oli hieman ylempänä rantakadusta, mutta ihan kävelymatkan päässä ja se oli erittäin siisti ja hyvin varusteltu. Käytössä oli myös pesukone joka helpotti lapsiperheen tuskaa, pyykkiä oli kuitenkin jo kertynyt aikalailla.

Näkymiä Portorozista:

Ranta oli vähän erilainen; kävelytie kulki rantaviivan ja auringonottoalueen välissä joten mitään leveää hiekkarantaa ei varsinaisesti ollut. Lapset pääsivät kuitenkin hyvin uimaan koska vesi oli ihan matala sen kävelytien jälkeen.

Lämpötilat huitelivat 30 asteen korvilla ja vesi oli jo ihan siedettävän lämpöistä - ei palellut kun nousi vedestä, mutta se kuitenkin vielä vilvoitti mukavasti kun siellä välillä kävi kastautumassa. Lapsethan siellä viihtyivät koko ajan.
Yhtenä päivänä piipahdettiin päiväkävelyllä Kroatian puolella Umagin kylässä.

Siellä oli heti rantakadulla myynnissä jäljitelmätuotteita joita tyrkytettiin hurjin hinnoin. Sorruin ostamaan "Burberry" bikinit joista ensin tyttö pyysi 35 euroa. Mies lähti pihinä miehenä tinkimään hintaan ja tyttö kovasti selitteli että onhan nämä nyt sentään Burberryt! :) Bikinit lähtivät mukaan 25 euroa niistä maksettuani ja tyttö oli aika nyrpeän oloinen :)
Hintataso Sloveniassa on aika edullinen, diesel oli myös halpaa. Rannalla saa rantatuoleista ja varjosta kyllä maksaa - nyt taisi hinta olla kahdesta tuolista ja varjosta lähes 20 euroa päivältä. Suosittelen lämpimästi tätä kohdetta kaikille. Jos ei jaksa rannassa maata joka päivä, ympäristössä riittää nähtävää. Piranin kaupunki on lähellä ja tosiaan Kroatia on kivenheiton päässä. Suunnittelimme jo että ensi vuonna suuntaamme suoraan Portoroziin ja vietämme siellä koko viikon, ja mielellään samassa huoneistossa :)

Suomikoulun retki ym.

Tuossa huhtikuussa meidän vanhempi tyttö oli kovin nuhaisen oloinen, mutta ei flunssainen. Lastenlääkäri tuumasi että kokeillaan allergialääkitystä, aluksi vain nenäsuihke, silmätipat ja keuhkoputkia hieman laajentava mikstuura. Alkukesän niiskutteluihin ja silmien kutinaan ne auttoivatkin heti. Aikaisempina kesinä Suomessa ei allergialääkitystä ole tyttö tarvinnut. Tällä hetkellä tyttö ei tarvitse edes noita enää.

Itselläni kävi niin että normaali Kestine ei enää riitä. Suomessa se 1-2 tablettia päivässä on yleensä riittänyt kesäisi hyvin. Nyt varsinkin heinäaikaan täällä tarvitsen lisäksi silmätipat ja nenäsuihkeen. Nyt on iltaisin hengitys vielä rohissut sen verran että avaava lääkekin olisi tarpeen. Ilmeisesti heinäpölyä on niin paljon enemmän ilmassa täällä kuin Suomessa.

21. toukokuuta oli Suomikoulun retki Durlachin Turmbergille. Ylös vuorelle pääsisi kesäaikaan hienolla "junalla". Itse linnakkeessa on nykyään ravintola - aika turistipaikka ja hinnat sen mukaiset.
Ylhäällä vuorella on myös iso ihana leikkipuisto lapsille:

Leikkipuiston vieressä on hieman isommille köysirata josta löytyy eri ratoja eri vaatimustasojen mukaan:
www.waldseilpark-karlsruhe.de
Vaativimmat radat näyttivät jopa vähän hurjilta mutta siellä olisi isommille lapsille ja aikuisille varmasti todella kivaa ja kuntoa kohentavaa tekemistä.

Tällä viikolla on helatorstai ja mies otti myös perjantain vapaaksi, joten olemme tehneet jo muutaman retken - raportoin niistä myöhemmin. Koulut ja päiväkodit ovat kiinni tämän perjantain. Katsotaan mitä vielä lauantaille ja sunnuntaille keksimme....